torstai 31. joulukuuta 2009

Tämän vuoden lukusaldo


Vuosi on lopussa ja on aika tehdä kurkistus vuoden aikana luettuihin kirjoihin. Tänä vuonna luin selvästi enemmän kirjoja kuin parina edellisenä vuonna. Kirjaan kaikki lukemani kirjat LibraryThingiin, joten on helppo pysyä perillä siitä, mitä on tullut luettua. Valitettavasti en saanut näitä luetteloitua lukemisjärjestyksessä, joten kirjat ovat nyt tekijän mukaan aakkostettuna.

2009 luetut kirjat
1. Aristofanes: Naistenjuhlat (teoksesta Kolme komediaa)
2. Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
3. Auster, Paul: Sattumuksia Brooklynissa
4. Bagge, Paula: Talvipihan tunnelmia
5. Baum, L. Frank: Ihmemaa Oz
6. Bennett, Lindsay: Kreeta (osin)
7. Bergman, Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta
8. Bradley, Marion Zimmer: Avalonin usvat. 1. nide
9. Bradley, Marion Zimmer: Avalonin usvat. 2. nide
10. Bradley, Marion Zimmer: Avalonin metsät
11. Bradley, Marion Zimmer: Avalonin valtiatar
12. Bruun, Erik Anis ja iisoppi : vanhoja lääkekasveja
13. Christie, Agatha: Eikä yksikään pelastunut
14. Christie, Agatha: Idän pikajunan arvoitus
15. Clare, Cassandra: Luukaupunki
16. Colfer, Eoin: Opalin kosto
17. Cunningham, Michael: Tunnit
18. Dahl, Niels Fredrik: Viime kesänä
19. Donner, Julia: Oi, terve tarhurineito... - Aino Sibeliuksen puutarha
20. Enquist, Per Olov: Henkilääkäri
21. Fielding, Helen: Bridget Jones - elämäni sinkkuna
22. Funke, Cornelia: Mustesydän
23. Gaiman, Neil: Neverwhere - maanalainen Lontoo
24. Gaiman, Neil: Tähtisumua
25. Gilman, Charlotte Perkins: Herland
26. Harris, Charlaine: Dead until dark
27. Havaste, Paula: Loitsukirja
28. Hämeen-Anttila, Virpi: Kolmastoista lapsi
29. Holdstock, Robert: Muinaisuuden kosketus
30. Isohookana, Heli: Yrityksen markkinointiviestintä
31. Kazantzakis, Niko: Kerro minulle, Zorbas
32. Kero, Esa: Kesäauto
33. Kilpi, Volter: Alastalon salissa - kuvaus saaristosta
34. Kivistö, Sari: Kirjallisuus antiikin maailmassa (osin)
35. Kurenniemi, Marjatta: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset
36. Lacombe, Benjamin: Pieni noita
37. Lacombe, Benjamin: Lumoojien sukupuu
38. Lessing, Doris: Parempien ihmisten lapsi
39. Luukkonen, Marsa: Hauskaa kielenhuoltoa! - kirjoittajan opas
40. Müller, Herta: Ihminen on iso fasaani
41. Maguire, Gregory: Noita - lännen ilkeän noidan elämä ja teot
42. McCallum, Robyn: Ideologies of Identity in Adolescent Fiction: The Dialogic Construction of Subjectivity (osin)
43. McCarthy, Cormac: Tie
44. McVicar, Jekka: Suuri yrttikirja (osin)
45. Meriluoto, Aila: Vihreä tukka
46. Meyer, Stephenie: Houkutus
47. Meyer, Stephenie: Uusikuu
48. Meyer, Stephenie: Breaking Dawn
49. Meyer, Stephenie: Aamunkoi
50. Meyer, Stephenie: Epäilys
51. Moravia, Alberto: Kaksi naista
52. Morrison, Toni: Armolahja
53. Murphy-Hiscock, Arin: The Way Of The Green Witch
54. Niffenegger, Audrey: Aikamatkustajan vaimo
55. Perttula, Pentti: Itäisen Välimeren kasviopas
56. Peura, Maria: Vedenaliset
57. Piippo, Sinikka: Luonnonyrtit - villivihannekset ja marjat
58. Piippo, Sinikka: Mielen ja rakkauden kasvit (osin)
59. Pratchett, Terry: Herraskaista väkeä
60. Pratt, Steven: Superruokaa
61. Rättö, Mika: Tihkuluodon kuiskaajat
62. Rice, Anne: Vampyyri Lestat
63. Rice, Anne: Kadotettujen kuningatar
64. Rice, Anne: Veren vangit
65. Riukulehto, Sulevi: Politiikkaa lastenkirjoissa
66. Sapfo: Iltatähti, häälaulu
67. Shields, Carol: Jane Austen
68. Sofokles: Kuningas Oidipus
69. Swanwick, Michael: Rautalohikäärmeen tytär
70. Teerialho, Taina: Hiljainen kevät
71. Telesco, Patricia: Goddess in My Pocket
72. Tolkien, J. R. R.: Herra Bliss
73. Toptas, Hasan Ali: Varjottomat
74. Vainonen, Jyrki: Tornit
75. Weis, Margaret: Matka tyhjiöön
76. Weis, Margaret: Pimeyden kaivo
77. Weis, Margaret: Kadonneen vartijat
78. Whedon, Joss: Buffy vampyyrintappaja. Osa 1 : Pitkä matka kotiin

