torstai 24. syyskuuta 2009

Päivän mietelause



Selailin lomakuviani ja löysin tämän Kreetalla ottamani kuvan. Leppoisia lukehetkiä kaikille blogini lukijoille!

tiistai 22. syyskuuta 2009

Ajankäyttöongelmia

Syksy alkoi jälleen hyvin tyypillisellä ongelmalla. Opiskelut alkoivat ja vievät kaiken ajan samalla, kun tekisi mieli vain käpertyä sohvaan lukemaan syksyn uutuuskirjoja tai oikeastaan mitä tahansa hyvää lukuromaania.

Antiikin kirjallisuuden kurssi on jo puolivälissä ja se on ollut onneksi erittäin mielenkiintoinen. Nyt pitäisi vielä kerätä motivaatiota oheiskirjallisuuden lukemiseen. Olen haalinut kirjallisuuden kokoon omasta hyllystä ja kirjastosta, ja se on nätisti pinossa olohuoneen lattialla. Joten sehän on melkein kuin luettu, eikö?

Lukeminen on muutenkin jäänyt nyt aika vähiin. Viikonloppuna ajattelin lukea nopeasti jonkun ohuen fantasiakirjan, mutta ei onnistunutkaan. Tartuin nimittäin Guillaume Apollinairen kirjaan Mätänevä velho ilman, että luin takakantta. Kaikkea muuta kuin nopeasti luettava välipala. Kirja jäi kesken ja siihen pitää palata lähiaikoina ajan kanssa.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Volter Kilpi: Alastalon salissa


Nyt se on vihdoin luettu! Aikaa meni ja hermojakin raasteli välillä. Mutta nyt on tyytyväinen olo. Ilman vertaistukea en ehkä olisi suoriutunut kirjasta näinkään nopeasti.

Alastalon salissa on lyhyesti kertomus siitä, miten Herman Mattson, Alastalon isäntä, yrittää saada muut kyläläiset osallistumaan parkkilaivan rakentamiseen. Mutta siitähän ei kirjassa kuitenkaan oikeasti ole kysymys, vaan totuus löytyy kielestä.

Kilpi maalailee lähes tajunnanvirtana esille henkilöidensä ajatuksia ja ajatustapaa. Muutamien enemmän äänessä olleiden henkilöiden äänen pystyy tekstistä erottamaan, mutta pääosin teksti soljuu samalla tavoin kaikkien henkilöiden ääntä kuvatessa. Oma suosikkini kirjassa oli ehdottomasti Pukkilan isäntä, jonka nopeaa, keveää ja piikikästä kieltä oli suuri nautinto lukea. Lukunäyte onkin Pukkilan ajatuksista napattu.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli Pasila-tv-sarjasta lyhyt juttu, jossa toimittaja kertoi huomanneensa, että Rauno Repomiehen yksinpuhelut muistuttavat Härkäniemen isännän puhetta. Minäkin olin huomannut yhteneväisyyden, mutta mielestäni Repomiehen tajunnanvirta muistuttaa enemänkin Pukkilaa. Mahtavia sanaseppoja molemmat.

Jenni on kirjoittanut K-blogissa kirjasta hyvin perusteellisesti ja olen Jennin kanssa samaa mieltä. Parasta kirjassa oli kieli ja huumori, mutta kieli oli myös toisaalta kaikkein vaikein piirre.

Lukunäyte sivulta 39:
Enkös kirkkomäelläkin juuri kuiskutellut sunnuntaina Eenokin korvaan, Karjamaan Eenokin, saman Eenokin karvaiseen korvaan, jonka liikkumatonta lankkuleukaa minun parhaillaan pitää katsella? Leukapieltä kyllä on purasemaan vaikka rautanaulasta kannan, mutta ymmärryksen silmä, muissäs se on, että saisi pujottaa päähän järjen lankaa! Kuiskuttelin, huiskuttelin, lykkäsin korvaan husaten: Alastalo aikoo rakentaa parkin, Alastalo pitelee, kenellä on vuoria povipielen sisäpuolella, vuoria, sanon: parkki rakennetaan povitaskusta.

