sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Gena Showalter: Kodittomat sielut

Gena Showalter on ollut yksi Harlequinin uuden yliluonnollisen kirjasarjan positiivisia yllätyksiä. Hänen Manalan valtiaat -sarjansa on yksi suosikeistani ja tämä uusi, nuorille suunnatun fantasiasarjan aloittava Kodittomat sielut on jälleen hyvä osoitus Showalterin ajankohtaisesta tyylistä. 

Kodittomat sielut kertoo kahden epätavallisen nuoren kohtaamisesta. Aden on hulluna pidetty nuorisohuligaani, jonka ongelmat johtuvat siitä, että hänen päänsä sisällä on neljä ylimääräistä sielua, joilla kaikilla on lisäksi jokin yliluonnollinen taito. Aden ystävystyy Mary Ann -nimisen tytön kanssa, jolla on kyky hetkeksi hiljentää nämä sielut. Tytön kanssa Aden saa kokea, millaista on olla ihan tavallinen nuori ihan tavallisessa koulussa. Tai ainakin melkein.

Ongelmia nuorilla kuitenkin riittää, sillä Adenin taidot houkuttelevat paikalle kaikenlaista yliluonnollista väkeä. Mary Annia vaanii musta susi ja Adenin unissa kummittelee oudon kaunis tyttö. Paikoin tarina meinasi käydä vähän liian hempeäksi, mutta onneksi Adenin pään sisällä olevat tyypit katkaisivat Kodittomien sielujen romantiikkaa kommenteillaan juuri sopivasti.

Vaikka Kodittomat sielut käyttää tuttuja myyttejä, on niihin puhallettu vähän uutta eloa. Kirjan alku oli minusta vähän outo, eikä suoraan sanoen tempaissut mukaansa. Mutta se muuttui, kun kirjaa luki hiukan eteenpäin. Yliluonnollisten yllätysten lisäksi kirjassa kohdataan ihan arkisia huolia, kuten murheita poikaystävän taholta sekä aikuisten ja nuorten välisen luottamuksen rakentumista.

Jotkin Kodittomien sielujen juonenkäänteet olivat aika arvattavia, mutta mikä tärkeintä, kirjan suuret linjat eivät ole liian ennakoitavia. Tämän ensimmäisen kirjan jälkeen en uskaltaisi mennä sanomaan, miten sarja jatkuu, ja se on aina hyvä merkki. Odotan jo malttamattomana sarjan jatkumista. Nämä nuorille suunnatut sarjat ovat osoittautuneet muutenkin erittäin hyviksi yliluonnollisiksi romansseiksi.

Lukunäyte sivulta 22:
Kuolleet olivat kaatuneet. Äänet Adenin päässä olivat kadonneet. Tyttö oli katsonut häntä ja rauha, josta hän oli vain uneksinut, oli ympäröinyt hänet.
Hänen oli saatava kokea tuo rauha uudelleen. Oliko tyttö tosiaan saanut sen aikaan? Oliko tyttö se, jota hän oli odottanut?
Hän pelkäsi, että ruumiit heräisivät jälleen, ja irrotti nopeasti kahden viimeisen päät. Mutta sotkun siivoamisen sijasta hän huomasi ottavansa reppunsa ja kiiruhtavansa tytön perään. Oli vain yksi keino selvittää, oliko tyttö saanut kaiken aikaan ja kuka tyttö todella oli.

Kodittomat sielut Harlequinin sivuilla.

Showalter, Gena: Kodittomat sielut (Intertwined, 2009). 397 sivua. Suomennos: Hanna Arvonen. Harlequin, 2012.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vähän uutta

Kyselin lukijoiltani kirjasuosituksia ja palautetta blogin 3-vuotissyntymäpäivän yhteydessä. Sainkin molempia oikein mahtavasti ja palautekin oli kovin myönteistä. Kiitos siitä vielä kaikille!

Pieniä kehitysehdotuksia ja toiveitakin tuli, joista esimerkiksi sivun hidas latautuminen huoleti. Olen yrittänyt hiukan keventää sivua ja siirsin sivupalkista muutamia juttuja uudelle välilehdelle. Toivottavasti se auttaisi latauksen. Joitain muitakin pikkuviilauksia tein, jotka toivottavasti nopeuttavat sivun toimintaa.

Suurin muutos on se, että olen vaihtanut profiilikuvani! Mustavalkoisesta kuvasta mainitsi palautteessaan Paula, ja sen jälkeen tuo kuva alkoi toden teolla häiritä minua synkkyydellään.

Tämä uusi kuva on Marjo Nygårdin maalaus, joka on taiteilijan muistin mukaan ilmestynyt joskus ET-lehdessä. Olen ostanut kuvan muutamia vuosia sitten ja se roikkuu kehystettynä seinälläni. Eräs ystäväni sanoi, että maalaus on ihan minun näköiseni. Siitä se ajatus sitten lähti.

