tiistai 27. heinäkuuta 2010

Charlaine Harris: Dead in the Family


Dead in the Family on Charlaine Harrisin uusin Sookie Stackhousesta kertova kirja. Se on jo yhdestoista The Southern Vampire Mysteries -sarjan kirjoista, jos mukaan lasketaan novellikokoelmakin. Edellinen kirja, Dead and Gone, päättyi verilöylyyn, jossa Sookieta kidutettiin ja muutamia kirjojen hahmoja kuoli tai haavoittui pahasti.

Dead in the Family alkaa siis ahdistavissa tunnelmissa. Sookie on toki ennenkin loukaantunut tappeluissa, mutta tällä kertaa haavat menevät paljon pintaa syvemmälle. Vaikka Sookie paranee vampyyriveren ansiosta fyysisesti, hänen henkinen toipumisensa on hidasta. Myös syyllisyys muiden kuolemista vainoaa ja Sookie joutuu miettimään omaa tulevaisuuttaan ja rooliaan läheistensä elämässä. Hänen ympärillään ihmisten parisuhteet syvenevät ja ystävät saavat lapsia.

Tällä kertaa kirjassa ei ole ratkaistavana suurta mysteeriä, kuten monissa edellisissä, vaan muutamia pienempiä ongelmia. Paraneminen ja kasvaminen ovat kirjan kantavia teemoja. Vanhemmuus ja sukusiteet sekä ihmisten että vampyyrien välillä nousevat myös esille. Kirja on mielestäni sävyltään synkempi ja pohdiskelevampi kuin edelliset.

Ensimmäinen luku kirjasta löytyy pdf-tiedostona täältä (www.charlaineharris.com)

Harris, Charlaine: Dead in the Family. Ace Books, 2010.



Lopuksi hiukan hehkutusta, sillä True Bloodin kolmas tuotantokausi alkaa Canal+:lla 25.8. Trailerin voi katsoa Canal+:n sivuilta. Jei!

Hikistä lomapuuhaa

Niin sitä helposti luulisi, että lomalla on runsaasti aikaa kirjoittaa blogiin. No, eipä näytä olevan. Onneksi aikaa on kuitenkin ollut lukea. Suurin osa kesäkirjoista taitaa olla nyt luettu ja niiden lisäksi vielä paljon muutakin. Yritän kirjoittaa jossain vaiheessa ainakin noista Sardinia-kirjoista jotain.

Onneksi on tullut tehtyä jotain muutakin kirjoihin liittyvää. Kyllästyin nimittäin kirjapinoihin lattialla ja niiden välissä pyöriviin ainaisiin villakoirapalleroihin. Haimme varastosta vanhan kirjahyllyn ja pystytimme sen työpöydän taakse niin, että suurin osa hyllyistä tuli hyötykäyttöön. Olohuoneessa kun ei ollut enää vapaata seinätilaa ikkuna-, kirjahylly- ja sohvaseinän lisäksi. Nyt lattialla on enää yksi kirjapino - ja luulen, että saan senkin mahdutettua hyllyyn kunhan vähän tiivistän.

Kirjat ovat nyt autuaassa epäjärjestyksessä ja suunnittelenkin niiden aakkostamista. Isossa kirjahyllyssä kirjat ovat alkukirjaimen mukaan aakkostettuina, sillä urakka jäi joskus kesken. Kirjojen purkaminen ja lastaaminen hyllyyn takaisin veisi kuitenkin hurjasti aikaa. Pitää toteuttaa se ehkä talvilomalla, sillä hyllyn pystyttäminen oli sen verran hikistä puuhaa. Oli kyllä hauska löytää pinoista monia sellaisia kirjoja, joita en muistanut edes omistavani.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Haruki Murakami: Kafka rannalla

Kafka rannalla on ensimmäinen lukemani Haruki Murakamin kirja. Olin lukenut siitä joitakin arvosteluja, mutta siltikään en osannut odottaa kirjalta oikein mitään. Alussa kirjaan oli hiukan vaikeuksia päästä sisään, mutta sen jälkeen kirja imaisi minut mukaansa. Luin kirjan yhdessä päivässä, vaikka siinä olikin yli 600 sivua. Tämä kirja oli suomennettu mutkan kautta, eli ei alkuperäisestä japaninkielisestä teoksesta vaan englanninkielisestä käännöksestä.