Luettujen kirjojen saldoksi tuli tänä vuonna siis 78. Määrää kasvattaa osittain se, että luetteloin myös tietokirjat, jos olen niitä lukenut ajatuksella enkä vain etsinyt jotain tietoa. Tänä vuonna luin parikymmentä kirjaa enemmän kuin viime vuonna. En tiedä, mistä se johtuu - mutta hyvä, että suunta on ylöspäin. Ensi vuodelle onkin sitten taas enemmän haastetta. Ai niin, on siellä näköjään mukana yksi sarjakuvakin.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Kopiokirjailija?


Vampyyrikirjat ovat julkinen paheeni, joten olen tietysti lukenut myös Stephenie Meyerin Twilight-kirjat, vaikka en kuulukaan kirjojen kohderyhmään. Kirjat ovat olleet mielestäni ihan kohtuullista viihdettä, sillä kliseisyydestä ja tyhjyydestä huolimatta on niissä ollut myös jotain omaleimaista. Tai niin luulin, kunnes luin ensimmäisen Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries -kirjan. Sarjan ensimmäinen kirja, Dead Until Dark on julkaistu 2001 ja Meyerin Twilight nelisen vuotta myöhemmin.

Täytyy sanoa, että olen todella hämmästynyt kirjojen samankaltaisuudesta. Vai miltä nämä yhtenäisyydet kuulostavat? Minun mielestäni eivät ainakaan sattumalta.
1. Päähenkilönä on nuori nainen, joka rakastuu vampyyrimieheen.
2. Parisuhteesta tulee tietysti kummallinen, mutta seksuaalista vetovoimaa riittää.
3. Päähenkilö tai tämän vampyyrirakastettu on ajatustenlukija, joka ei kuitenkaan pysty lukemaan kumppaninsa ajatuksia.
4. Vampyyrin kilpakosija on päähenkilön ystävä, mukava naapurinpoika/mies, joka paljastuu hahmonvaihtajaksi. Vetovoimaa löytyy tästäkin suhteesta.
5. Molemmat kosijat yrittävät parhaansa mukaan suojella päähenkilöä vaihtuvilta uhilta.
6. Päähenkilön päällä häälyy myös uhka vanhempien vampyyrien taholta, jotka ovat tavallaan vampyyrien vallanpitäjiä.

