Kirjamielellä

Kirjahyllyjen rakentaminen ja kirjojen järjestely on tuonut mukanaan mukavia lieveilmiöitä. Monet kadonneet ja unohtuneet kirjat ovat taas löytyneet. Yksi tällainen on Deborah Harknessin Lumottu , joka piti lukea jo reilu vuosi sitten. Sitten tuli muutto ja pakkaaminen. Lumottu kertoo Dianasta, noidasta, jolla on ongelmallinen suhde magiaan. Nainen on päättänyt selviytyä elämässään ilman noitakeinoja, vaikka sukurasite on vahva. Hän onkin pärjännyt tutkijanurallaan hyvin, kunnes sattumalta näyttävä asia ajaa Dianan kuitenkin tilanteeseen, jossa hän joutuu luottamaan muiden yliluonnolisten olentojen voimiin omiensa lisäksi. Kolme muuta rotua, noidat, demonit ja vampyyrit ovat yhtäkkiä luonnottoman kiinnostuneita naisen tutkimuksista. Kirja kertoo jälleen yhden tarinan rotujen välisestä rakkaudesta tällä kertaa noidan ja vampyyrin välillä. Romanssissa ei ole mitään uutta: suhde pyörii vaaran, suojelun, intohimojen ja mahdollisen tulevaisuuden ympärillä. Molemmat päähenkilöt ovat li...

Hups. Taas kävi näin. Aloitin myöhään eilen illalla Annukka Salaman Faunoidit-sarjan uuden osan, Piraijakuiskaajan , ja luin sen sitten saman tien loppuun asti vaikka kello kävi aamuyötä. Kirja tempasi mukaansa ensimmäisen osan tavoin, joten oli vain mentävä mukana. Onneksi olin säästellyt kirjaa kesälomaa varten, joten tämän päivän pöpperöisyys ei haittaa. Piraijakuiskaaja vie lukijan syvemmälle faunoidien maailmaan. Sarjan ensimmäinen osa, Käärmeenlumooja , keskittyi esittelemään nuoria, vielä itseään ja omaa paikkaansa etsiviä faunoideja, ja vasta tässä kirjassa taisivat esiintyä ensimmäiset aikuiset faunoidit. Minulle tuli yllätyksenä se, miten järjestäytynyt koko niiden maailma oikeastaan on. Pääosassa kirjassa oli toki edelleen Unna ja Rufus, edellisessä kirjassa toisiinsa rakastunut pariskunta. Kirjan rakastavaiset olivat välillä melko ärsyttäviäkin, mutta onneksi muut nuoret tasapainottivat tilannetta. Lisäksi mukaan tuli pari uutta tyyppiä, mikä kasvatti Piraijakuiskaaja...

Hanna van der Steenin Tähtisilmät -sarjan ensimmäinen osa oli hyväntuulinen ja piristävä lukukokemus. Tämä toinen osa, Kirous , näytti ja kuulosti heti kättelyssä aika tavalla synkemmältä. Onneksi ihan mustanpuhuvasta kirjasta ei kannesta huolimatta ole kuitenkaan kyse, vaan ensimmäisen kirjan mukava tunnelma kulkee tässäkin kirjassa mukana. Ennustuksessa päästiin tutustumaan sadunhohtoiseen fantasiamaailmaan, mutta Kirous tapahtuukin yllättäen suurimmaksi osin Suomessa. Ihan tavallista elämää ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä sisarukset Elena ja Armada saavat yhdessä aikaan kaikenlaista pientä sähellystä. Lisäksi Elenan kotikaupungin asukkaista paljastuu yllätyksiä, jotka tarkkaavainen lukija tosin on jo ennalta arvannutkin. Kirous laajentaa Tähtisilmien maailmaa ja tuo uusia kiinnostavia henkilöitä mukaan tarinaan. Pernaisten rehtori ja hänen 49 poikaansa tulevat tutuiksi ja paljastuvat aika mahtaviksi tyypeiksi. Pientä romantiikkaakin leijuu ilmassa, mutta sen suhteen jäädään ku...

