Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2010.

L. M. Montgomery: Sara, Tarinatyttö

  L. M. Montgomeryn Sara, Tarinatyttö on uusi suomennos aiemmin nimellä Sara Stanleyn tarinat tunnetusta kirjasta. Uuden suomennoksen on tehnyt Montgomeryn kirjoihin perehtynyt Sisko Ylimartimo . Suomentaja kertoo kirjan jälkisanoissa, että hänen tarkoituksenaan on kääntää myös kirjan aikaisemmin suomentamaton jatko-osa The Golden Road . Kirjan lähtökohta on tyttökirjaksi aika erikoinen. Kirjan kertoja on aikuinen mies, joka muistelee lapsuutensa kesää Prinssi Edwardin saarella. Saarella viettää lapsuuden onnellisia vuosia myös joukko lapsia, sekä poikia että tyttöjä – sukulaisia ja naapureita. Heidän joukossaan on myös suurenmoiset kertojanlahjat saanut Sara, jota kutsutaan myös Tarinatytöksi. Saran kertomat pienet tarinat ovat lumoavia. Niiden aiheina voivat olla niin oman kylän ihmiset kuin arkkienkelienkin onneton rakkaus. Jopa kertotaulu kuulostaa Saran kertomana kiinnostavalta ja elävältä. Tarinoiden näyttämönä toimii usein hedelmätarha, joka on täynnä

Flunssaa ja tarinoita

Juuri kun tiedossa oli suunnitelmista vapaa viikonloppu, joka piti käyttää lukemiseen, sairastuin tietysti maailman kauheimpaan räkätautiin. Sitä on seurannut sitkeä yskä ja loputon väsymys, kun ei pysty nukkumaan kuin lyhyissä pätkissä ja silloinkin puoliksi istuen. Vähentynyt aivotoiminta vaatii ihan omanlaistaan luettavaa. Onneksi sitä löytyy esimerkiksi edellisen kirjoituksen satujen parissa. Vielä paremmaksi luettavaksi on kuitenkin osoittautunut L. M. Montgomeryn uusi suomennos, Minerva Kustannuksen julkaisema Sara, tarinatyttö . Kirja muistuttaa itse asiassa vähän Tuhannen ja yhden yön tarinoita , sillä siinäkin on tyttö, joka kertoo lumoavasti pieniä tarinoita. Kirjaa voi siis hyvin mielin lukea myös pienissä paloissa, joiden välillä voi vaikka nukahtaa. Ja mikä parasta, kirja saa minut myös paremmalle tuulelle. Mitä sinä luet sairaana ollessasi? Onko muilla kirjoja, jotka liittyvät selkeästi johonkin tiettyyn tilanteeseen tai aikaan? Itselläni oli kouluikäisenä esimerkiks

Tuhannen ja yhden yön tarinoita Riikka Juvosen kertomana

Syksy on mielestäni varsinaista satujen aikaa. Kun flunssa vaivaa, on parasta vain käpertyä peittoon ja tarttua satukirjaan. Onneksi tuttuja satuja riittää luettavaksi myös uusina sovituksina ja ennen kaikkea upeasti kuvitettuna. Riikka Juvonen on muokannut Tuhannen ja yhden yön tarinakokoelmasta uuden satukirjan, jonka hän on myös kuvittanut. Tuhannen ja yhden yön tarinoita on kirjoitettu sujuvasti ja sadut toimivat hyvin myös ääneen luettuina. Kirja sisältää lähes 20 satua, joiden joukossa on myös tutut tarinat Ali Babasta ja ryöväreistä sekä Sindbadin retkistä. Parasta kirjassa on mielestäni kuitenkin kuvitus. Juvosen taidokkaissa kuvissa on paljon katseltavaa varmasti sekä lapsille että aikuisille. Kuvien runsaat yksityiskohdat ja heleät värit vievät suoraan satujen maailmaan. Niitä on niin mukava katsella, että kuvia olisi saanut olla kirjassa enemmänkin - vaikka onhan niitä nytkin lähes jokaisella aukeamalla. Kirja on kaunis ja hurmaava lukukokemus kaikille satujen ystäv

