maanantai 28. toukokuuta 2012

Kirja-autossa ompi tunnelmaa!

Opintovapaalla voi opiskelun ohella tehdä kaikkea muuta(kin) mukavaa. Nyt pääsin peräti käymään sellaisessa paikassa, jossa en varmasti ole käynyt pariinkymmeneen vuoteen, nimittäin kirjastoautossa! Viimeksi olen tainnut astua kirjastoautoon mökkipaikkakunnallamme, jonka kiertävä kirjaparatiisi pelasti monet kesät.


Olen joskus nähnyt takapihallamme sellaisen pienen kirjastoautokyltin, mutta en ole koskaan sattunut sopivaan aikaan paikalle. Mutta nytpä onnistuin piipahtamaan kirjastoautoon, joka paljastuikin Snadiksi lastenkirjastoautoksi! Niin sitä vaan brändätään kirjastojakin. Tarjolla oli kirjoja niin pienille lapsille kuin nuorillekin, ja löytyi sieltä pieni valikoima myös aikuisten kirjoja. Minuun teki vaikutuksen nuortenhylly, jossa oli melkoisesti uutuuksia.


Nämä kuvat eivät tee oikeutta meidän kirjastoautollemme, sillä todellisuudessa siellä oli vilskettä ja vipinää, kun lapset ihan itse palauttivat ja lainasivat kirjoja sekä jatkoivat laina-aikojaan. Siellä oli aika mukava tunnelma, ja kyllä minä sieltä yhden kirjankin lainasin. Koskas te olette viimeksi käyneet kirjastoautossa?


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Haukkaa kirjaa!

Kirjojen ahmiminen on tuttua, mutta oletko koskaan syönyt kirjaa? Tai oikeastaan kirjasta innoituksen saanutta ruokaa? Olen kyllä joskus kokannut kirjassa esiintynyttä ruokaa, mutta en ole koskaan yrittänyt saada ruokaani näyttämään kirjalta tai kirjan sisällöltä.

Mutta nytpä haluan joskus kokeilla! Librarythingillä oli nimittäin syötävien kirjojen kilpailu, jonka kuvasatoa voi ihastella täällä. Voittajat on jo valittu, mutta omaksi suosikikseni nousi kyllä ehdottomasti Hunger(y) Games.

Kisassa näytti olevan mukana myös ainakin yksi suomalainen työ, koska ainesosina oli käytetty muun muassa mämmiä ja ruisleipää. Käykääpä ihailemassa ja hakemassa kirjallista kokkausinspiraatiota!

Huomiseen lukupiiriin voisi ehkä vielä kehitellä luetun kirjan mukaisen teeman, mutta epäilen, etteivät lukupiiriläiset ilahtuisi tuulen viemästä ruoasta. ;)

perjantai 18. toukokuuta 2012

Hanna van der Steen: Ennustus – Tähtisilmät 1

Hyvän fiiliksen kirjoja tarvitaan näköjään erityisesti silloin, kun pitäisi kirjoittaa gradua. Mitään kauhean raskasta tai liian masentavaa ei voi todellakaan lukea, joten kotimainen lastenfantasia täyttää juuri sopivasti lukutarpeen. Sainkin nyt luettua Hanna van der Steenin Ennustuksen, johon ihastuin selaillessani kirjaa ajankulukseni. (Vaarallisia nuo liikennemyymälöiden kirjakaupat.)

Ennustus on Tähtisilmät-trilogian ensimmäinen osa. Se kertoo vauvana toisistaan erotetuista prinsessakaksosista, jotka vanhemmat ovat pitäneet toisistaan tietämättöminä ennustusta pelätessään. Siskon olemassaolo on kuitenkin paljastunut fantasiamaassa asuvalle prinsessa Armadalle, joka ennustuksesta piittaamatta päättää hankkia kaksosensa Elenan kotiin Suomen Pernaisista. Seikkailuhan siitä sukeutuu.

Ennustuksen parasta antia on rajaton mielikuvitus ja sen yhdistäminen mitä arkisimpiin asioihin. Prinsessa Armadan uskomattomat puvut ja kengät olivat minusta kaikkein hauskimpia. Vai mitä sanotte esimerkiksi hedelmäkengistä, joista lirahtaa mehua joka askeleella? Ällörulliaisia, karvamahakkaita ja muita hassutuksia riitti kirjassa toisaalta niin paljon, että ne veivät hiukan huomiota itse tarinalta.