Marjo Nygård on muuten myös kirjoista tuttu, sillä hän on voittanut kuvituksellaan kirjassa Kuono kohti tähteä (2005) Finlandia Junior -palkinnon! Hänen kädenjälkeään pääsee ihailemaan myös monissa muissa lastenkirjoissa. 

Uusi kuva tulee koristamaan myös Kirjamielellä-blogin Facebook- ja Twitter-tilejä. Pyysin kuvan julkaisuun taiteilijalta luvan, sillä tekijänoikeuden mukaan edes omaksi ostettua taideteosta ei saa julkaista ilman lupaa. Kuvan kopioiminen on siis ehdottoman kiellettyä.

Eikös olekin mainio uusi profiilikuva? :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Charlaine Harris: Veren sitomat

Veren Sitomat on kahdeksas Sookie Stackhouse -romaani. Se avaa uusia juonikuvioita, jotka oikeastaan käynnistyvät vasta myöhemmin. Kirja on ehkä tahdiltaan hiukan edellistä rauhallisempi ja positiivisempi, vaikka ihmissusien yhteisö on jälleen kriisissä ja tarvitsee Sookien apua. Sookielle selviää myös kirjassa, että hänellä on enemmän sukulaisia kuin on luullutkaan.

Veren sitomissa on muutamia pieniä suosikkitapahtumiani, jotka eivät ole olennaisia ehkä suurten kuvioiden kannalta, mutta luovat kirjaan kivaa tunnelmaa. Pidän esimerkiksi todella paljon Sookien luona asuvista evakkonoidista ja erityisesti pidän Dawsonista, omaa tietään kulkevasta sudesta, josta minulla oli suuret toiveet kirjaa ensimmäisellä kerralla lukiessani. No, myöhemmin selviää, miten siinä kävi.

Olen jo ihan kyllästynyt ihmissusilaumojen johtajuuskiistoihin ja muuhun susihässäkkään, jota Veren sitomissa riittää. Lisäksi olen myös ihan tylsistynyt sekä Alcideen että Quinniin. Sookie voisi ihan oikeasti etsiä jo vähän parempaa seuraa. Eric on vielä tässä kirjassa oikein makoisa. En silti näköjään enää osaa suhtautua häneenkään samalla tavalla, kun olen jo lukenut ne uusimmatkin kirjat.

Sookie-kirjat toimivat ehkä parhaiten, kun niitä lukee monta yhteen putkeen. Tosin voi olla, että sitten iskee kylläisyys jossain vaiheessa. Näin irrallisina kirjoina jään ainakin itse kaipaamaan jotain jatkuvuutta. Seuraava kirja tulee olemaan aika rankka, joten suosittelen varustautumaan. Pedon veri ilmestyy jo marraskuussa (kirjan nimi on muuten vaihtunut, sillä se oli ennakkotiedoissa nimellä Suden veri).

Harmittaa muuten todella paljon, etten ole kirjoittanut sarjan kaikista osista arvioita silloin, kun ne luin englanniksi. Olisi ollut mielenkiintoista vertailla lukukokemusta jälkikäteen näihin suomennoksiin.

Ja sitten jotain vain vähän tähän kirjaan liittyvää. C Morella (eli entisellä Canal plussalla) alkoi juuri True Bloodin viides kausi, jonka juonikuviot ovat nyt kokonaan eronneet kirjoista. Edellinen kausi oli minusta huono, mutta tämä uusin on taas ihan mukavan tuntuinen. Se johtuu ehkä siitä, että nyt on päästy tutustumaan myös valtaapitäviin vampyyreihin ja heidän vinksahtaneeseen uskontoonsa. Aika lupaavaa.

Lue myös arvioni sarjan aiemmista suomennetuista osista: Veren voima, Verenjanoa Dallasissa,  Kylmäveristen klubi, Veren imussa, Verta sakeampaa, Veren perintö ja Pahan veren valtakunta.

Lukunäyte sivulta 31:
Kun hain kokislaatikon Samin autosta, huomioni kiinnittyi mieheen, joka seisoi yksin nurmikon läntisellä laidalla suuren virginiantammen varjossa. Hän oli pitkä ja hoikka ja pukeutunut moitteettoman siistiin pukuun, joka selvästikin oli hyvin kallis. Mies otti askeleen eteenpäin. Nyt erotin hänen kasvonsa ja tajusin hänen vastaavan katseeseeni. Ensimmäinen vaikutelmani oli, että hän oli ihastuttava olento eikä lainkaan inhimillinen. Oli hän mikä tahansa, ihmistä hänessä ei ollut rahtuakaan.

Veren Sitomat Gummeruksen ja Adlibriksen sivuilla.

Harris, Charlaine: Veren sitomat (From Dead to Worse, 2008). Suomennos: Johanna Vainikainen-Uusitalo, kansi: Jenni Noponen. Gummerus, 2012. ISBN: 9789512087693.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...