maanantai 28. kesäkuuta 2010

Vinkkejä Viron kirjallisuuteen?

Huomasin sivistyksessäni Viron kokoisen aukon. En nimittäin muista lukeneeni mitään virolaista kirjallisuutta. Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä siitä, millä kirjoilla tämän sivistyspuutteen voisi korjata? Minulla on yksi ystävä, joka on perehtynyt virolaiseen kirjallisuuteen, joten saan varmasti häneltä vinkkejä, mutta mitä enemmän kirjaideoita, sitä parempi.

Olen miettinyt, että pitäisi laittaa ylös, mistä maista kirjoja on tullut luettua, ettei pääsisi syntymään tällaisia aukkoja. Ehkä pitäisi aloittaa Kirjallinen maailmanvalloitus -haaste? Aakkoshaaste ei ole oikein edennyt, joten tuskin uusi haaste sitä ainakaan enempää hidastuttaa...

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Virallinen kesäkirjalista

Tadaa! Tässä se nyt on – virallinen kesäkirjalistani. Loma alkaa vasta viikon kuluttua, mutta ensi viikolla on lukupiiri ja silloin vaihdamme muiden lukislaisten kanssa kesäkirjalistoja. Viime kesänä luin aika huonosti kirjoja listaltani, joten tänä kesänä päätin hankkia kaikki listan kirjat valmiiksi pinoon, josta on sitten helppo poimia aina seuraava kirja luettavaksi.

Listalleni pääsi paljon kirjoja, jotka ovat jostain syystä jääneet lukematta, vaikka kiinnostavatkin minua. Lisäksi valitsin mukaan muutamia kesäkirjavalittelussani suositeltuja kirjoja ja tietysti pari vanhaa kunnon klassikkoa, jotka ansaitsevat tulla uudelleen luetuiksi.

Bram Stoker: Dracula
Vanha tuttu vampyyriklassikko. En olekaan lukenut tätä varmaan viiteentoista vuoteen.
Enni Mustonen: Nimettömät
Velma suositteli Enni Mustosta minulle. Ensin minua epäilytti hiukan, mutta luin Helsingin Sanomien artikkelin ja vakuutuin.
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Tämän valitsin Jojon suosittelujen avulla. Tuttu elokuvana, mutta ei kirjana.
Ursula K. Le Guin: Kahdesti haarautuva puu
Le Guin on yksi suosikkikirjailijoitani, mutta muutamat hänen uusimmat suomennoksensa ovat jääneet vielä lukematta.
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Minun piti lukea Parkkisen kirja jo aikoja sitten, mutta se oli hautautunut jonnekin pinoon. Muistin kirjan vasta, kun luin Zephyrin kirjalistaa.
John Masefield: Keskiyön kansaa
Vanha rakas lastenkirjaklassikko. Tämä kuuluu kirjoihin, joita luen aina uudelleen.
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Monen kirjabloggarin lukema teos, jonka lukemiseen ei ole ollut aikaa. No, kesällä luulisi aikaa löytyvän!
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka
Kushnerista on kohuttu paljon, mutta kirjailija on minulle vielä tuntematon.
Patricia A. McKillip: Serren metsissä
Olen vähän epäillyt McKillipin kirjoja liian heppoisiksi, enkä ole tutustunut niihin. Tätä on kuitenkin kehuttu, joten päätin katsoa ovatko ennakkoluuloni olleet ihan turhia.

Olen varsin vakuuttunut, että olen koonnut itselleni oikein onnistuneen kesäkirjalistan. Ja uskon myös, että saan luettua kaikki kirjat listaltani tänä kesänä. Näiden lisäksi tulee toivottavasti luettua paljon muutakin. Muiden lukupiiriläisten kesäkirjalistoilta löytyy myös varmasti lisää luettavaa.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Uuden näköinen blogi

Uskaltauduin testailemaan uusia sivumalleja ja löysin tällaisen ihanan kesäisen ilmeen. Harmi, ettei taustalle voi ladata itse otettua kuvaa – tai ainakaan en osannut sitä tehdä. Mutta ehkä nyt tulee vaihdettua ilmettä hiukan useammin, vaikka vuodenaikojen mukaan. Voisin vain katsella ja ihailla tätä uutta ilmettä koko ajan.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala


Arundhati Royn Joutavuuksien jumala on saanut hyvin ristiriitaisia arvioita ympärilläni, mutta minun mielestäni kirja oli todella vaikuttava. Se on kuin minun käsitykseni Intiasta: värikäs, yltäkylläinen, tunkeileva, ylenkatsova ja nöyristelevä. En ole koskaan käynyt Intiassa, eikä tämä kirja kyllä houkuttele sinne lähtemään. Kirja on upea mutta samalla hyvin ahdistava.