Kafka on 15-vuotias poika, joka karkaa kotoaan ja päätyy vieraaseen kaupunkiin. Toisaalla yksinkertainen vanha mies yrittää toteuttaa omaa kohtaloaan, joka sekoittuu Kafkan elämään. Historia, myytit ja nykyaika sekoittuvat – samoin kuin elämä ja kuolemakin. Enempää kirjan juonesta ei oikein voi sanoa. Kirjassa on useita rinnakkaisia tarinoita, jotka kuljettavat lukijaa jonkinlaiseen ratkaisuun. En tiedä ymmärsinkö kaiken, mistä kirjassa oli kyse, mutta nautin siitä silti.

Jossain vaiheessa mietitytti, pystyykö Murakami todellakin sitomaan kaikki tarinat yhteen, mutta lopulta kaikkien langanpäiden solmiminen ei ollut edes tarpeen. Kafka rannalla on unenomainen ja lumoava kirja. Se kaihtaa kaikkia todellisuuden lakeja ja luo omat sääntönsä edetessään. Kieli ei kuitenkaan ole monimutkaista. Olen todella iloinen, että luin tämän kirjan. Aion varmasti lukea myös muut Murakamin suomennetut teokset.

Lukunäyte sivulta 16–17:
Joskus keskellä yötä alkaa sataa rankasti. Herään aika ajoin raottamaan harsoista ikkunaverhoa ja katselemaan ohitsemme kiitävää valtatietä. Sadepisarat iskeytyvät ikkunaan ja sumentavat säännöllisin välein kohti kaukaisuutta katoavat katulamput, joita on pystytetty tienvarteen kuin maapallon ympärystä mittaamaan. Valoja sukeltaa esiin ja häipyy taaksemme. Vilkaisen kelloa ja huomaan, että ollaan jo yli puolenyön. Viidestoista syntymäpäiväni koittaa aivan omalla painollaan.
"Hei, hyvää syntymäpäivää", sanoo poika nimeltä Varis.
"Kiitti", minä vastaan.
Enne riippuu kuitenkin yhä minussa kuin varjo. Tarkistan, että muuri ympärilläni on yhä paikoillaan. Sitten suljen verhon ja nukahdan uudestaan.

Murakami, Haruki: Kafka rannalla. Suomentanut Juhani Lindholm. Tammi, 2009.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Pieni kurkistus Sardinian kirjallisuuteen

Tämän kesän lomamatka suuntautuu Sardiniaan! Lomakirjoja olikin helppo löytää tällä kertaa. Pienellä nettisurffailulla löysin sekä vanhaa että uutta sardinialaista kirjallisuutta. Päätin, että pelkkä italialainen kirjallisuus ei kelpaa, sillä Sardiniastakin löytyi kirjailijoita. Ja käsittääkseni Sardinia on Sardinia, eikä osa Italiaa. Mutta siitä tiedän lisää sitten loman jälkeen.