Minua myös vähän häiritsi se, että Ennustuksen luvut olivat todella lyhyitä. Se teki lukemisesta katkonaista, ja tuntui kuin tarina olisi hypellyt asiasta toiseen. Toisaalta tämä rakenne ei varmasti haittaa sellaisia lukijoita, jotka ovat vielä vähän hitaita lukemaan, eli juuri sitä kohderyhmää, jolle kirja onkin tarkoitettu. Luulisinkin, että kirja on eniten noin 10-vuotiaiden tyttöjen mieleen, muutaman vuoden heitolla molempiin suuntiin.

Ennustus sopiikin lapsille oikein hyvin, sillä vaikka siinä on muutamia jännittäviä kohtia, se ei kuitenkaan ole pelottava. Lisäksi kirjassa on koko ajan sellainen positiivinen ja hyväntuulinen yleistunnelma. Siinä käsitellään toki ihan vakaviakin asioita kuten itsenäisyyttä, mustasukkaisuutta ja valehtelua, mutta oppi niistäkin menee perille ilman liiallista alleviivausta. 

Suosikkihenkilökseni Ennustuksessa nousivat mahtavat Elenan isoäiti Orvokki sekä Hovinoita, jotka porskuttivat tätimäisellä tahdonvoimalla läpi kaikista ongelmista ja käytännössä kasvattivat prinsessat, sillä näiden höpsöt vanhemmat olivat aika vastuuttomia. Onneksi hekin vähän petrasivat lopussa, joka oli yllättävän liikuttava ja erittäin viisas. Se lupaa hyvää sarjan tulevaisuudelle, ja aionkin jatkaa prinsessojen seikkailujen seuraamista. Tähtisilmät-sarjan toinen osa, Kirous, onkin jo ilmestynyt.

Lukunäyte sivulta 66:
Isoäiti makasi autokatoksessa yksisarvismobiilinsa alla ja paukutti työkaluillaan sen sisuksia. Yksisarvismobiili oli avoauto, jonka etuosaan isoäiti oli maalannut laikukkaan yksisarvisen kuvan. Elenasta yksisarvinen ei ollut kaunis ja uljas, niin kuin yksisarviset yleensä olivat, vaan pikemminkin se muistutti siivekästä lehmää. Yksisarvisen otsalla, keskellä konepeltiä, sojotti kullanvärinen sarvi, jota isoäiti käytti useimmiten koukkuna käsilaukulleen. Isoäiti nimittäin käytti yksisarvismobiilia pääasiassa silloin, kun hänellä oli jokin hienompi meno. Niin kuin mennessään torille ostamaan munkkeja.

Ennustus Kariston sivuilla, Kirjaseurannassa ja Adlibriksessä.

Steen, Hanna van der: Ennustus – Tähtisilmät 1. 405 sivua. Kansi: Sakari Tiikkaja. Karisto, 2011. ISBN: 9789512352920

tiistai 8. toukokuuta 2012

Jos Forssaan haluat mennä nyt...

...niin ehdottomasti kannattaa! Olen rehellisen kateellisena katsellut Forssan Kirjalöytö Outletissä käyneiden kirjabloggareiden ostoksia. Tarpeeksi kun asiasta intoilin, sain avomieheni lähtemään kuljettajaksi ja kantoavuksi kirjaretkelle. Tänään olikin mahtavan aurinkoinen päivä ajaa Forssaan ja takaisin.


Tiistai osoittautui hiljaiseksi shoppailupäiväksi, sillä saimme lähes koko hallin omaan käyttöömme. Kirjoja oli todella paljon: luettuja, lukemattomia ja ihan tuntemattomia. Hinnat olivat selvästi esillä ja kirjat oli jaettu pöydille hintojen mukaan. Superhalpoja, euron ja kahden kirjoja oli melko vähän, ja arviolta noin puolet kirjoista maksoi yli kympin. Erittäin edullisia kirjoja oli kuitenkin paljon, ja suurin osa ostamistani kirjoista maksoikin noin 5 euroa.


Aloitin kirjojen keräämisen vaatimattomasti koriin, mutta se oli jossain vaiheessa vaihdettava kunnon ostoskärryihin. Omaksi puolustuksekseni haluan kuitenkin kertoa, että ihan kaikki ostamani kirjat eivät olleet minulle. Mutta kyllä niitä tuli itsellekin hamstrattua ihan tarpeeksi. Rahaa ostoksiin meni noin 90 euroa, mutta saalis oli 22 kirjaa. Ja suurostajana sain kaupan päälle myös Finlaysonin kangaskassin.