Kirja kertoo Rahelista, joka palaa eronsa jälkeen intialaiseen kotikyläänsä tapaamaan sukulaisiaan ja kohtaamaan muistojaan kuolleista. Kerronta sukkuloi menneisyydessä, toistaa ihastuttavia pieniä yksityiskohtia ja antaa vinkkejä tulevasta. Kirja piti minua otteessaan alusta loppuun saakka, välillä tosin tuskastuin kaikkeen runsauteen, joka paikoitellen ei tuntunut vievän tarinaa eteenpäin.

Loppu ei mielestäni ollut mitenkään kovin yllätyksellinen, vaan sen voima syntyi onnistuneesta rakenteesta. Vaikka kerronta oli päällisin puolin runsasta, kertoja piti tapahtumia pitkään salaisuutena. Lopussa koinkin eniten helpotusta siitä, että asiat vihdoin kerrottiin minulle.

Minusta oli kauheaa ja hämmentävää se, miten kirjan aikuiset tuntuivat vihaavan lapsia. Rahelilla ja tämän kaksoisveljellä ei ollut kasvaessaan juuri ollenkaan turvallisen tuntuisia aikuisia, joiden rakkauden loppumista heidän ei olisi tarvinnut pelätä. Kauheaa on myös se, että kirja perustuu kirjailijan lapsuuteen. Olen nyt lukenut Joutavuuksien jumalan ja Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ihan lähekkäin. Tulee kyllä mieleen, miten lapset missään maassa selviävät aikuisiksi rikkoutumatta kokonaan.

Lukunäyte sivulta 49:
Ammu (totta kai) rakasti lapsiaan, mutta häntä harmitti heidän viaton haavoittuvaisuutensa, heidän alttiutensa rakastaa ihmisiä jotka eivät heitä todella rakastaneet, ja joskus hänen teki mieli satuttaa heitä ihan vaan kouliakseen ja suojellakseen heitä.
Oli kuin ikkuna josta heidän isänsä oli häipynyt olisi jätetty auki kenen tahansa kävellä sisään ja olla tervetullut.

Ammulle kaksoset olivat kuin kaksi pientä eksynyttä sammakkoa, jotka vain toisistaan tietoisina taapersivat käsikynkkää pitkin vilkasliikenteistä maantietä. Yhtään muistamatta, mitä kuorma-auto voi tehdä sammakoille. Ammu vahti heitä silmä kovana. Se jännitti hänet äärimmilleen, teki hänestä kireän ja pingottuneen. Hän moitti heitä herkästi mutta vielä herkemmin otti nokkiinsa heidän puolestaan.


Roy, Arundhati: Joutavuuksien jumala (The God of Small Things). Suomentanut Hanna Tarkka. SSKK, 1998. Ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi Otavan kustantamana 1997.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Vinkkejä kesäkirjoiksi

Oma kesäkirjalistani alkaa olla kohta valmis. Tällä kertaa valitsin luettavaksi paljon sellaisia kirjoja, jotka olen halunnut lukea, mutta jotka ovat jostain syystä jääneet lukematta. En kuitenkaan löytänyt listalleni yhtään sellaista täydellistä kesäkirjaa: huoletonta, viihdyttävää ja mahdollisesti vähän romanttistakin. Tässä ovat kuitenkin minun vinkkini juuri sellaisiksi kirjoiksi.