Liz Williamsin Aavekauppiaan tytär on yksi niistä mahtavista löydöistä, joista en tiennyt ennakkoon juuri mitään. Kirjan takakannen juoniselostuksen sijaan minut oikeastaan houkutteli kirjan pariin kuvaus kirjailijasta: taikuri-isän ja kauhukirjailijaäidin druiditytär. Aivan pakko siis oli testata! Kirjan päähenkilö on komisario Chen, joka on poliisilaitoksen outo lintu. Yhteydet yliluonnolliseen maailmaan, taivaaseen ja helvettiin, tekevät miehestä epämiellyttävää seuraa kaikille tavallisille poliiseille - ja kaikille muillekin ihmisille. Yliluonnolliset rikokset kuitenkin tarvitsevat omat poliisivoimansa, sillä maailman tasapainoa on pidettävä yllä, eikä byrokraattinen ja monitasoinen maailma pysy itsestään kasassa. Aavekauppiaan tytär on kiehtova yhdistelmä itämaista mystiikkaa, tiedettä, demoneja, pakanuutta ja etsivätarinaa. Suorastaan ahmin kirjaa päästäkseni perille sen maailmasta, enkä pettynyt kertaakaan. Varsinkin helvetin maantiede ja hierarkiat olivat mielikuvitusta inn...

Siiri Enoranta on yksi niitä kotimaisia kirjailijoita, joiden uraa seuraan hyvin tarkasti. Olen tainnut tästä ennenkin jo paasata, joten jääköön esittely tällä kertaa vähän lyhyemmäksi. Odotan kuitenkin joka kerta suurella mielenkiinnolla sitä, mitä tämä ehdottomasti yksi tämän hetken taitavampia nuoria sanankäyttäjiä on saanut aikaan. Painajaisten lintukodossa Enoranta palaa jälleen puhtaaseen fantasiaan. Kirja kertoo Lunnista, joka hylkää perheensä ja tehtävänsä oman onnensa vuoksi. Lunni kulkee unissa ja valveessa etsien sitä, kuka oikeastaan on. Huolet kotiväestä seuraavat Lunnia koko ajan, kunnes hänen on pakko kohdata taakse jääneet. Painajaisten lintukodon kieli on jälleen enorantamaisen kaunista, mutta eri tavalla kaunista kuin esimerkiksi Gisellen kuolemassa . Sen kielessä oli taikaa, joka syntyi realismin puristuksessa. Tämä taas on täynnä lyyristä kauneutta, jonka tehoa epämääräisyys vähän syö, mutta vain ihan vähän. Sanat ovat Enorannan tehokkain työkalu. Olin todel...

Gena Showalter on ollut yksi Harlequinin uuden yliluonnollisen kirjasarjan positiivisia yllätyksiä. Hänen Manalan valtiaat -sarjansa on yksi suosikeistani ja tämä uusi, nuorille suunnatun fantasiasarjan aloittava Kodittomat sielut on jälleen hyvä osoitus Showalterin ajankohtaisesta tyylistä.   Kodittomat sielut kertoo kahden epätavallisen nuoren kohtaamisesta. Aden on hulluna pidetty nuorisohuligaani, jonka ongelmat johtuvat siitä, että hänen päänsä sisällä on neljä ylimääräistä sielua, joilla kaikilla on lisäksi jokin yliluonnollinen taito. Aden ystävystyy Mary Ann -nimisen tytön kanssa, jolla on kyky hetkeksi hiljentää nämä sielut. Tytön kanssa Aden saa kokea, millaista on olla ihan tavallinen nuori ihan tavallisessa koulussa. Tai ainakin melkein. Ongelmia nuorilla kuitenkin riittää, sillä Adenin taidot houkuttelevat paikalle kaikenlaista yliluonnollista väkeä. Mary Annia vaanii musta susi ja Adenin unissa kummittelee oudon kaunis tyttö. Paikoin tarina meinasi käydä vähän l...

Veren Sitomat on kahdeksas Sookie Stackhouse -romaani. Se avaa uusia juonikuvioita, jotka oikeastaan käynnistyvät vasta myöhemmin. Kirja on ehkä tahdiltaan hiukan edellistä rauhallisempi ja positiivisempi, vaikka ihmissusien yhteisö on jälleen kriisissä ja tarvitsee Sookien apua. Sookielle selviää myös kirjassa, että hänellä on enemmän sukulaisia kuin on luullutkaan. Veren sitomissa on muutamia pieniä suosikkitapahtumiani, jotka eivät ole olennaisia ehkä suurten kuvioiden kannalta, mutta luovat kirjaan kivaa tunnelmaa. Pidän esimerkiksi todella paljon Sookien luona asuvista evakkonoidista ja erityisesti pidän Dawsonista, omaa tietään kulkevasta sudesta, josta minulla oli suuret toiveet kirjaa ensimmäisellä kerralla lukiessani. No, myöhemmin selviää, miten siinä kävi. Olen jo ihan kyllästynyt ihmissusilaumojen johtajuuskiistoihin ja muuhun susihässäkkään, jota Veren sitomissa riittää. Lisäksi olen myös ihan tylsistynyt sekä Alcideen että Quinniin. Sookie voisi ihan oikeasti etsiä...

