Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen

Siiri Enorannan uudella Nukkuu lapsi viallinen -kirjalla oli suuret odotukset lunastettavanaan. Pidin hyvin paljon Enorannan esikoisteoksesta, Omenmean vallanhaltijasta, ja lisäksi tällä uudella kirjalla oli erittäin lupaava nimi ja kaunis kansi. Toisaalta minua vähän huoletti, että kirja ei ehkä onnistuisikaan lunastamaan odotuksia vaan olisi pettymys. Kirja oli kuitenkin jopa enemmän kuin odotin, sillä se oli valtavan ihana.

Kirja kertoo Soniasta, joka asuu veljensä Topiaksen sekä äitinsä, isänsä ja setänsä kanssa. Sota on loppunut ja asioiden pitäisi olla hyvin. Soniasta kuitenkin tuntuu, että koti on kuin korttitalo, jota hänen täytyy pitää pystyssä. Aikuiset eivät kerro lapsille, mikä on pielessä – eivätkä lapset kerro aikuisille sitä, että Sonialla ei ole kaikki kohdallaan. Pian Sonian vuoteen jalkopäähän ilmestyykin enkeli, jonka on tarkoitus ottaa tyttö mukaansa. Jokin menee kuitenkin pieleen.

Oli erittäin ilahduttavaa huomata, että vaikka Enorannan kirjoissa on samankaltaisia teemoja, on tämä kirja monella tapaa hyvin erilainen kuin hänen esikoisteoksensa. Kritisoin aiemmin Omenmean vallanhaltijaa ainoastaan sen pituudesta ja siitä, että ehkä vähemmätkin ideat olisivat riittäneet. Nukkuu lapsi viallinen sen sijaan ei kompastu näihin asioihin vaan on napakka ja onnistunut kokonaisuus. Kirja tuntuu kasvavan ja syvenevän koko ajan, kun taas kieli tihenee ja on lopussa täynnä merkityksiä.

Nukkuu lapsi viallinen on todella surullinen mutta ei kuitenkaan lohduton kirja. Vaikka sydän meinaa välillä särkyä, pilkistää tarinasta kuitenkin toivoa.

Lukunäyte sivuilta 26–27:
"Mutta jos minä selviän siitä, niin se on sinun ansiotasi", Sonia sanoi Topiakselle.
Topiakselle joka jaksoi taluttaa Karpaloa koko kahden kilometrin matkan ja antaa Sonian istua kyydissä, Topiakselle joka valehteli Sonian puolesta "Kyllä äiti, Sonia on kehittynyt oikein kovasti", ja yritti sitten tehdä valheestaan totta. Topias hymyili ja kiskoi Karpalon pois tienpenkereen ruohotupsujen kimpusta.
"Eikä ole kun sinun."
Heidän täytyi sanoa sellaisia asioita toisilleen, sillä isä tai äiti eivät niitä sanoisi.

Enoranta, Siiri: Nukkuu lapsi viallinen. Robustos, 2010.