Lomakirjoiksi löysin siis kaksi Grazia Deleddan kirjaa, Pako Egyptiin ja Elias Portolú, sekä Giorgio Todden Donna Milenan kuoleman. Kirjat taitavat olla aika erilaisia. Deleddan kirjoista minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, eikä niistä kovin paljon tietoa ole löytynytkään. Donna Milenan kuolema sen sijaan on rikosromaani, jollaiset eivät normaalisti kuulu lukurepertuaariini. Mutta tietysti lomalla pitää lukea paikallista kirjallisuutta - ja aina tekee hyvää hiukan venyttää lukutottumuksia. Ja totta kai pakkaan mukaan ison pinon muitakin kirjoja, joten lukemista riittää.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Vuosi kirjabloggausta takana


Blogin syntymäpäivä vilahti ohi huomaamatta kesälomasta ja helteestä nauttiessa. Viime vuoden heinäkuussa aloitin kirjablogin pääosin siksi, että ystävä oli kirjoittanut blogia jo jonkun aikaa. Hänellä näytti olevan niin hauskaa kirjoista kirjoittaessaan, että minäkin päätin kokeilla. Ja kyllähän se kannatti!

Tämän kevään rankkaa opiskelurupeamaa lukuun ottamatta blogittamiseen on löytynyt hyvin aikaa. Ja näyttäisi siltä, että blogittaminen on saattanut jopa lisätä lukemieni kirjojen määrää. Muiden blogeja on myös hauska lukea ja poimia kirjavinkkejä.

Kiitos siis kaikille lukijoille, kommentoijille ja muille bloggareille. Teidän kanssanne on ollut hauska vuosi!

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Enni Mustonen: Nimettömät


Enni Mustosen Nimettömät on ensimmäinen kesäkirjalistalta lukemani kirja. Se yllätti minut positiivisesti. Olen ennen pitänyt hänen kirjojaan pääosin romanttisena hömppänä, mutta Velman suosittelun ansiosta päätin kuitenkin kokeilla. Ensin piti vähän googletella, ja paljastui esimerkiksi se, että Enni Mustonen on salanimi, jonka takana on Kirsti Manninen.

Nimettömät on ensimmäinen osa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa. Kirja kertoo kahden nuoren naisen tutustumisesta Helsinkiin 1800-luvun lopussa. Toinen tytöistä tulee piiaksi iäkkään Augusta-neidin talouteen ja toinen on Augustan sukulaistyttö, joka tulee Helsinkiin opiskelemaan. Kirja kertoo vuorotellen kummankin tytön näkökulmasta uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin tutustumisesta. Tytöt elävät kuitenkin erilaisissa maailmoissa, ovathan he lähtöisin eri luokista.

Kirjan maailma tuntuu hyvin todentuntuiselta. Vaikka mukana on rakkautta ja pettymyksiä, ei kirja missään nimessä ole mitään romanttista hömppää, vaikka se kirjastossakin oli laitettu romantiikkahyllyyn. Välillä kirja tuntuu vähän yksipuoliselta ja varsinkin Augusta-neidistä annetaan hyvin kliseinen kuva. Hän muistuttaa kaikkia itsellisiä vanhapiikaneitejä, joita tyttökirjat ovat pullollaan. Kirja on kuitenkin hyvin sujuvalukuinen ja kiinnostava, joten voin suositella sitä muillekin.

On mielenkiintoista lukea kuvauksia vanhasta Helsingistä. Kävin juuri vähän aikaa sitten katsomassa Signe Branderin valokuvanäyttelyn 1900-luvun alkupuolen helsinkiläisistä katunäkymistä. Olikin helppo kuvitella kirjan henkilöt kävelemään vanhoille kaduille.

Signe Branderin kuviin voi tutustua täällä. Näyttely on avoinna Hakasalmen huvilassa vielä elokuun loppuun asti.

Lukunäyte sivulta 67:
Heti kotiin tultuani laitoin leivän pyyheliinan sisään ja pannumyssyn alle, että se pysyi lämpimänä. Sillä aikaa kun vesi kiehui pannussa, laitoin parempaa kahvia prännäriin ja paahdoin sen oikein tarkkaan. Senkin oli Aliina opettanut, miten Turun pappilassa oli aina pitänyt paahtaa sekaan muutama papu oikein tummaksi ja jättää muut vaaleammiksi.
Nauratti melkein, kun istuin kahvimylly jalkojen välissä puulaatikon kannella. Ensimmäisen kerran tuntui siltä, että olin täällä kuin kotonani. Hyvää kahvia minä keitin, sanon sen suoraan.