Volter Kilpi: Alastalon salissa. Seven, 2008. Kolmas painos.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss: Mausteiden matkassa

Kirsi-Marja Häyrinen-Beschlossin Mausteiden matkassa on kurkistus mausteiden historiaan. Kirjan alussa kerrotaan mausteiden yleistymisestä Euroopassa ja sen jälkeen käydään läpi eksoottisia ja tuttujakin maustekasveja. Jokaisen maustekasvin esittelyn jälkeen seuraa mausteeseen liittyviä tarinoita ja perimätietoa sekä käyttövinkkejä ja muutama resepti.

Kirjan viehätys syntyy sen lämminhenkisestä tunnelmasta. Pääpaino on tarinoilla, joita onkin koottu ympäri maailmaa. Kirja on myös kauniisti taitettu ja sen tyylin täydentää Sanna Pelliccionin maalaukset kasveista. Kirja sopii mielestäni mainiosti syksyyn, sillä sen mukana voi matkustaa lämpimiin mausteiden tuoksuisiin maihin.

Mausteiset reseptit kuulostavat todella houkuttelevilta ja helpoilta. Minulle ainakin tulee ihan vesi kielelle lukiessani esimerkiksi Ali Baban omena-kanelikakun, intialaisen emännän kardemummariisin tai grillatun inkiväärilohen ohjeita. Vielä en ole testannut reseptejä, mutta varmasti montakin niistä tulee kokeiltua.

Lukunäyte sivulta 35:
Suomalaisen mytologian mukaan puilla on sielu, niin myös katajalla. Puuhun on liitetty mystisiä voimia, ja sen on uskottu karkottavan noidat, peikot ja pahat henget. Katajaa kunnioitettiin, sillä se oli tärkeä hyötykasvi: se antoi marjoja ympäri vuoden, ja sen varresta ja oksista valmistettiin monenlaisia esineitä, kuten juoma-astioita ja eläinten pyydyksiä.

Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss: Mausteiden matkassa. Kuvitus Sanna Pelliccioni. Multikustannus, 2009.

Hurraa kirjastojen poistomyynneille!



Lähikirjastossa oli tänään iso poistomyynti, jossa luettavaa myytiin 50 sentillä per kirja. Vipinää taisi riittää ja kirjoja mennä kaupaksi ainakin väkimäärästä päätellen.

Kirjat olivat pääosin oikein hyvässä kunnossa. Se oli minusta vähän yllättävää, sillä joskus on kirjastoissa yritetty kaupata aika räjähtäneitäkin kirjoja. Löysin ison kassillisen luettavaa, josta varsinkin Maria Suutalan Naiset ja muut eläimet sekä Marguerite Durasin kolme kirjaa ilahduttivat.

Ostatko sinä kirjaston poistoja? Millaisessa kunnossa lähikirjastosi poistokirjat ovat?

perjantai 11. syyskuuta 2009

Alberto Moravia: Kaksi naista


Flixster - Share Movies

Kaksi naista päätyi luettavakseni ihan sattumalta. Olin varannut viikonloppureissulle liian vähän kirjoja ja jouduin turvautumaan kyläpaikan kirjahyllyyn. Olen aiemmin lukenut Moravian Keskipäivän aaveen, joten valitsin tämän kirjan.

Kirja kertoo roomalaisesta kauppiasnaisesta, joka joutuu toisen maailmansodan takia lähtemään Roomasta maaseudulle pakoon lähes aikuisen tyttärensä kanssa. Lyhyt pakomatka venyy 9 kuukauden mittaiseksi ja samalla naiset näkevät sodan tuhoavan kaiken ympäriltään.

Kirjan näkökulma on kiinnostava. Vuorille paenneet ihmiset odottavat englantilaisten saapumista uskoen, että sen jälkeen kaikki muuttuu hetkessä hyväksi. Monille on sama, kumpi osapuoli voittaa – pääasia on, että päästäisiin nopeasti normaaliin elämään. Tässäkin kirjassa sota tuo ihmisissä esiin kaikki huonoimmat puolet. Epätoivoisia ihmisiä on helppo käyttää hyväksi.