Sain eilen käsiini pitkään odottamani kirjan, juuri ilmestyneen Diana Wynne Jonesin Chrestomancin maailmoihin sijoittuvan suomennoksen, Kohtalon koukkuja . Se on neljäs näistä maailmoista kertova suomennus ja on täysin itsenäinen kirja, vaikka sisältääkin jo edellisistä kirjoista tuttuja hahmoja. (Tuo numerointi otsikossa on ihan omani.) En tietenkään malttanut odottaa kirjan lukemista, sillä minulla oli päällä opiskeluahdistus, jota on paras lievittää juuri tämänlaisella kirjalla, josta toisaalta tietää, mitä on odotettavissa, mutta toisaalta taas ei. Kirjojen ensimmäinen osa, Noidan veli , on yksi lapsuuteni rakkaimpia kirjoja, ja sen tunnelmaan on edelleen turvallista sujahtaa. Sitä samaa tunnelmaa on myös Kohtalon koukuissa. Kohtalon koukkujen päähenkilö on Conrad, jonka elämä on aika ankeaa. Vaikka hänen perheeseensä kuuluu myös äiti, sisko ja eno, on poika hyvin yksinäinen – lähes hylätty. Koska pojan päällä on pahaa karmaa edellisestä elämästä, lähetetään hänet läheiseen ta...

Fantasiakirjallisuuden rintamalla on tullut viime aikoina törmättyä moniin ilahduttaviin teoksiin, joista Andrzej Sapkowskin Noituri -sarja on ollut ihan kärkipäässä. Olen pitänyt sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta valtavasti, joten odotukset olivat korkealla tämän uusimman, Haltiain verta -kirjan kanssa. Haltiain verta on sarjan ensimmäisen tiukoillakin kriteereillä romaaniksi laskettava kirja, sillä nuo edelliset voisi laskea myös novellikokoelmiksi. Kirjan juonesta on hiukan vaikea sanoa mitään tarkkaa, sillä se rakentuu pääasiassa edellisistä kirjoista tutun Geralt-noiturin kasvattityttären ympärille. Yllätysten lapsi päätyi Geraltin kasvatettavaksi  epätodennäköisten polkujen kautta ja sama epävarmuus ja vieraus leijuu myös tytön tulevaisuudessa. Prinsessan pitäminen hengissä ei ole ihan yksinkertaista, joten Geraltin on kutsuttava apuja kasvatukseen. Tästä aiheutuu sydänsuruja ainakin kahdelle tai – jopa kolmelle taholle. Lisäksi tyttöä pitää piilotella vihollisilta,...

Kylläpä tämä kesälomalaisen elämä on kiireistä ja toisaalta taas niin hidasta, ettei tule konetta avattua edes joka päivä. Loma on vasta puolivälissä ja tuntuu jo jatkuneen uskomattoman pitkään. Koska lupailin jo aikoja sitten arvioida Rodoksella lukemiani kirjoja, enkä ole vielä kirjoittanut niistä mitään, pitää laittaa heti alkuun yksi niistä kirjoista, jotka kolahtivat. Aloituskunnian saa Annukka Salaman Käärmeenlumooja , koska tämän arviota ehdittiin jo toivoakin. Käärmeenlumooja on Salaman esikoiskirja, joka aloittaa Faunoidit -nimisen fantasiasarjan. Sen keskiössä on eläimiltä kykyjä saaneita nuoria, joiden elämä on tasapainottelua omien voimiensa ja tavallisuuden sekä heitä jahtaavien metsästäjien välissä. Tähän maailmaan törmää tiettävästi ainut naispuolinen faunoidi, 16-vuotias Unna, jonka kyvyt ketteryydestä pelokkuuteen ovat peräisin oravalta. Unna ihastuu vaarallisen tuntuiseen Rufukseen, vaikka tämän ystävät vaikuttavat vielä pelottavimmilta. Kirjan romantiikka ei onne...

