perjantai 29. kesäkuuta 2012

Steph Swainston: Uusi maailma

Haastekirjan parissa harhailun jälkeen tuli kiire takaisin omille maille. Onneksi löysin turvallisen paluukirjan, eli Steph Swainstoin Uusi maailma -kirjan, joka on Nelimaa-trilogian päättävä osa. Edellinen, Aika on lahjoista suurin, oli minusta aivan mahtava, joten odotukset olivat suuret myös tältä uusimmalta kirjalta.

Uusi maailma palaa takaisin Nelimaan maankamaralle meriseikkailun jälkeen. Kuolemattomien Arkkitehti on keksinyt keinon, jolla turilaat saadaan vihdoin tapettua. Asiat menevät kuitenkin kammottavasti pieleen ja Nelimaa on tuhon partaalla. Vihollinen näyttää uhkaavammalta kuin koskaan ennen ja itse Keisarin on puututtava asioihin.

Tätä kirjaa lukiessa tuli aika hämmentynyt olo. Tarina tuntui hajoilevan ja rakoilevan joka suuntaan. Välillä lenneltiin ja ihailtiin maisemia, sitten etsittiin karannutta tyttöä, piipahdettiin Siirroksessa, oli lehdistötilaisuus, moniäänisyyttäkin vähän ja sitten sodittiin. Edellinen kirja oli niin ehjä kokonaisuus, että Uusi maailma sai minut turhautumaan. Oli vaikea esimerkiksi kesken kirjan paneutua Salaman tarinaan, kun sille ei tuntunut olevan mitään tarvetta.

Lukemieni trilogioiden arviot menevät harvoin tähän järjestykseen, johon Nelimaan tuomitsen: ensimmäinen kirja oli hyvä, toinen erinomainen ja tämä kolmas vain ok. Kokonaisuutena tarina jäi siis hyvälle tasolle, vaikka mahdollisuuksia sen ylittämiseenkin oli. Pidin tässä Uudessa maailmassa kuitenkin esimerkiksi Keisaria koskevista asioista, samoin kuin matoisa Vermiform on omassa ällöttävyydessään vallan ihana.

Kuvastoltaan Nelimaa-trilogia on kiehtova. Moderni maailma törmää tarinassa hedelmällisesti ritariaikaan synnyttäen tarinan, jossa voi tapahtua mitä tahansa. Samassa tarinassa yhdistyvät jättihyönteiset, farkut ja peitsitaistelut. Kirja on upea myös kielellisesti. Välillä esimerkiksi taistelukuvaukset ovat melkein liiankin tarkkoja ja anatomisesti yksityiskohtaisia. Eli siis mahtavia.

Olisin toivonut trilogialle paremman päätöksen, mutta tähän Uuteen maailmaan on nyt tyydyttävä. Silti Swainston on lunastanut paikkansa uuden fantasian nimenä, ja aion ehdottomasti seurata hänen kirjojaan jatkossakin – parasta toivoen. Nyt on pakko mennä googlettelemaan, mitä muut ovat pitäneet tästä kirjasta, joka tuotti minulle pettymyksen. Edit: Löysin vain kaksi arviota, Taikakirjaimissa oltiin myös hiukan kriittisiä mutta Risingshadowssa kehuttiin.

PS: Miksi muuten niin monet fantasiakirjat pitää aloittaa maiseman kuvailulla? Se saa minut ainakin täysin turhautumaan ja miettimään kirjan paiskaamista parvekkeelta. Ensin pitäisi koukuttaa lukija ja vasta sitten saa alkaa maalailla maisemia.

Lue myös arvioni sarjan aiemmista osista Kuolemattomien kaarti ja Aika on lahjoista suurin

Lukunäyte sivulta 124:
Ulko-oven kahva kääntyi. Vilkaisimme toisiamme Raynen kanssa. Ovi heilahti auki ja Vermiform-nainen astui sisään. Hänessä oli kymmenen kättä eri puolilla, ne vilkuttivat minulle ja imeytyivät sitten hänen sisäänsä. Hän oli paljon suurempi kuin viimeksi nähdessäni, hänen matojensa on täytynyt lisääntyä, ja vaikka hänen muotonsa ja piirteensä näyttivät viehättäviltä, hänen ihonsa oli paksuna sykkivää massaa. Kun otetaan huomioon portaita pitkin ryöppyävä ja katosta putoileva vaaleanpunainen massa, Vermiformin täytyi olla valtava, ja tällä kertaa pystyin kuulemaankin sen. Madoista lähti rahiseva ääni niiden venyessä, supistuessa ja liukuessa näkymättömiin pienten sukastensa varassa. Ne huokuivat ja tunkeutuivat kuin toukat ja niiden haju muistutti virtsantahrimaa sahajauhoa, vanhaa kusta.

Uusi maailma Liken sivuilla, Kirjaseurannassa ja Adlibriksessä.

Swainston, Steph: Uusi maailma (The Modern World, 2007). 403 sivua. Suomennos J. Pekka Mäkelä. Like, 2012. ISBN: 9789520107314.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...