Kummastuttaa, että Twilight-kirjoista on tullut suuri hitti, sillä ne eivät pärjää kirjallisesti ollenkaan Harrisin kirjoille. Harrisin luomat henkilöhahmot esimerkiksi ovat todella moniulotteisia Meyerin hahmoihin verrattuna. Ehkä suosion syynä on se, että Meyr kirjoittaa nuoremmalle yleisölle. Hänen päähenkilönsä on 17-vuotias, kun taas Dead Until Darkissa päähenkilö on 25. Jälkimmäisessä on myös käsitelty huumeita ja seksiä ja rakkauskin on siinä realistisempaa kuin Twilight-kirjoissa, joissa maailmaa katsellaan teini-ikäisten silmin. No, makunsa jokaisella, enkä edes suosittele Southern Vampire Mysteriesiä kovin nuorille.

Southern Vampires Mysteries -sarjaa ei toistaiseksi ole saatavilla suomeksi, mutta kirjojen englanti on kuitenkin simppeliä, joten kannattaa kokeilla, jos se taipuisi luettavaksi. Luulisi suomennoksienkin tulevan pian, sillä TV2:sta saa kohta katsella kirjoihin perustuvaa True Blood -sarjaa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Hyvää joulua kaikille!


On aika alkaa joulunviettoon. Toivotan kaikille blogini lukijoille oikein hyvää ja kirjojentäyteistä joulunaikaa. Tässä pieni muisto viime joululta. Kun me muut availimme paketteja, eräs pieni Sampo-koira kietoi itsensä pakettiin.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Cormac McCarthy: Tie

Tätä kirjaa en suosittele joululukemiseksi, mutta lukea se ehdottomasti kannattaa. Aihe on kauhea ja rankka, mutta kirja on todella hyvä ja vaikuttava. Cormac McCarthyn Tie ei saarnaa, ei syytä eikä tuomitse. Se on vakava ja hiljaisen toteava tarina miehestä ja lapsesta keskellä tuhoutunutta maailmaa.

Tie kertoo modernin maailman lopusta joitain vuosia katastrofin jälkeen. McCarthy ei kerro, mikä katastrofin aiheutti tai kuka siihen oli syypää. Eikä sillä olekaan enää merkitystä vähäisille eloonjääneille. Kun suurin huoli on hengissä pysyminen, ei syyllisten etsimisestä ole mitään hyötyä. Uhkana ei kuitenkaan ole vain nälkä ja sairaudet vaan myös ne muutamat muut jäljelle jääneet ihmiset. Maailma on jakautunut kahtia - pahat ovat todella pahoja ja hyvät piileskelevät peloissaan. Unet ja muistot ovat täynnä väriä, mutta todellisuus on harmaa, nälkäinen ja likainen tie.

Kirja on erittäin onnistunut monella tapaa. Tekstin tyyli tukee tarinaa ja antaa sille lisää voimaa. Tekstistä välittyy epätoivo ja pelottava, lähestyvän lopun hiljainen hyväksyminen. Vaikka McCarthy käsittelee kauheita asioita, hän ei mässäile niillä. Se ei ole tarpeen, sillä taitavana kirjoittajana hän osaa tuoda asiansa julki ilman sitäkin.

Lukunäyte sivulta 28:
He kyyköttivät tiellä ja söivät kylmää riisiä ja kylmiä papuja, monta päivää sitten keitettyjä. Melkein käyneitä jo. Mihinkään ei voinut tehdä nuotiota niin ettei se näkyisi. He nukkuivat pimeässä ja kylmässä toistensa viereen käpertyneinä haisevissa vällyissään. Hän piti pojan lähellään. Niin laiha. Sydämeni, hän sanoi. Minun sydämeni. Mutta hän tiesi että jos hän vielä olisi hyvä isä naisen sanat voisivat pitää paikkansa. Että poika yksin erotti hänet kuolemasta.