Haastekirjan parissa harhailun jälkeen tuli kiire takaisin omille maille. Onneksi löysin turvallisen paluukirjan, eli Steph Swainstoin Uusi maailma -kirjan, joka on Nelimaa -trilogian päättävä osa. Edellinen, Aika on lahjoista suurin , oli minusta aivan mahtava, joten odotukset olivat suuret myös tältä uusimmalta kirjalta. Uusi maailma palaa takaisin Nelimaan maankamaralle meriseikkailun jälkeen. Kuolemattomien Arkkitehti on keksinyt keinon, jolla turilaat saadaan vihdoin tapettua. Asiat menevät kuitenkin kammottavasti pieleen ja Nelimaa on tuhon partaalla. Vihollinen näyttää uhkaavammalta kuin koskaan ennen ja itse Keisarin on puututtava asioihin. Tätä kirjaa lukiessa tuli aika hämmentynyt olo. Tarina tuntui hajoilevan ja rakoilevan joka suuntaan. Välillä lenneltiin ja ihailtiin maisemia, sitten etsittiin karannutta tyttöä, piipahdettiin Siirroksessa, oli lehdistötilaisuus, moniäänisyyttäkin vähän ja sitten sodittiin. Edellinen kirja oli niin ehjä kokonaisuus, että Uusi maailma sa...

Vihdoin tuli luettua tämäkin paljon kehuttu sarjan aloitus! Angie Sagen Septimus Heap edustaa taattua brittiläistä fantasiaperinnettä, josta on jo ehditty suomentaa kuusi osaa. Kirjailijalla on työn alla seitsemäs, joten sarja ei ihan heti lopu kesken. Magiaa esittelee lukijalleen hauskan maailman, jossa on velhoja, taikaa, kadonnut prinsessa, pahiksia, hassuja otuksia ja huumoria. Sarjan nimihenkilö, Septimus Heap on seitsemännen pojan seitsemäs poika, eli lupaava velho. Hänet vaihdettiin toiseen vauvaan heti syntymänsä jälkeen, koska kuningattarellinen prinsessa piti saada turvaan. Sarjan ensimmäinen osa kertoo siitä, miten Septimus pääsee takaisin perheensä luo. Septimus Heapin maailma on laaja ja tarkasti suunniteltu. Uusia, nautittavia yksityiskohtia riittää Magiaa- kirjan loppuun saakka, vaikka lähellekään tarinan sydäntä ei taidettu vielä päästä. Ihan varauksettomasti en tähän ihastunut, mutta melko paljon kuitenkin. Suomennoksessa oli joitakin kummallisuuksia, jotka vähän t...

Hyvän fiiliksen kirjoja tarvitaan näköjään erityisesti silloin, kun pitäisi kirjoittaa gradua. Mitään kauhean raskasta tai liian masentavaa ei voi todellakaan lukea, joten kotimainen lastenfantasia täyttää juuri sopivasti lukutarpeen. Sainkin nyt luettua Hanna van der Steenin Ennustuksen , johon ihastuin selaillessani kirjaa ajankulukseni. (Vaarallisia nuo liikennemyymälöiden kirjakaupat.) Ennustus on Tähtisilmät -trilogian ensimmäinen osa. Se kertoo vauvana toisistaan erotetuista prinsessakaksosista, jotka vanhemmat ovat pitäneet toisistaan tietämättöminä ennustusta pelätessään. Siskon olemassaolo on kuitenkin paljastunut fantasiamaassa asuvalle prinsessa Armadalle, joka ennustuksesta piittaamatta päättää hankkia kaksosensa Elenan kotiin Suomen Pernaisista. Seikkailuhan siitä sukeutuu. Ennustuksen parasta antia on rajaton mielikuvitus ja sen yhdistäminen mitä arkisimpiin asioihin. Prinsessa Armadan uskomattomat puvut ja kengät olivat minusta kaikkein hauskimpia. Vai mitä sanotte...