Takana pystyssä olevat kirjat ovat muille, mutta muut ovat minun! Tuossa yläoikealla oleva Erkki K. Kalelan Kuusen siementen lähtö oli ostosteni kallein kirja, sekin vain 12 euroa. En ole sitä lukenut, mutta ihastuin siihen jo, kun sitä ehdotettiin kysellessäni metsäaiheisia kirjoja. Edessä oikealla olevat neljä kirjaa ovat vitosen yllätyspussin sisältö. Se ei osunut lainkaan oikeaan, mutta kirjat pääsevät kyllä kiertoon. Ylläripussi oli silti hauska idea!


 Jos tiesi vie toukokuun aikana Forssan suuntaan tai edes vähän sinne päin, suosittelen käymän ostoksilla. Toivottavasti tästä muodostuu jokavuotinen tapahtuma. Ihan varmasti menen ostoksille ensi vuonnakin, jos tapahtuma järjestetään. Uutuuksia en varmaan tule silloinkaan ostamaan, mutta juuri näitä vähän vanhempia kustantamon nurkkiin jääneitä kirjoja ehdottomasti. Tein omasta mielestäni mahtavia löytöjä!

Kurkista myös Kirjalöytö Outletin nettisivuille.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Maria Turtschaninoffin edellinen kirja, Arra, räjäytti tiensä suosikkikirjojeni joukkoon hetkessä. Olin kirjasta aivan lumoutunut. Vaikka sen lukemisesta on jo aikaa, muistelen sitä välillä edelleen ja olen miettinyt pitäisikö se lukea uudestaan. Samalla olen vähän odotellut tätä uutta kirjaa, joka on ollut ruotsiksi saatavilla jo jonkin aikaa. Underfors on nyt kääntynyt, ja se on julkaistu nimellä Helsingin alla.

Helsingin alla kertoo seikkailusta, johon kaksi aivan tavalliselta vaikuttavaa koululaista, Alva ja Joel, joutuvat. Heille paljastuu, että Helsingin alla on toinen kaupunki, Alistadi, jota asuttavat kansantarinoista tutut hahmot: peikot, keijut, vuorenhaltijat ja noidat. Lapsena adoptoitu Alva on kadottanut lapsuusmuistonsa, mutta jostain ilmestyvä salaperäinen muukalainen kutsuu tyttöä Alistadin prinsessaksi. Ja kaiken lisäksi Alvalla pitäisi olla taito, jolla maan alla olevan salaperäisen aarteen voisi saada haltunsa.

Kirjassa nousevat esille perheen teemat, joita tutkitaan esimerkiksi adoption kautta. Kohti aikuisuutta siirtyvä Alva huomaa kaipaavansa tietoja menneisyydestä. Biologisten sukulaisten löytäminen kasvaa yhtäkkiä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Alva haluaa, että olisi joku ihminen, joka olisi tiennyt ja tuntenut hänet aivan alusta asti. Vaikka tytön lapsuusmuistot lopulta palaavat, ne eivät tuo lapsuutta takaisin.

Oli mukava lukea kirjan peikoista ja vuorenhaltioista, sillä niiden olemukset olivat kovin kotimaisia. Nuoret myös reissaavat ympäri maata muun muassa Vetehisen ratsun kyydissä ja kohtaavat uhkaavan Louhiliskon. Pidin näistä kohdista todella paljon, mutta siltikään kirja ei päässyt suosikkieni joukkoon. Siinä oli paljon hyvää, mutta perusjuonessa oli minusta vähän puutteita.

Minua harmittikin Helsingin alla -kirjassa, että sen juonikuvio oli kirjoitettu liian paljastavasti. Se nimittäin aukesi minulle jo aivan liian aikaisin. Sen jälkeen minua ärsytti, kun päähenkilöt eivät tajunneet samaa asiaa millään. Myös lopullinen käänne oli arvattavissa, mutta sitä ei kuitenkaan pohjustettu juuri ollenkaan. Nämä kaksi asiaa laskivat muuten hienon kirjan pisteitä minun silmissäni aika paljon. Ja kyllähän tätä pakostakin tulee verrattua ihanaan Arraan.