Charlaine Harris, Maggie Shayne, Marilyn Tracy: Pimeyden olennot

Harlequin on tehnyt uuden aluevaltauksen ja alkaa julkaista kirjasarjaa paranormaalista romantiikasta, eli rakkaustarinoista, joissa on yliluonnollisia osapuolia. Suomalaisille tuttuja esimerkkejä paranormaalista romantiikasta ovat sekä Stephenie Meyerin Twilight -sarja että Charlaine Harrisin suosittu Southern Vampire Mysteries , joka tunnetaan myös tv-sarjana True Blood . Esimakuna uudesta Nocturne -sarjasta Harlequin on julkaissut Pimeyden olennot - kirjan, jossa on kolme tarinaan vampyyrien ja ihmisten välisestä rakkaudesta. Ensimmäinen kirjan tarinoista on Charlaine Harrisin Tanssiva kuolema . Se tapahtuu samassa maailmassa kuin Southern Vampire Mysteries -tarinat, eli vampyyrit ja ihmiset yrittävä elää yhdessä. Tämä tarina on ehdottomasti kokoelman helmi. Vaikka tarina tarjoaa runsaasti romantiikkaa, se myös kysyy, miten pitkälle naisiin kohdistuvan väkivallan pitää mennä, ennen kuin siihen puututaan. Kirja alkoi siis erittäin lupaavasti ja odotin jo mielenkiinnolla kirj

Kirjabloggarin onnenpäiviä

Minulla on ollut kaksi aivan täydellistä iltaa. Tiistaina pääsin tutustumaan muutaman muuhun kirjabloggariin, kun Avain-kustantamo kutsui meidät kylään. Pääsimme myös tapaamaan Seija Vilénin, joka on kirjoittanut Mangopuun alla -kirjan, ja hänen puolisonsa Anna Kortesalmen , joka on yksi Hullu Akka! -kirjan (Like) kirjoittajista. Oli todella mielenkiintoista kuunnella kirjailijoita ja ennen kaikkea kysellä ja puhua ja puhua. Eikä kukaan ollut hämmästellyt, että miksi tuo puhuu koko ajan kirjoista. Kotimatkalla istuimme Saran kanssa bussissa pää pyörällä ja kirjapinot sylissä. Kiitos muut kirjabloggarit ja Avain! Viikon kruunasi vielä eilen lukupiirin tapaaminen, joten ei voisi paljon täydellisempää viikkoa olla. Nytkin istun tyytyväisenä kotisohvalla ja kertaan mielessäni kaikkea, mitä on tapahtunut. Edes alkava flunssa ei lannista mieltä, kun tietää, että edessä on vapaa viikonloppu, jonka voi käyttää vaikka lukemiseen. Kyllä kirjabloggarina olo on vain parasta! Kirjabloggaritap

Terry Pratchett: Yövartiosto

Mitä, jos törmäisit 30 vuotta nuorempaan itseesi? Malttaisitko antaa itsesi löytää oman tiesi siksi ihmiseksi joka nyt olet? Entä yrittäisitkö pysäyttää vallankumouksen, jos tietäisit, että uusi hallinto ei ole vanhaa parempi? Tällaisiinkin asioihin Vartioston Sam Vimes törmää, kun hän joutuu ajallisen sekaannuksen takia 30 vuotta ajassa taaksepäin Terry Pratchettin Kiekkomaailma -sarjan uutuuskirjassa Yövartiosto . Sam Vimes on juuri pidättämässä rikollista, kun he molemmat yhtäkkiä tempautuvatkin ajassa taaksepäin. Rikollinen pääsee vapaaksi ja surmaa John Keel -nimisen sankarin. Vimesin on nyt astuttava Keelin saappaisiin ja laitettava historia tapahtumaan niin kuin se tapahtui hänen nuoruudessaankin. Samalla Vimesin pitää opettaa nuoremmalle itselleen ne asiat, jotka John Keel hänelle opetti, sillä ilman niitä Sam Vimes ei selviä hengissä nykyisyyteen asti. Vaikka Yövartiosto onkin jo 27. Kiekkomaailmasta kertova kirja, ei sitä vaivaa väsymys. Kirja on tuttua, ha