Maria Turtschaninoffin edellinen kirja, Arra , räjäytti tiensä suosikkikirjojeni joukkoon hetkessä. Olin kirjasta aivan lumoutunut. Vaikka sen lukemisesta on jo aikaa, muistelen sitä välillä edelleen ja olen miettinyt pitäisikö se lukea uudestaan. Samalla olen vähän odotellut tätä uutta kirjaa, joka on ollut ruotsiksi saatavilla jo jonkin aikaa. Underfors on nyt kääntynyt, ja se on julkaistu nimellä Helsingin alla . Helsingin alla kertoo seikkailusta, johon kaksi aivan tavalliselta vaikuttavaa koululaista, Alva ja Joel, joutuvat. Heille paljastuu, että Helsingin alla on toinen kaupunki, Alistadi, jota asuttavat kansantarinoista tutut hahmot: peikot, keijut, vuorenhaltijat ja noidat. Lapsena adoptoitu Alva on kadottanut lapsuusmuistonsa, mutta jostain ilmestyvä salaperäinen muukalainen kutsuu tyttöä Alistadin prinsessaksi. Ja kaiken lisäksi Alvalla pitäisi olla taito, jolla maan alla olevan salaperäisen aarteen voisi saada haltunsa. Kirjassa nousevat esille perheen teemat, joita tut...

Sookie Stackhousen tarina on kohtapuoliin päättymässä, sillä tämä Deadlocked on käsittääkseni sarjan toiseksi viimeinen kirja. En tosin enää muista, mistä olen tuon lukenut. Yritin tarkistaa asiaa nyt Charlaine Harrisin nettisivuilta, mutta en sitä ainakaan sieltä löytänyt. Toisaalta sivut ovat niin sekavat, ettei se ole mikään ihme. Jos jollakin on enemmän tietoa, laittakaa ihmeessä kommentti alle. Ja sitten tähän kirjan. Deadlocked on minusta todella koukuttava kirja. Se lähtee liikkeelle ihan pienestä mysteeristä, joka ei kuitenkaan selviä ollenkaan helposti. Pikkuhiljaa pienestä mysteeristä kasvaa isompi juonikuvio, joka sitoo yhteen jo aiemmissa kirjoissa käsiteltyjä asioita. Kyllä tässä kirjassa vähän sellainen lopun alun tunnelma on. Deadlockedin alussa Sookien ja Ericin välit ovat hankalat, eikä niitä paranna se, että joku tekee Ericille ansan ja tämä on vähällä tappaa nuoren naisen Sookien edessä. Lisää hankaluuksia suhteelle aiheuttaa jo edellisessä kirjassa paljastunu...

Tuntuu kuin edellisestä Sookie -kirjasta olisi tosi paljon aikaa. Piti ihan täältä blogista tarkistaa, milloin se tulikaan luettua. No, kyllähän vajaa puoli vuottakin VOI tuntua pitkältä ajalta. Joka tapauksessa minun oli vähän vaikea päästä kärryille, mitä tässä nyt olikaan tapahtunut. Ja kielikin tuntui taas tökkiävän. Tosin se on ongelma, johon huomaan tarttuvani aina silloin, kun näissä kirjoissa on vuorossa vähän tylsempi tapaus. Charlaine Harrisin Pahan veren valtakunta siirtää Sookien seikkailut jälleen uuteen kaupunkiin, Chicagoon, jonne kokoontuvat kaikki tärkeät vampyyrit kuninkaallisineen. Siellä järjestetään myös oikeudenkäyntejä, joista yhteen Sookie joutuu todistajaksi. Muutenkin naisen telepaattitaitoja tarvitaan avustamaan kireissä neuvotteluissa. Vampyyrien neuvotteluissa ei tosin aina selviä hengissä, ja taas Sookie joutuu setvimään vampyyrien sekavia suhteita. Pahan veren valtakunta on jo seitsemäs suomennettu Sookie -kirja, ja täytyy kyllä sanoa, että kirjoje...

Kirjamielen seikkailut hyvien kirjojen parissa jatkuvat. Ihan näin mutu-tuntumalla arvioiden vaikuttaisi siltä, että tähän alkuvuoteen olisi osunut harvinaisen paljon loistavia tarinoita. Sellaiseksi paljastui myös tämä Sergei Lukjanenkon Yöpartio , jonka sain perjantaina ja luin saman tien. Hei, eihän voi jättää odottamaan kirjaa, jonka kannessa lukee, että siinä "Tähtien sota kohtaa Moskovan vampyyrit" . En ole itse asiassa samaa mieltä tuon väitteen kanssa, mutta kirja oli silti erinomainen. Yöpartio kertoo moskovalaisesta Antonista, velhosta, joka työskentelee Valon puolella Yöpartiossa. Hän on yksi Muita, ei enää ihminen vaan mysteereihin ja salaisuuksiin koulutettu soturi, joka ylläpitää tasapainoa Pimeyttä vastaan. Joka puolella ihmisten ympärillä liikkuu velhoja, vampyyreita ja muuta väkeä, josta ihmiset eivät ole tietoisia. Nämä pystyvät liikkumaan hämärässä, ihmisten todellisuuden ulkopuolella, jossa on omat sääntönsä. Säännöt ja tasapaino sekä niiden avulla ke...