Jälleen on kehuttava kirjan kääntäjää Marja Kyröä, joka vakuutti jo Arrassa. Helsingin alla ei ole yhtä runollinen, mutta siinäkin on kääntäjä joutunut käyttämään luovuutta. Uusia tai jostain unohduksesta kaivettuja sanoja riitti tässäkin kirjassa. Ne saivat minut aina ilahtumaan – kuten koko sujuva tekstikin. Olin ennakkoon myös mietinyt sitä, miten Underfors kääntyisi suomeksi, ja Alistadi oli iloinen yllätys.

Suosittelen kirjaa kaikesta huolimatta satufantasian ystäville, jotka osaavat nauttia kauniista kielestä. Ja olisi kiva myös kuulla, aukesiko juoni teillekin liian pian. Ja luuletteko, että nuoret lukijat ratkaisevat asian yhtä pikaisesti?

Lukunäyte sivulta 111:
Se johtui silmistä. Pimeys painoi, puristi niin, että se tuntui luomissa. Alva ei ollut koskaan kokenut samanlaista pimeyttä, yhtä tiheää ja säälimätöntä. Hän kohotti kädet eteensä kuin torjuakseen sen, haukkoi henkeä, mutta paino ei kadonnut, se kasvoi, se lisääntyi, Alva ei saanut ilmaa, hän avasi suunsa ja pimeys virtasi häneen – ja yhtäkkiä hän näki. Paine oli poissa. Alva laski kätensä ja katsoi käytävää, katsoi Nideä. Kaikki ympärillä erottui veitsenterävänä harmaan eri sävyissä, muuten täysin värittömänä.
    Samalla tavalla hän oli nähnyt joskus lapsena. Hän oli palannut kotiin.

Helsingin alla Tammen sivuilla ja Adlibriksessä.

Turtschaninoff, Maria: Helsingin alla (Underfors, 2010/Söderströms). 493 sivua. Suomennos: Marja Kyrö, kansi: Ea Söderberg. Tammi, 2012. ISBN: 9789513166434

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Charlaine Harris: Deadlocked

Sookie Stackhousen tarina on kohtapuoliin päättymässä, sillä tämä Deadlocked on käsittääkseni sarjan toiseksi viimeinen kirja. En tosin enää muista, mistä olen tuon lukenut. Yritin tarkistaa asiaa nyt Charlaine Harrisin nettisivuilta, mutta en sitä ainakaan sieltä löytänyt. Toisaalta sivut ovat niin sekavat, ettei se ole mikään ihme. Jos jollakin on enemmän tietoa, laittakaa ihmeessä kommentti alle.

Ja sitten tähän kirjan. Deadlocked on minusta todella koukuttava kirja. Se lähtee liikkeelle ihan pienestä mysteeristä, joka ei kuitenkaan selviä ollenkaan helposti. Pikkuhiljaa pienestä mysteeristä kasvaa isompi juonikuvio, joka sitoo yhteen jo aiemmissa kirjoissa käsiteltyjä asioita. Kyllä tässä kirjassa vähän sellainen lopun alun tunnelma on.

Deadlockedin alussa Sookien ja Ericin välit ovat hankalat, eikä niitä paranna se, että joku tekee Ericille ansan ja tämä on vähällä tappaa nuoren naisen Sookien edessä. Lisää hankaluuksia suhteelle aiheuttaa jo edellisessä kirjassa paljastunut sopimus, jonka mukaan Ericin on mentävä naimisiin erään kuningattaren kanssa. Lisäksi keijusukulaisten ja näiden ystävien läsnäolo ei ole pelkästään iloinen asia. Terävähampaiset keijut tuovat Sookien mieleen pahoja muistoja.

Kirja tuli ahmittua taas melkein yhtenä suupalana, sillä tämä on houkuttavaa viihdettä. Deadlocked on minusta sarjan parhaita kirjoja, ehkä juuri tuon mysteerisyyden takia. No, täytyy kyllä tunnustaa, etten kovin tarkkaan muista, mitä tapahtui missäkin kirjassa, mutta ainakin tämä tuntui hyvältä. Luin kirjan Kindlelläni, joka on osoittautunut hyväksi ostokseksi juuri sen takia, että kirjat ovat saatavilla välittömästi niiden ilmestymisen jälkeen. Harmi vain, ettei tuossa ollut kansikuvaa ollenkaan. Se on nimittäin taas todella kaunis ja paljastaa myös jotain kirjan sisällöstä.