Agatha ja minä

Lähde: Wikimedia Commons Tänään on kulunut 120 vuotta Agatha Christen syntymästä. Minä tutustuin kirjailijaan ensimmäisen kerran varmaan noin 20 vuotta sitten. Yllättävää, miten pitkä aika siitäkin jo on. Agatha Christie kuuluukin minulle eniten juuri nuoruuden kirjailijoihin. Niihin, joihin on joskus hauska palata nostalgiamatkalle. Vuosi sitten luinkin kaksi Christen kirjaa, Idän pikajunan arvoituksen ja ikisuosikkini, Eikä yksikään pelastunut ( Kymmenen pientä neekeripoikaa ). Parasta kirjoissa on mielestäni se yläluokkainen tunnelma ja hienostorikolliset. Ja tietysti kaikki ne pelottavat lastenlorut, joihin Christie on saanut laitettua ihan uusia merkityksiä. Christie loi myös mielenkiintoisia henkilöhahmoja. En koskaan suuremmin välittänyt neiti Marplesta, mutta Hercule Poirot sen sijaan oli mielestäni hauska hahmo. Pidin hänestä suuresti myös saman nimisessä tv-sarjassa. Siinä Poirotia esitti David Suchet. Juhlavuoden kunniaksi WSOY julkaisee uusintapainoksia Christien

Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen

Siiri Enorannan uudella Nukkuu lapsi viallinen - kirjalla oli suuret odotukset lunastettavanaan. Pidin hyvin paljon Enorannan esikoisteoksesta, Omenmean vallanhaltijasta , ja lisäksi tällä uudella kirjalla oli erittäin lupaava nimi ja kaunis kansi. Toisaalta minua vähän huoletti, että kirja ei ehkä onnistuisikaan lunastamaan odotuksia vaan olisi pettymys. Kirja oli kuitenkin jopa enemmän kuin odotin, sillä se oli valtavan ihana. Kirja kertoo Soniasta, joka asuu veljensä Topiaksen sekä äitinsä, isänsä ja setänsä kanssa. Sota on loppunut ja asioiden pitäisi olla hyvin. Soniasta kuitenkin tuntuu, että koti on kuin korttitalo, jota hänen täytyy pitää pystyssä. Aikuiset eivät kerro lapsille, mikä on pielessä – eivätkä lapset kerro aikuisille sitä, että Sonialla ei ole kaikki kohdallaan. Pian Sonian vuoteen jalkopäähän ilmestyykin enkeli, jonka on tarkoitus ottaa tyttö mukaansa. Jokin menee kuitenkin pieleen. Oli erittäin ilahduttavaa huomata, että vaikka Enorannan kirjois

Palkinto ja haaste

Sain tällaisen blogipalkinnon Inalta INAhdus -blogista. Uskon, että tämä tuli varmasti henkisen kauneuden ansiosta. ;) Palkintoon liittyy koukku, eli minun on kerrottava seitsemän asiaa itsestäni. Olen joskus ajatellut että blogini on ehkä liian persoonaton, joten tässä tulee nyt seitsemän asiaa minusta. 1. Olen 34-vuotias ja olen asunut Helsingissä nyt 5,5 vuotta. Sitä aikaisemmat vuodet asuin Porissa, eikä tarkoituksenani ollut muuttaa sieltä pois. Tilanteeseen vaikutti kuitenkin kohta 2. 2. Muutin Helsinkiin miehen perässä. Kylkiäisenä sain kaksi bonustytärtä, jotka eivät kuitenkaan asu meillä. 3. Olen ammatiltani copywriter, eli kirjoitan ja oikoluen kaikenlaisia tekstejä mainostoimistossa. 4. Töiden ohella opiskelen Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja sivuaineena yleistä kirjallisuustiedettä. Ajauduin opintoihin vähän vahingossa. Etsin avoimesta yliopistosta jotain opiskeltavaa, tein suomen perusopinnot ja seuraavana keväänä päätin mennä pääsykokeisiin. 5. Blo

Rebecca Stott: Korallivaras

Rebecca Stottin Korallivaras on sukellus luonnontieteen ja Euroopan historiaan. Mitään kovin syvällistä kirjaa en odottanut, mutta kirjan monipuolisuus yllätti positiivisesti. Korallivaras on myös mielestäni yksi syksyn kauneimpia kirjoja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, joka on 1800-luvun alussa suurten asioiden näyttämönä. Napoleon on vangittu, kaasuvalo on korvaamassa öljylamput ja vanhoja rakennuksia ja katuja puretaan uusien tieltä. Euroopan johtavat tiedemiehet uskovat edelleen maailman olevan 3000 vuotta vanha ja lajien olevan sellaisia, millaisiksi kristittyjen jumala on ne luonut. Uskaliaimmat tiedemiehet yrittävät todistaa muuta, mutta heitä syytetään harhaoppisuudesta. Englantilainen Daniel Connor matkustaa Pariisiin avustaakseen tunnettua tiedemiestä tämän tutkimustyössä. Matkalla nuori mies tapaa kiehtovan naisen, joka varastaa hänen muistiinpanonsa ja arvokkaat tuliaiset, mammutinluun ja koralleja. Pian Daniel huomaa joutuvansa miettimään uskom

Kiinnostaako venäläinen kirjallisuus?