Rauta-saagan kolmannen osan nimi on aika enteellinen, mutta eipä se kerro mitään sellaista, mitä lukija ei olisi jo arvannut edellisten kirjojen perusteella. Tämä Julie Kagawan sarja haltijoista uuden teknologian puristuksessa on ollut minusta varsin hyvä ja sopivasti romanttinen nuorten sarja. Rautakuningatar vie tarinan tietyltä osin päätökseen, vaikka jättääkin oven auki seikkailuille. Vaikka Meghan kuvittelee Rautakuningattaren alussa pääsevänsä kotiin, asiat mutkistuvat aika tavalla. Sota Talven ja Kesän välillä on keskeytynyt, kun hovit ovat yhdistäneet voimansa Rautaa vastaan. Meghan saa tehtäväkseen väärän Rautakuninkaan tappamisen. Hän on puoliverisenä haltijana ainoa, joka pystyy kulkeman rautamaalla. Onneksi hän saa pienen taian avulla seurakseen myös ihailijansa, Ashin ja Puckin, sekä aina yhtä hurmaavan Grimalkin-kissan. Pidän hurjasti Raudan kuvastosta: kiemurtelevista johtoköynnöksistä, metalliötököistä, romuista ja epätahtiin vilkkuvista katulampuista. Tekniikka on ...

Vierailla vesillä seikkailun jälkeen olikin taas mukava palata tuttujen kirjojen pariin. Palauttelukirjana toimi tällä kertaa Julie Kagawan Rauta-saagan toinen osa, Rautatytär . Sarjan edellinen osa oli minusta erittäin hyvä, joten uskalsin toivoa samanlaista tasoa myös tähän kirjaan, enkä väärässä ollutkaan. Meghanin on tekemänsä sopimuksen mukaan palattava jääprinssin mukana Mikämikään. Kukaan ei usko heidän kertomuksiaan rautahaltijoista, eivätkä pidä näiden aiheuttamaa uhkaa todellisena haltijoille. Uhka on kuitenkin jo soluttautunut hoviin, joten pian kesän ja talven haltijat ovat sodassa keskenään. Meghan pakenee muutaman apurinsa kanssa hovista tavoitteenaan saada rauha palaamaan haltijoiden välille. Rautatyttären kiinnostavimmat henkilöt kuuluvat Meghanin lähipiiriin. Jo edellisen kirjan, Rautakuninkaan, arviossa hehkuttamani Grimalkin-kissa on myös tässä kirjassa oma mahtava ja itsetietoinen itsensä. Sen sijaan uusi kumppani Meghanille on Rautahepo – yksi edellisen kir...

Enpä tiedä, onko koskaan ennen käynyt näin. Haimme perjantai-iltana postista Brandon Mullin uusimman Myyttihovi -kirjan, Käärmekonnun salaisuudet , ja nyt sunnuntaina kirjan on lukenut jo kaksi ihmistä meidän perheestä: 14-vuotias bonustyttäreni ja minä. Jo se kertoo aika paljon kirjasta, vai mitä? Myyttihovi on ehdottomasti yksi parhaita tällä hetkellä ilmestyviä nuorten fantasiasarjoja. Sarja kertoo myyttisten olentojen suojelualueista ja ihmisistä, jotka yrittävät pitää sekä myyttiset olennot että niiden asuinalueet salassa ja turvassa. Sisarukset Seth ja Kendra ovat nuoruudestaan huolimatta tärkeä osa taistelussa pahaa puolta vastaan. Käärmekonnun salaisuudet on toiseksi viimeinen Myyttihovi -kirja ja meno onkin sen kaltaista. Seth ja Kendra joutuvat Käärmekonnun salaisuuksissa jälleen keskelle seikkailuja, joissa ei voi varmasti edes tietää, keneen voi luottaa. Tapahtumat käynnistyvät nimittäin siitä, kun Kendran kopio ottaa tytön paikan ja oikea Kendra joutuu vihollisten vang...