Cormac McCarthy: Tie (The Road). Suomentanut Kaijamari Sivill. WSOY, Loisto, 2009.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Keskeneräisten kirjojen kaaoksessa

Miten tässä näin on päässyt käymään? Yleensä minulla on vain muutama kirja kesken samaan aikaan: yksi lukuromaani, tietokirja ja joku kevyt työmatkakirja. Paitsi nyt. Äkkiseltään muistan ainakin nämä keskeneräiset kirjat:

Linn Ullmann: Ennen unta (tylsä)
Pekka Vartiainen: Länsimaisen kirjallisuuden historia (mutta tällä ei olekaan mikään kiire)
Günter Grass: Peltirumpu (hyvä kirja, mutta liian tuttu tarina)
Cornelia Funke: Musteloitsu (hmm... en ole päässyt alkua pidemmälle)
Siiri Enoranta: Omenmean vallanhaltija (luen säästellen, koska on niin ihastuttava)
Helmi Kekkonen: Kotiin (kiinnostava, mutta novellit eivät nyt vaan toimi)
Cormac McCarthy: Tie (jostain syystä halusin aloittaa tämän aamulla)
Apollinaire Guillaume: Mätänevä velho (on ollut kesken niin kauan, että pitää varmaan aloittaa alusta uudelleen)
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset (suloisia välipaloja)

Toivon, että saisin joulun aikana luettua mahdollisimman monta kirjaa loppuun. Hain kyllä kirjastosta muutamia kiinnostavia kirjoja lainaan ja tenttiinkin pitäisi lukea, joten ehkä lista vaan kasvaa. Mutta tämähän on ihan normaalia, eikö?

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Anne Rice: Veren vangit, Vampyyri Lestat ja Kadotettujen kuningatar


Erilaiset vampyyritarinat ovat olleet taas kovassa suosiossa viime aikoina. Siitä innostuneena päätin lukea uudelleen teinisuosikkini, Anne Ricen vampyyritarinat. Silloin lukioikäisenä rakastuin kirjoihin ihan täysillä, sillä kirjojen vampyyrimytologia oli niin erilaista kuin aiemmin lukemani tarinat. Nyt kirjat eivät uponneet samalla tavoin, mutta toisaalta ne antoivat nyt erilaisen elämyksen.

Anne Ricen kirjat kertovat monen vampyyrin tarinan. Kirjojen päähenkilö on Lestat, johon tutustutaan aluksi Louis-nimisen vampyyrin kertomuksen kautta. Veren vangit -kirjassa Louis kertoo oman tarinansa siitä, miten Lestat teki hänestä vampyyrin ja millaista hänen elämänsä oli sen jälkeen. Vampyyri Lestat puolestaan kertoo Lestatin tarinan alusta alkaen täydentäen ja muuttaen myös Louisin tarinaa. Kadotettujen kuningatar taas on jatkoa tarinoille.

Parasta Anne Ricen tarinoissa on rikas ja pursuileva kieli ja uudenlainen, eroottinenkin kuvasto, jota hän käyttää. Homeiset vampyyrilinnat ja lepakot voidaan unohtaa, sillä Ricen vampyyrit ovat sekä inhimillisiä että epäinhimillisiä. Heillä on paljon puutteita, mutta ne korvataan yliluonnollisilla kyvyillä ja ulkonäöllä. Vampyyri Lestat on mielestäni kirjoista paras, vaikka se onkin aika epäyhtenäinen kokonaisuus. Kirjassa esitellään kuitenkin Lestatin lapsuus ja vanhemmat, minkä avulla lukija ymmärtää paljon myös Lestatin suhteesta muihin vampyyreihin. Tämä asia olisi kiinnostanut minua enemmänkin, mutta valitettavasti aiheen käsittely jää aika tavalla kesken.

Veren vangit on pitkästä aikaa saatavilla myös suomeksi, sillä Otava on julkaissut sen Seven-pokkarina. Kirjastoistahan painokset ovat kadonneet kummallisesti jo aikoja sitten. Harmi, että eivät ole säilyttäneet alkuperäisiä kansia, sillä ne olivat paljon kauniimmat. Näihin kolmeen kirjaan on saatavilla myös jatkoa englanniksi, mutta olen kuullut että kirjojen taso laskee aika reippaasti, enkä ole niihin tutustunut.

