Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

Arundhati Royn Joutavuuksien jumala on saanut hyvin ristiriitaisia arvioita ympärilläni, mutta minun mielestäni kirja oli todella vaikuttava. Se on kuin minun käsitykseni Intiasta: värikäs, yltäkylläinen, tunkeileva, ylenkatsova ja nöyristelevä. En ole koskaan käynyt Intiassa, eikä tämä kirja kyllä houkuttele sinne lähtemään. Kirja on upea mutta samalla hyvin ahdistava.

Kirja kertoo Rahelista, joka palaa eronsa jälkeen intialaiseen kotikyläänsä tapaamaan sukulaisiaan ja kohtaamaan muistojaan kuolleista. Kerronta sukkuloi menneisyydessä, toistaa ihastuttavia pieniä yksityiskohtia ja antaa vinkkejä tulevasta. Kirja piti minua otteessaan alusta loppuun saakka, välillä tosin tuskastuin kaikkeen runsauteen, joka paikoitellen ei tuntunut vievän tarinaa eteenpäin.

Loppu ei mielestäni ollut mitenkään kovin yllätyksellinen, vaan sen voima syntyi onnistuneesta rakenteesta. Vaikka kerronta oli päällisin puolin runsasta, kertoja piti tapahtumia pitkään salaisuutena. Lopussa koinkin eniten helpotusta siitä, että asiat vihdoin kerrottiin minulle.

Minusta oli kauheaa ja hämmentävää se, miten kirjan aikuiset tuntuivat vihaavan lapsia. Rahelilla ja tämän kaksoisveljellä ei ollut kasvaessaan juuri ollenkaan turvallisen tuntuisia aikuisia, joiden rakkauden loppumista heidän ei olisi tarvinnut pelätä. Kauheaa on myös se, että kirja perustuu kirjailijan lapsuuteen. Olen nyt lukenut Joutavuuksien jumalan ja Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ihan lähekkäin. Tulee kyllä mieleen, miten lapset missään maassa selviävät aikuisiksi rikkoutumatta kokonaan.

Lukunäyte sivulta 49:
Ammu (totta kai) rakasti lapsiaan, mutta häntä harmitti heidän viaton haavoittuvaisuutensa, heidän alttiutensa rakastaa ihmisiä jotka eivät heitä todella rakastaneet, ja joskus hänen teki mieli satuttaa heitä – ihan vaan kouliakseen ja suojellakseen heitä.
Oli kuin ikkuna josta heidän isänsä oli häipynyt olisi jätetty auki kenen tahansa kävellä sisään ja olla tervetullut.
Ammulle kaksoset olivat kuin kaksi pientä eksynyttä sammakkoa, jotka vain toisistaan tietoisina taapersivat käsikynkkää pitkin vilkasliikenteistä maantietä. Yhtään muistamatta, mitä kuorma-auto voi tehdä sammakoille. Ammu vahti heitä silmä kovana. Se jännitti hänet äärimmilleen, teki hänestä kireän ja pingottuneen. Hän moitti heitä herkästi mutta vielä herkemmin otti nokkiinsa heidän puolestaan.

Roy, Arundhati: Joutavuuksien jumala (The God of Small Things). Suomentanut Hanna Tarkka. SSKK, 1998. Ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi Otavan kustantamana 1997.