Ja sitten tämän Deadlocked-kirjan loppuun. En paljasta mitään, mutta en voi olla vähän intoilematta, että jes, jes, jes! Mä niin arvasin! Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kirjaan, oli se sitten viimeinen tai ei. Harmi, että sitä pitää odottaa taas vuosi. Kaikille lienee selvää, että olen hyvin innostunut asioiden saamasta käänteestä?

HUOM: Kommenteissa on spoilerivaara! ;)

Lukunäyte löytyy Harrisin nettisivuilta, jossa on kirjan toinen luku ainakin tällä hetkellä esillä.

Lue myös arvioni sarjan parista aiemmasta englanninkielisestä osasta:  Dead in the Family ja Dead Reckoning.

Deadlocked Amazonissa ja Adlibriksessä.

Harris, Charlaine: Deadlocked. Ace Books, 2012. ISBN: 9781937007447

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Tuntuu kuin edellisestä Sookie-kirjasta olisi tosi paljon aikaa. Piti ihan täältä blogista tarkistaa, milloin se tulikaan luettua. No, kyllähän vajaa puoli vuottakin VOI tuntua pitkältä ajalta. Joka tapauksessa minun oli vähän vaikea päästä kärryille, mitä tässä nyt olikaan tapahtunut. Ja kielikin tuntui taas tökkiävän. Tosin se on ongelma, johon huomaan tarttuvani aina silloin, kun näissä kirjoissa on vuorossa vähän tylsempi tapaus.

Charlaine Harrisin Pahan veren valtakunta siirtää Sookien seikkailut jälleen uuteen kaupunkiin, Chicagoon, jonne kokoontuvat kaikki tärkeät vampyyrit kuninkaallisineen. Siellä järjestetään myös oikeudenkäyntejä, joista yhteen Sookie joutuu todistajaksi. Muutenkin naisen telepaattitaitoja tarvitaan avustamaan kireissä neuvotteluissa. Vampyyrien neuvotteluissa ei tosin aina selviä hengissä, ja taas Sookie joutuu setvimään vampyyrien sekavia suhteita.

Pahan veren valtakunta on jo seitsemäs suomennettu Sookie-kirja, ja täytyy kyllä sanoa, että kirjojen taso vaihtelee jonkin verran. Varsinkin kirjan alkupuoli ole melkoista tyhjäkäyntiä, mutta onneksi lopussa odotti hyvä annos toimintaa. Vampyyrien konferenssi nimittäin päättyi varsin räjähtävästi. Kirjan piti muuten alunperin ilmestyä nimellä Pahaa verta Chicagossa, mutta nimi muuttui matkan varrella.

Sookie oli ehkä vähän vaisu tässä Pahan veren valtakunnassa; kaipaan sitä kipakampaa versiota hänestä. Tosin eipä sitä kai kauheasti voi salamoida, jos on keskellä tuntemattomia vampyyreitä. Läsnä ei ollut myöskään muita bontempsläisiä tai edes Sookien uutta ystävää Ameliaa, joten lukija joutui tyytymään pääasiassa vampyyrihenkilöihin. Ja mikäs siinä, minä pidän tosi paljon esimerkiksi kirjojen kuningatar Sophie-Annesta, jonka tv-sarjaversio on vain kalpea kuvatus tästä naisesta.

Harrisin henkilöhahamot ovatkin minusta näiden kirjojen ehdoton suola ja sokeri. Toki juonetkin ovat usein vallan kutkuttavia ja jännittäviä, mutta kyllä minua aina eniten kiinnostavat nämä kummat tyypit. Vaikka monien mielestä ehkä astun nyt ihan liikaa rivistä ulos, olen silti sitä mieltä, että kirjojen mielenkiintosimpia henkilöitä ovat ihmiset ja kaksiluontoiset. Vaikka jotkut vampyyrit ovat toki aika ihania, ovat he kuitenkin aika yksipuolisia tyyppejä.

Seuraavat kaksi Sookie Stackhouse -romaania, Veren sitomat ja Suden veri, ilmestyvät loppuvuoden aikana. Ja luultavasti tässä loppuviikon aikana saatte lukea arvioni juuri ilmestyneestä sarjan kahdennestatoista ja tiettävästi toiseksi viimeisestä osasta, uunituoreesta Deadlocked-kirjasta.

