Juuri kun tiedossa oli suunnitelmista vapaa viikonloppu, joka piti käyttää lukemiseen, sairastuin tietysti maailman kauheimpaan räkätautiin. Sitä on seurannut sitkeä yskä ja loputon väsymys, kun ei pysty nukkumaan kuin lyhyissä pätkissä ja silloinkin puoliksi istuen.
Vähentynyt aivotoiminta vaatii ihan omanlaistaan luettavaa. Onneksi sitä löytyy esimerkiksi edellisen kirjoituksen satujen parissa. Vielä paremmaksi luettavaksi on kuitenkin osoittautunut L. M. Montgomeryn uusi suomennos, Minerva Kustannuksen julkaisema Sara, tarinatyttö. Kirja muistuttaa itse asiassa vähän Tuhannen ja yhden yön tarinoita, sillä siinäkin on tyttö, joka kertoo lumoavasti pieniä tarinoita. Kirjaa voi siis hyvin mielin lukea myös pienissä paloissa, joiden välillä voi vaikka nukahtaa. Ja mikä parasta, kirja saa minut myös paremmalle tuulelle.
Mitä sinä luet sairaana ollessasi? Onko muilla kirjoja, jotka liittyvät selkeästi johonkin tiettyyn tilanteeseen tai aikaan? Itselläni oli kouluikäisenä esimerkiksi tapana lukea Taru sormusten herrasta aina kesäloman alkajaisiksi, joten kirja muistuttaa minua aina loputtoman pitkistä lomista.
Vähentynyt aivotoiminta vaatii ihan omanlaistaan luettavaa. Onneksi sitä löytyy esimerkiksi edellisen kirjoituksen satujen parissa. Vielä paremmaksi luettavaksi on kuitenkin osoittautunut L. M. Montgomeryn uusi suomennos, Minerva Kustannuksen julkaisema Sara, tarinatyttö. Kirja muistuttaa itse asiassa vähän Tuhannen ja yhden yön tarinoita, sillä siinäkin on tyttö, joka kertoo lumoavasti pieniä tarinoita. Kirjaa voi siis hyvin mielin lukea myös pienissä paloissa, joiden välillä voi vaikka nukahtaa. Ja mikä parasta, kirja saa minut myös paremmalle tuulelle.
Mitä sinä luet sairaana ollessasi? Onko muilla kirjoja, jotka liittyvät selkeästi johonkin tiettyyn tilanteeseen tai aikaan? Itselläni oli kouluikäisenä esimerkiksi tapana lukea Taru sormusten herrasta aina kesäloman alkajaisiksi, joten kirja muistuttaa minua aina loputtoman pitkistä lomista.
Paranemista sinne ja sitkeyttä, sillä sitkeä on virus. Juuri tulin flunssanjälkeisen elämäni toiselta lenkiltä ja oloni on euforinen. Sen vuoksi kai lukeminen ei nyt etenekään...
VastaaPoistaLuin jossakin vaiheessa joka kevät Waltarin Appelsiininsiemenen. Se vain kuului kevääseen. Helsingin kesä, 30-luku ja nuoruus. Nyt kirja makoilee luetun ja levänneen näköisenä hyllyssä. En siitä luopuisi.
Kotona flunssassa tartun aina rakkaisiin, varmoihin hyvän mielen kirjoihin. Luen suosikki Nora Robertsini, nuoruuden aarteen R.Räsäsen Juoniemi-kirjoja tai selailen Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Paranemista!
VastaaPoistaKiitos tsemppauksesta! :) Sitkeä tauti tämä kyllä tuntuu olevan. Yskänkohtaukset keskeytävät lukemisen aina välillä, mutta ne on kai vaan kestettävä. :/
VastaaPoista