H.E. Bates: Oi ihana toukokuu

Tämä on ehdottomasti suosikkikesäkirjani. En edes tiedä, miten monta kertaa olen lukenut sen. Kirja kertoo aurinkoisella ja leppoisalla Englannin maaseudulla asuvasta Larkinin perheestä. Perheen päänä huseeraa isä, jolla on bisneksiä vähän siellä sun täällä. Verojen maksu on jäänyt vähän hunningolle, joten paikalle saapuu verotarkastaja. Mutta maaseudun houkutuksia on verotarkastajankin vaikea voittaa.



Alice Hoffman: Noitasisaret

Kirja kertoo siskoksista, jotka jäävät orvoiksi ja muuttavat erikoisten tätiensä luokse. Tädit ovat noitia, joiden luona kaikki lähialueen naiset käyvät toivomassa lemmentaikoja. Julkisesti tyttöjä ja tätejä kuitenkin kartetaan. Rakkauden riivaamien naisten näkeminen vaikuttaa tyttöihin voimakkaasti ja heistä kasvaa hyvin erilaiset naiset. Lopulta he tarvitsevat kuitenkin tosiaan päästäkseen eroon joistakin asioista. Kirjassa on sopivasti romantiikkaa, magiaa ja hyvää mieltä.


Annie Barrows ja Mary Ann Shaffer:
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville


Myös tämä uusi kirja on ansainnut paikkansa kesäkirjojen vinkkilistalla. Kirja on muodoltaan kirjeromaani, joka onkin erittäin toimiva rakenne tälle kirjalle. Vaikka sodanjälkeisen Englannin uudelleenrakentaminen ei aiheena ole kaikkein kevyin, se ei kuitenkaan ole tässä kirjassa pääasiana. Mukaan mahtuu runsaasti romantiikkaa, maalaisidylliä ja väärinkäsityksiä Jane Austenin hengessä. Hyväntuulinen mutta myös ajatuksia herättävä kirja.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Steph Swainston: Kuolemattomien kaarti


Minua aina vähän epäilyttää tarttua keskiaikaista kuvastoa sisältäviin fantasiatarinoihin, koska usein ne ovat vain toistoa edeltäjistään. Steph Swainstonin Kuolemattomien kaarti osoittautui kuitenkin poikkeukseksi, ja erittäin hyväksi sellaiseksi.

Kuolemattomien kaarti on trilogian ensimmäinen osa. Trilogiat ovat näköjään nyt kovassa suosiossa. Tarina on päällisin puolin tyypillinen sotakertomus, jossa vihollinen vaikuttaa ylivoimaiselta ja sitä vastaan taistelevat joukot hajoilevat sisäisten ristiriitojen paineessa. Kirjassa on kuitenkin monia tasoja, jotka nostavat sen tavanomaisuuden yläpuolelle. Siinä käsitellään mm. valtaa, luonnon ja ihmisen ristiriitaa, pelkoja ja addiktioita. Tämä on kirja nimenomaan aikuisille lukijoille.

Swainston onnistuu välttämään fantasiakirjojen tyypillisimmät kliseet ja on luonut maailman, joka hämmästyttää kirjan loppuun asti. Olennot ja niiden kummalliset ja brutaalit tavat sekä paikoittain vain hiukan meidän maailmastamme poikkeavat asiat toimivat niin hyvin yhdessä, että kirjaa on pakko ahmia eteenpäin. Kirjan maailma avautuu lukijalle pikkuhiljaa ja ihastuttaa jatkuvasti. Myös kieli poikkeaa totutusta. Tekisi melkein mieli kurkistaa alkuperäiseen, jotta näkisi millaisia ratkaisuja suomentaja on tehnyt. Ainakin minun mielestäni suomennos toimii hyvin. Suosittelen ehdottomasti!

Hiukan on pakko antaa miinusta Likelle huolimattomuudesta. Suomennoksen nimi on ilmeisesti vaihdettu viime hetkillä, kun kirjan takakannesta puhutaan kirjasta nimellä Sotamme vuosi ja nettisivuillakin on kirjasta tarjolla väärä kuva.

Edit: Taikakirjaimet-blogissa Raija kirjoittaa, ettei kyseessä ole edes trilogia vaan tällä hetkellä alkukielellä kirjoja on julkaistu jo neljä.