Jos kiinnostaa, niin tarjolla näyttäisi olevan aikamoisia herkkuja. Helsingin yliopisto järjestää nimittäin kaikille avoimen luentosarjan venäläisestä kirjallisuudesta. Ensimmäinen luento on jo tänään klo 18–20, mutta tulossa on vielä useita kiinnostavia luentoja. 6.9. Leo Tolstoin Sota ja rauha FT, KIRJAILIJA MARKKU ENVALL Leo Tolstoin Anna Karenina DOS., YLIOPISTONLEHTORI BEN HELLMAN 13.9. Nikolai Gogolin Naimapuuhat PROF. JYRKI NUMM I Anton Tšehovin Lokki DOS. LIISA BYCKLING 20.9. Aleksandr Radištševin Matka Pietarista Moskovaan TUTK IJATOHTORI SANNA TUROMA Ivan Gontšarovin Oblomov PROF. NATALIA BASCHMAKOFF 27.9. Marina Tsvetajevan Euridike FT, KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ HANNA RUUTU Marina Tsvetajevan Runoelma tsaariperheestä DOS., JULKAISUPÄÄLLIKKÖ EL INA KAHLA 4.10. Fjodor Dostojevskin Idiootti TUTKIJATOHTORI TOMI HUTTUNEN Fjodor Dostojevskin Riivaajat TOIMITTAJA EEVA LUOTONEN 11.10. Сказки А.С. Пушкина PROF. ELENA HELLBERG-HIRN Двадцать сонетов к Саше Запоевой

Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta

Justin Croninin Ensimmäinen siirtokunta on ollut aika paljon esillä kesällä. Jotain kirjan markkinoinnista kertoo myös se, että sitä myytiin marketeissakin. Kirja sijoittuukin sopivasti genrejen rajamaille, joten siihen voivat tarttua niin kauhukirjallisuuden, scifin kuin jännityksenkin ystävät. Vaikka kirjaa on mainostettu myös vampyyrikirjana, se ei ole sitä ainakaan tyypillisessä mielessä, joten nykyvampyyrien karttajien ei tarvitse huolestua. Ensimmäinen siirtokunta kertoo pieleen menneestä biologisesta ihmiskokeesta, jonka seurauksena virusta kantavat vaaralliset viraalit pääsevät vapaaksi. Täydellinen sekasorto ja tuho leviää yllättävän nopeasti ja ihmiskunta sinnittelee pian muutamissa viimeisissä turvallisissa paikoissa. Jossain mielessä Ensimmäinen siirtokunta muistuttaa Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsausta , mutta vaikka kirjassa on myös yliluonnollisia elementtejä, on sen lähtökohta tieteellisempi. Vaikka tapahtumien aikajana on pitkä ja uusia ihmisiä tuo

Kesäkirjalistan purkua

Syyskuu on alkanut ja vaikkei kesä ehkä ole ihan kokonaan ohi, on jo aika purkaa kesäkirjalistaa. Tänäkään vuonna en saanut luettua kaikkia kirjoja listalta, vaikka olin hankkinut ne jo valmiiksi itselleni lukemista odottamaan. Sen sijaan luin kyllä todella paljon muita kirjoja, mutta sellaistahan se lukeminen aina on. Näistä lukemistani kesäkirjoista löytyy arvostelu:  Haruki Murakami: Kafka rannalla , John Masefield: Keskiyön kansaa ja Enni Mustonen: Nimettömät . Olen lukenut myös Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan toisen osan Mustasukkaiset , joka alun runsaasta politiikasta huolimatta oli ihan yhtä hyvä kuin Nimettömätkin . Luin kesälistalta myös Ellen Kushnerin Thomas Riiminiekan ja Patricia A. McKillipin Serren metsissä . Ensimmäisestä pidin todella paljon, mutta jälkimmäinen ei oikein innostanut. Sinänsä siinäkin oli ihan hyvä tarina, mutta jotenkin kerronta jäi vähän pintapuoliseksi. Kaikki lukematta jääneet kirjat ovat minulla edelleen ja pidän