Lukunäyte Vampyyri Lestatista sivulta 94:
Janoni melkein sihisi ääneen. Kieleni lipoi verta. Ja tuntui kuin ruumiini läpi olisi sivaltanut piiska. Suuni avautui ja painautui tiiviisti haavaan. Imin kaikin voimin mahtavasta lähteestä, jonka tiesin sammuttavan janoni toisin kuin mikään sitä ennen.

Verta ja verta ja verta. Eikä se ollut mitään kuivaa, sihisevää, käpertyvää janoa, joka sammui ja hävisi, se oli kaikki minun himoni, koko puute ja kurjuus ja nälkä, jota olin elämäni aikana tuntenut.

Anne Rice: Veren vangit (Interview with the vampire). Otava, Seven, 2009. Vampyyri Lestat (The Vampire Lestat). Otava, 1993. Kadotettujen kuningatar (The Queen of the Damned). Otava, 1994. Suomentanut Hanna Tarkka.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Blogi myös Bloglovinissa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kirjoja ja kutimia



Joulun alla joululahjapaniikki vaanii ja itse tehdyillä lahjoilla alkaa olla kiire. Silti en haluaisi luopua lukemisesta. Onneksi joitain lahjoja pystyy tekemään samalla kun lukee. Olen nimittäin ottanut jälleen käyttöön tehokkaan yhdistelmän: kirjoja ja kutimia.

Yksinkertaisia neuleita pystyy kutomaan ilman, että niitä tarvitsee aktiivisesti katsoa tai niiden silmukoita laskea. Sukka valmistuukin helposti samalla kun lukee kirjaa. Pääsykokeisiin lukiessani kudoin avomiehelleni neuleen. Pitkän aikaa mieleeni tuli pätkiä kirjasta aina kun näin sen. Ilmeisesti olen sitä tyyppiä, joka oppii tekemällä.

Ainoa ongelma samaan aikaan kutomisessa ja lukemisessa on, että kaikki kirjat eivät meinaa pysyä auki ilman käsiä. Onneksi tyynyjen kulmia ja teemukeja voi käyttää apuna.

Mitäköhän muuta sitä pystyisi yhdistämään lukemiseen? Ei kovin hankalia aivotoimintoja ainakaan.

Ihana Omenmea!

Pieni väliaikatiedotus: Olen lukenut nyt reilut 50 sivua Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltijaa ja olen aivan ihastunut. Kirjan tunnelma on kuin vanhoissa lastenkirjoissa, mutta kuitenkin siinä on jotain uutta. Ja kieli on todella viehättävää ja nautittavaa.

Vaikka olenkin vasta kirjan alussa, uskallan jo suositella tätä kirjaa joululahjaksi. se sopii varmasti 10-15-vuotiaille tytöille ja kaikille saduista innostuneille, vähän vanhemmillekin tytöille.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Joululahjatoiveita

Joulukuu on jo ehtinyt pitkälle, enkä ole muka ehtinyt blogittaa ollenkaan. Hiukan on ollut joulukiireitä, kutimet käyvät kiivaina ja muutakin näperrellään. Onneksi on ollut kuitenkin aikaa miettiä pari joululahjatoivetta itselleni. Joulupukille vinkiksi, että kirjalahja on aina onnistunut.

Lyhyellä joululahjalistallani on siis seuraavat teokset:
Finlandia-voittaja, Antti Hyryn Uuni tai Lotta Sonnisen toimittaman Minä, Mauri Kunnas -kirja.

En tiedä kumpaa toivon enemmän. Kumpikin tai molemmat käyvät. Uuni tosin helpottaisi lukupiiriä, sillä suosittujen uutuuskirjojen hankkiminen luettavaksi kirjastosta on varsin haasteellista. Mutta varamasti joku lukupiiriläinen kuitenkin saa kirjan lahjaksi ja voimme jälleen lukea Finlandia-voittajan.

Mitä sinä olet toivonut joululahjaksi? Onko kirjalahja paras lahja?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...