Lukunäyte sivulta 111–112:
Kun palasin huoneeseeni Linnassa, raaputin vahan pois ja sinetöin kirjeet huolellisesti uudelleen. Käytin erilaisia vahoja ja viimeisten sadan vuoden aikana väärentämiäni kartanoiden sinettejä, joita säilytän lukitussa kaapissa. Sitten vein kirjeet hoviin ja annoin ne keisarille raporttini kanssa.

Tuntia myöhemmin huomasin nojaavani seinään Valtaistuinsalin ulkopuolella. Haukoin henkeä ja tärisin päästä jalkoihin kuin kuumien lankojen varassa roikkuva palava nukke. Sääreni ja käsivarteni värisivät äärimmäisestä uupumuksesta, ja hieroessani tulehtuneita silmiäni sotkin meikkiä joka paikkaan. Nenästäni oli alkanut vuotaa verta pudottauduttuani alas liian nopeasti. Verta. Maskaraa. Vitun upeaa.


Swainston, Steph: Kuolemattomien kaarti (The Year of Our War). Suomentanut Hannu Tervaharju. Like 2010.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina


Pidin todella paljon Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo -kirjasta. Tätä uutta kirjaa kohtaan minulla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia, sillä harva kirjailija pystyy tekemään kaksi onnistunutta teosta peräkkäin.

Hänen varjonsa tarina on kertomus kaksosista, rakkaudesta, vanhenemisesta ja kuolemasta. Kaksosia lukuun ottamatta teemat ovat siis samoja kuin Aikamatkustajassakin. Parasta kirjassa onkin Niffeneggerin kyky kirjoittaa menettämisestä ja siitä, miten ihmiset kamppailevat läheisyyden ja etäisyyden kanssa.

Tarina kertoo samaan aikaan useita kertomuksia, jotka tapahtuvat talossa hautausmaan laidalla. Mies menettää rakastettunsa, kaksoset saavat erikoisen perinnön ja nainen jättää miehen. En kerro juonesta sen enempää sillä se on mielestäni muutenkin niin ennalta arvattava.

Kirja alkoi hyvin ja nautiskelin onnistuneesta kerronnasta. Loppupuoli kirjasta ei kuitenkaan oikein toiminut. Se jäi jotenkin epätasapainoon, kun tosia juonenpäitä pyrittiin sulkemaan liikaa ja toiset jäivät kovin avoimiksi. Kirjan olisi ehkä voinut lopettaa jo aikaisemminkin. Kirjasta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, sillä kuten kirjoitin, teemat ja Niffeneggerin kirjoitustyyli toimivat erittäin hyvin yhteen. Mutta kokonaisuutana tämä oli jotenkin epätasainen teos. Tarinoista onnistunein ja koskettavin oli mielestäni Martinin ja Marijken tarina, josta myös seuraava pätkä on.

Lukunäyte sivulta 66:

Yö yöltä Martinin oli vaikeampaa palauttaa Marijke tarkasti mieleensä. Hän pelästyi ja kiinnitti seinille kymmeniä valokuvia Marijkesta. Jotenkin se vain pahensi tilannetta. Martinin elävät mielikuvat väistyivät kuvien tieltä: hänen vaimonsa, tuo oikea ihminen muuttui väriläiskiksi pienillä valkoisilla paperisilla suorakulmioilla. Martin huomasi, että kuvatkaan eivät olleet niin värikkäitä kuin ne joskus olivat olleet. Mitä kiihkeämmin Martin yritti pidellä hänestä kiinni, sitä nopeammin hän hiipui näkyvistä.

Niffenegger, Audrey: Hänen varjonsa tarina (Her Fearful Symmetry). Suomentanut Paula Korhonen. Gummerus 2010.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kesäkirjalistan puutos

Voi kauheaa. Havahduin juuri siihen totuuteen, että on jo kesäkuu eikä minulla ole listaa kesäkirjoista, jotka haluan lukea tänä kesänä. Mites tässä näin pääsi käymään?

Öö... Myös pää tuntuu olevan aika tyhjä, joten voisiko joku suositella minulle luettavaa? Saa ehdotella millaisia kirjoja tahansa, sillä kesällä yritän olla ennakkoluuloton lukemisten suhteen.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...