Lue myös arvioni sarjan aiemmista suomennetuista osista: Veren voima, Verenjanoa Dallasissa,  Kylmäveristen klubi, Veren imussa, Verta sakeampaa ja Veren perintö

Lukunäyte sivulta 61:
Taputin Hoytia olalle. Elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin pystynyt rakastumaan Hoytiin ja tekemään hänestä loppuelämäkseen Jasonin lankomiehen, mutta Hoyt ja minä emme olleet koskaan tunteneet minkäänlaista vetoa toisiimme.
   Hoytin mielestä huokui tasainen surkeus. Hän oli vakuuttunut, että hänen elämänsä muuttuisi sinä iltana peruuttamattomasti. Hän odotti Jasonin parantavan tapansa, pysyttelevän kotona vaimonsa luona niin kuin kunnon aviomiehen kuului ja kääntävän selkänsä kaikille muille.
   Toivoin sydämessäni, että Hoytin odotukset toteutuisivat.

Pahan veren valtakunta Gummeruksen, Kirjaseurannan ja Adlibriksen sivuilla.

Harris, Charlaine: Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007). Suomennos: Sari Kumpulainen, kansi: Jenni Noponen. Gummerus, 2012. ISBN: 9789512087181.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Vapun tunnustuksia

Aloittakaamme siitä suurimmasta. Eli gradun kirjoittaminen ei ole vuodessa edennyt ollenkaan. Koko vuosi ja varsinkin kevät on ollut kiireinen. Tajusin jossain vaiheessa, että jos haluan joskus valmistua, pitää minun kirjoittaa graduni valmiiksi ilman päivätyötä. Täyden työpäivän jälkeen eivät voimat yksinkertaisesti enää riitä metodien pohtimiseen. Lisäksi lukeminen ja bloggaaminenkin ikävästi vähenivät varsinkin huhtikussa. Onneksi parin kuukauden opintovapaa järjestyi – ja alkoi eilen.

Olen tässä kevään aikana saanut myös muutaman blogitunnustuksen ja haasteen, jotka ovat jääneet roikkumaan. Nyt päätin kaivaa ne kaikki esille tämän vappupäivän kunniaksi. Pahoittelen, että vastaaminen on kestänyt näin kauan, sillä minusta on mukava saada näitä.

Sain tämän tunnustuksen Minnikseltä Sivusta seuraava -blogista sekä Nafisanilta Vedenhenki-blogista.

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15:lle blogille/bloggaajalle


Tässä siis 7 täysin satunnaista faktaa minusta:

1. Olen kaksinkertainen kummitäti. Kummitytöilläni on ikäeroa 11 vuotta ja molempien nimi alkaa E-kirjaimella.
2. Valmistun varmaan vuoden päästä filosofian maisteriksi. Se on jo 5. tutkintoni yo-hatun jälkeen. Olen ikuinen opiskelija.
3. Onnistuin pitämään kaksi chilikasvia hengissä talven yli ja nyt totutan niitä jälleen parveke-elämään. Ehkä tänä vuonna tulee jopa satoa!
4. Olen rakastunut uuteen Ingmanin Mudcake-jäätelöön. Nam.
5. Uusin Sookie-kirja, Deadlocked, tupsahti aamulla Kindleeni, ja olen ollut koko päivän tulisilla hiilillä sen takia. Tämän postauksen jälkeen aloitan, jei!
6. Minulla on lähes aina villasukat jalassa.
7. Keittiökaapeistamme loppuu kohta tila Muumi-mukien takia.

Liebster Blog -tunnustus puolestaan tuli minulle Katalta Luettuja maailmoja -blogista ja Hreathamukselta Nulla dies sine legendo -blogista.

Tähän tunnustukseen ei liity mitään vaatimuksia, mutta kerrottakoon kahdeksantena ekstrarandomfaktana, että tunnistan ainakin 15 maailmanluokan snookerpelaajaa.

Tunnustukset laitan eteenpäin seuraaville blogeille:
Inkalle Kirjapinoihin,
Anulle Kirjaston kummitukseen,
Jennille Kirjakirppuun
ja sinideanille Kirjaretkiin.

Ottakaa näistä kumpi tahansa tai molemmat, mutta olisi kieltämättä mukava kuulla noita faktoja teistä. ;)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...