keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kokemuksia äänikirjoista - ja niiden valinnasta

Uuden työpaikan ja muuton ansiosta istun auton ratissa nykyään vähintään puolitoista tuntia päivässä. Hiljaisuus alkaa jossain vaiheessa väsyttää, samoin musiikin kuuntelu, joka ei ole kovinkaan aktiivista toimintaa. Radion aamuohjelmat ovat ärsyttäviä, ja niiden poppilista jää päähän soimaan. Onneksi asiaan on ratkaisu, joka on vieläpä täydellinen sellainen: äänikirjat. Niitä kuunnellessa matka menee nopeasti ja mieli pysyy hereillä. Kirjallisuus siis tekee matkasta jopa turvallisemman!

Äänikirjojen hankkiminen ei kuitenkaan ole täydellistä. Pienen lähikirjaston äänikirjojen valikoiman edessä tuntee suurta valinnan vaikeutta. Ottisiko tämän dekkarin vai tuon dekkarin? Vai tuon Paasilinnan? Valinnan varaa ei juuri ole. Vanhoja kirjoja löytyy eniten. Toistaiseksi olenkin kuunnellut mm. Edgar Allan Poen kauhutarinoita, Agatha Christietä ja Jane Austenia. Kaupan valikoima on hivenen runsaampi, mutta ei sekään aiheuta ilon tunteita.

Äänikirjojen valinta onkin johtanut minut pohtimaan lukemisen valinnan vapautta, sillä monesti tuntuu, että sellaista ei ole. Luulin ongelman johtuvan vain lähikirjastoni koosta, mutta maakunnan suurimmassa kirjastossakin meni sormi suuhun. Kirjoja oli toki enemmän, mutta valinnanvaraa ei. Oli vain enemmän dekkareita ja Paasilinnoja. Onneksi sain kuitenkin kirjabloggarikollegalta vinkin, että pitää kärkkyä uutuuslistoja ja varailla sieltä parhaita päältä.

Itse äänikirjoissa on yllättävän paljon eroja. Lukijalla on suuri rooli siihen, miten tunnelmat välittyvät. Itse en kuitenkaan pidä siitä, että lukija eläytyy ja näyttelee tekstiä liikaa. Varsinkin äänen voimakkuuden vaihtelu on autossa kuunnellessa ikävää. Kuiskaukset ja muut hiljaiset kohdat katoavat täysin hurinan alle. Myös erilaisten äänten näytteleminen nyppii minua. Molempia edellä mainittuja oli minun makuuni ihan liikaa esimerkiksi Rick Riordanin Salamavarkaassa. Koska olen vielä niin kokematon äänikirjojen kuuntelija, en vielä tiedä, onko näytteleminen nuortenkirjoissa muutenkin tapana.

Millaiset äänikirjat teidän mielestä ovat parhaita? Entä lukijat?

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Huhuu, onko täällä ketään?

Bloggaustauko on venynyt ja venynyt, vaikka tarkoitus ei ollut edes varsinaisesti taukoilla. Uusi työ, uusi osoite ja uudet työmatkat, tietokoneen hajoaminen ja maaseudun internetyhteydet olivat kuitenkin liikaa bloggaamiselle. Remontti jatkuu edelleen, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että aika riittää päivässä vähän muuhunkin.

Kirjoja en ole hylännyt missään vaiheessa, joten toivottavasti pääsen purkamaan arvostelusumaa pikkuhiljaa. Tulossa on ainakin uusin Siiri Enoranta (mahtava) ja joukko pikkuisesta kunnankirjastosta lainattuja äänikirjoja, joita ei varsinaisesti ole saanut itse valita. Työmatkoilla on kuunneltava niitä eniten kiinnostavia kirjoja valikoimasta, joka ei kauheasti kiinnosta. Tosin juuri nyt kuuntelen Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirjaa, joka on hauska.

Virallisesti lupaan siis täten, että en enää ole taolla. Toivottavasti täällä on vielä joku muukin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...