Nocturne-sarjan ensimmäinen vuosi, osa 1

Kun viime syksynä kuulin, että Harlequin alkaisi julkaista paranormaalin romantiikan sarjaa, olin sekä innoissani että epäileväinen. Minusta tämän tyyppisestä kirjallisuudesta oli Suomessa pulaa, mutta toisaalta aiemmat kokemukseni kustantamosta olivat todella kevyitä. Luin tätini vanhoja harlekiineja joskus teini-ikäisenä mummulassa, kun omat kirjat olivat loppuneet. Olen melko varma, että minulla on yksi tällainen varmaan jo 30 vuotta vanha romanssikirja vielä jossain tallessa.

En siis oikein tiennyt, mitä Nocturne-sarjalta odottaa. Ensimmäiseksi Harlequin julkaisi kokoelman, Pimeyden olennot, jonka kirjoittajia olivat Charlaine Harris, Maggie Shayne ja Marilyn Tracy. Sen tarinat olivat epätasaisia, mutta parhaat niistä lupasivat hyvää tulevasta sarjasta.

Ensimmäinen lukemani Nocturne-sarjan kirja oli Shaynen Verilinja, joka yllätti positiivisesti. Nyt olen lukenut kaikki sarjan ensimmäiset kirjat ja kirjoittanut niistä myös arvion. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut sekä todella hyviä että huonoja kirjoja. Tässä ylipitkässä jutussa on hieman pohdintaani sarjan onnistujista ja epäonnistujista.

Sarjan ehdoton ykkönen on mielestäni ollut Rachel Vincent, jonka Kissojen kesken -sarjasta olen pitänyt valtavasti. Sarja on hyvin lähellä Charlaine Harrisin Sookie-kirjoja, ja siinä on myös aika lailla saman verran väkivaltaa ja petipuuhia kuin Sookieissakin. Uskallan suositella tätä varauksetta kaikille Harrisin ystäville. Tähän ensimmäisen 12 kuukauden jaksoon on mahtunut neljä sarjan kirjaa: Kissatyttö, Saalistaja, Syytetty ja Kaappaus. Myös sarjan viides osa on jo ehtinyt ilmestyä ja viimeinen osa on tulossa ensi vuoden puolella.

Toinen paljon pitämäni kirjoittaja on Gena Showalter, jonka Manalan valtiaat -sarja on ehkä "tuhmin" näistä tähän mennessä lukemistani Nocturneista. Kirjat ovat todella vauhdikkaita ja niissä on runsaasti vipinää ja väristyksiä. (Jos ihmettelette näitä kiertoilmauksia, niin ne johtuvat vain siitä, että yritän vältellä tiettyjä sanoja hakukonerobottien pommitukselta välttyäkseni :D) Sarjassa on ilmestynyt nyt neljä osaa: Yön kirous, Pimeyden suudelma, Nautinnon kirous ja Pimeyden kuiskaus. Sarja on jostain syystä tauolla, mutta toivottavasti lisää Manalan valtiaita on kuitenkin vielä tulossa.

Myös P. C. Castin Partholon-sarja on ollut hyvää luettavaa ja pidin varsinkin sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta. Kolmas ei ollut enää yhtä hyvä, mutta kuitenkin ihan luettava. Sarjasta on ilmestynyt kolme osaa: Jumalattaren valittu, Valittujen taisto ja Valontuoja.

Näiden kolmen parhaan kirjailijan jälkeen tulee muutama  kohtuullinen, joiden kirjoja on ollut ihan hauska lukea, mutta tiettyä puutumista on ollut havaittavissa. Näihin keskikastin kirjoihin kuuluvat Michele Haufin Rakas vampyyrini ja Rhyannon Byrdin Veren viemät -sarja, joka kertoo ihmissusista. Sarjassa on kolme osaa: Suden taisto, Suden ylpeys ja Suden arvet.

Samaa tasoa on mielestäni myös Maggie Shayne, jonka Yön siivet -sarjassa on valtavasti osia. Sarjassa on ilmestynyt Ikiyön tarinoita, Hämärän muistot, Pimeyden taikuri, Uusi elämä ja Varjojen nälkä. Myös tuo aiemmin mainitsemani Verilinja kuuluu alunperin tähän sarjaan. Sarjaan on tulossa vielä neljä osaa – ja olen muuten pitänyt noista viimeisimmistä aika paljon.

Sitten päästiinkin pohjalle, jossa sijaitsee vain yksi kirjailija. Nocturne-arvioitani lukeneet osaavat jo arvatakin, että jumbopaikka kuuluu Susan Krinardille. Häneltä on ilmestynyt kolme kirjaa: Pimeällä puolella sekä Pimeä kuu ja Yön kutsu. Minun on ollut vähän tuskaista saada luettua kaikkia Krinardin kirjoja, ja Pimeä kuu jäikin kesken. Sen sijaan Yön kutsu oli ihan kohtalainen kirja.

Siinä siis ajatuksiani kaikista vuoden aikana julkaistuista Nocturne-kirjoista. Niitä on ilmestynyt kaksi joka kuussa, eli yhteensä 24 kirjaa. Ensi vuonna vauhti hidastuu hiukan, sillä kirjoja on tulossa kaksi joka toinen kuukausi. Aion edelleen jatkaa kirjojen lukemista ja arvioimista blogissani, mutta en ehkä lue ihan kaikkia. Tai se tietysti riippuu siitä, millaisia kirjoja on tulossa.

Minä olen yllättynyt siitä, miten paljon sarjassa on noita hyviä ja kohtalaisia kirjoja. Kuten näette, huonoja oli mielestäni varsin vähän. Kuulisin myös mielelläni muiden Nocturne-kirjoja lukeneiden ajatuksia sarjasta. Oletteko yllättyneet, ilahtuneet tai pettyneet kirjoihin? Mitkä ovat teidän mielestänne parhaita sarjan kirjoja? Ja toki saa kommentoida, vaikkei yhtään Nocturnea olisikaan lukenut.