keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Deborah Harkness: Lumottu

Kirjahyllyjen rakentaminen ja kirjojen järjestely on tuonut mukanaan mukavia lieveilmiöitä. Monet kadonneet ja unohtuneet kirjat ovat taas löytyneet. Yksi tällainen on Deborah Harknessin Lumottu, joka piti lukea jo reilu vuosi sitten. Sitten tuli muutto ja pakkaaminen.

Lumottu kertoo Dianasta, noidasta, jolla on ongelmallinen suhde magiaan. Nainen on päättänyt selviytyä elämässään ilman noitakeinoja, vaikka sukurasite on vahva. Hän onkin pärjännyt tutkijanurallaan hyvin, kunnes sattumalta näyttävä asia ajaa Dianan kuitenkin tilanteeseen, jossa hän joutuu luottamaan muiden yliluonnolisten olentojen voimiin omiensa lisäksi. Kolme muuta rotua, noidat, demonit ja vampyyrit ovat yhtäkkiä luonnottoman kiinnostuneita naisen tutkimuksista.

Kirja kertoo jälleen yhden tarinan rotujen välisestä rakkaudesta tällä kertaa noidan ja vampyyrin välillä. Romanssissa ei ole mitään uutta: suhde pyörii vaaran, suojelun, intohimojen ja mahdollisen tulevaisuuden ympärillä. Molemmat päähenkilöt ovat lisäksi ärsyttävän täydellisiä. Näistä asioista ja hitaasta alusta huolimatta Lumottu koukuttaa. Kun sain kahlattua ensimmäiset sata sivua, en meinannut enää saada kirjaa laskettua käsistäni. Mielenkiintoiset sivuhahmot ja perimmäisten mysteerien kaivelu antavat kirjalle omaleimaisuutta. Varsinkin noitien asuttama persoonallinen talo ihastuttaa. Lumotulle on kuitenkin pakko antaa miinusta huolimattomasta tekstistä, sillä vaikuttaa kuin kirjan oikoluku olisi jäänyt kokonaan väliin.

Harknessin tiedetausta näkyy kirjassa, joka tosin menee paikoin turhankin syvälle tieteeseen. Minua kuitenkin viehätti suuresti ikivanhojen mysteerien yhdistäminen nykytieteeseen. En muista aiemmin lukeneeni aivan tällaista taian ja tieteen liittoa, mikä korvaa kirjan kliseisen romanssin.Valitettavasti Lumottu päättyy juuri, kun saavuttaa kiinnostavuutensa huipun. Siitä syntyykin ongelma, sillä ilmeisesti WSOY ei aio julkaista kirjasarjan muita osia.

Toivon, että kustantamossa tultaisi vielä toisiin aatoksiin sillä tällainen sarjojen "kokeilu" on paitsi ärsyttävää myös lukijoiden pettämistä. Kun näin käy jatkuvasti, tulee ainakin minulle houkutus siirtää sarjoihin tarttumista, kunnes sarja on kokonaan julkaistu. On kai turha lukea sarjojen alkuja, jos ne kerran lopetetaan kesken? Tai sitten puitää lukea koko sarja vaikka englanniksi. Toivoisin hiukan parempaa sitoutumista tarinoihin.

Lumotusta ovat kirjoittaneet ainakin myös Kata, Morre, Saraseeeni ja Q+Black.

Kirja Risingshadow'ssa ja WSOYn sivuilla, josta löytyy myös lukunäyte sekä Adlibriksessä.

Harkness, Deborah: Lumottu ( A Discovery of Witches). 644 sivua. Suomentanut Helene Bütsow. WSOY, 2012. ISBN: 510377457. En muista, olenko ostanut kirjan vai onko se arvostelukappale, todennäköisesti jälkimmäinen.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...