Mustonen, Enni: Nimettömät. Seven, 2007. Ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan kustantamana 2004.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Salaliitto!

Salaliittoteoriani onkin totta! Joku on juuri etuillut minua kirjaston varauslistalla! Pöyristyttävää! Onko olemassa kirjapoliisia, johon voisi ottaa yhteyttä?

Brandon Mull: Myyttihovi


Brandon Mullin Myyttihovi on mielenkiintoinen nuortenkirja, jonka ei toivoisi jäävän lukuisten vastaavien sarjojen jalkoihin. Kirjassa on todellista imua, sillä sen tapahtumat ja kummalliset olennot yllättävät positiivisesti. Siitä tulee hiukan mieleen Enid Blytonin nuortenkirjojen jännittävät mutta hyväntuuliset seikkailut.

Myyttihovi kertoo sisaruksista, jotka joutuvat vastoin tahtoaan lähes vieraiden isovanhempiensa maatilalle asumaan muutamaksi viikoksi. Isoisä rajoittaa lasten elämää oudoilla säännöillä, joita lapset eivät sitten tottelekaan. Tottelemattomuudella on kuitenkin yllättäviä seurauksia, sillä maatila ei olekaan aivan tavallinen paikka. Tilalla ja sen ympärillä olevassa metsässä liikkuu outoja otuksia.

Kirja aloittaa fantasiasarjan, jossa on tällä hetkellä ilmestynyt englanniksi jo viisi teosta. Ensimmäinen kirja vaikuttaa onneksi erittäin lupaavalta, joten toivottavasti sarjan muutkin osat suomennetaan. Liian monille fantasiasarjoille on käynyt niin, että suomentaminen on lopetettu kesken kaiken.

Lukunäyte sivulta 48:
Jokin tarrasi häntä tiukasti nilkasta ja kamppasi hänet maahan. Retkottaessaan siinä mahallaan haava toisessa kädessä ja multaa suussa hän kuuli jonkin rapistelevan lehvästön halki takanaan ja omituisen äänen, joka oli joko naurua tai veden pulputusta. Kuiva oksa pamahti kahtia kuin laukaus. Uskaltamatta vilkaista mitä hänen takanaan tapahtui, Seth kompuroi jalkeille ja ryntäsi polkua eteenpäin.

Brandon Mull: Myyttihovi (Fablehaven). Suomentanut Maria Lyytinen. WSOY, 2010.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Odottavan aika on pitkä

Olen osoittanut suurta itsehillintää, enkä ole ostanut Charlaine Harrisin uusinta Sookie Stackhouse -kirjaa. Nyt järjestyksessä on jo kymmenes Southern Vampire Mysteries -vampyyrikirja, Dead in the Family, ja se on julkaistu jo toukokuun alussa. Edellinen kirja päättyi kauhean surullisesti ja väkivaltaisesti, joten haluan malttamattomana tietää mitä sitten tapahtui.

Vasta vähän aikaa sitten kirja ilmestyi kirjaston listalle, mutta yhtä kappaletta lukuun ottamatta kirjat ovat edelleen käsittelyssä. Minä olen varauslistan kakkosena, joten käyn joka päivä katsomassa, milloin kirja lähtee matkustamaan kohti lähikirjastoani. Toivottavasti se tapahtuisi jo maanantaina. Onneksi kesälomaa ei kuitenkaan tarvitse enää odotella. Se on nimittäin nyt alkanut!

Käykääpä muuten kaikki vampyyrikirjallisuudesta kiinnostuneet lukemassa Penjamin blogia Jäljen ääni. Hän aikoo tänä kesänä lukea ison kasan vampyyrikirjoja, joten sieltä saa varmasti paljon lukuvinkkejä. Blogissa on jo nyt mielenkiintoinen juttu John Polidorin Vampyyristä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...