Lukunäyte sivulta 178.
Ruoka alkoi todella loppua jokaiselta, ja kaikki yrittivät pelastaa sen vähän, mitä heillä oli. Ensimmäinen todistus tästä oli se, että kaikki tekivät voitavansa uskotellakseen toisilleen, ettei heillä ollut mitään. Esimerkiksi Filippo hoki melkein joka päivä itseään köyhemmille pakolaisille: »Nyt minulla ei ole enää jauhoja eikä papuja kuin yhdeksi viikoksi... Kun viikko kuluu loppuun, olen jumalan armoilla.» Tämä ei kuitenkaan ollut totta, sillä kaikki tiesivät, että hänellä oli kotonaan vielä säkki iso vehnäjauhoja ja pienempi säkki papuja; ja peläten kadottavansa ne hän ei kutsunut enää ketään luokseen, sulki päivälläkin ovensa avaimella ja kuljeskeli sitten pitkin terasseja avain taskussaan.

Kuva on kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta La Ciociara / Two Women, josta Sophia Loren sai Oscarin.

Alberto Moravia: Kaksi naista (La Ciociara). SSKK, 1970. Julkaistu ensimmäisen kerran Tammen kustantamana 1958.

torstai 10. syyskuuta 2009

Kirjamessut tulevat!

Eilen julkaistiin vihdoin Helsingin kirjamessujen ohjelma. Olen sitä nyt selaillut ja löytänyt vaikka miten paljon mielenkiintoisia vierailijoita ja keskusteluja.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten suuri organisaatio messujen takana työskentelee, sillä ohjelmaa ja tapahtumia on niin valtavasti. Mutta eniten haluaisin tietää, että miten pääsisin nauttimaan messuista parhaiten, kun kiinnostavia juttuja on joka päivä. Työnantaja tuskin ymmärtää, että messujen aikaan ottaisi messuvapaata.

Oletteko te löytäneet messuohjelmasta kiinnostavia aiheita ja vieraita, jotka on pakko nähdä?

Ohjelmaan voi tutustua täällä: Helsingin kirjamessut 2009

lauantai 5. syyskuuta 2009

Toni Morrison: Armolahja


Toni Morrison on yksi suosikkikirjailijoistani. Hän kirjoittaa inhimillisesti ja kauniisti raskaista aiheista. Armolahjan päätyikin heti luettavien kirjojen listalleni.

Armolahja on ennen kaikkea kertomus naisista – äideistä, tyttäristä, ystävättäristä ja sattuman oikusta yhteen joutuneista naisista. Orjuus laajenee käsittämään muutakin kuin rodullisen orjuuden, sillä kirjan naiset ovat kaikki tavallaan orjia. Orjanaiset saapuivat orjalaivoilla Afrikasta, kun taas eurooppalaisten taakkoina pitämät naiset, rikolliset, ilotytöt ja ylimääräiset tyttäret, lastattiin toisenlaiseen orjuuteen.

Kirjan naiset kokoaa yhteen Jacob Vaark, jonka luokse naiset saapuvat eri tavoin: tarkoin kriteerein Euroopasta tilattu vaimo, ostettu orjanainen ja tavaroita vastaan tai velkojen maksuksi saadut orjatytöt. Koska eletään 1600-luvun loppua, ei naisilla ole juurikaan arvoa ilman miehiä, ei edes valkoisilla naisilla. Kaikki kirjan naiset – tai itse asiassa kaikki kirjan henkilöt – ovat jotenkin rikkinäisiä. Kun yhteen kokoava voima katoaa, myös naisten väliset suhteet kaatuvat.

Tästä kirjasta olisi paljon sanottavaa, mutta sen sijaan kehotan jokaista lukemaan kirjan itse. Se on nopealukuinen mutta vaikuttava teos. Jälleen kerran.

Lukunäyte sivulta 71:
Lina oli rakastunut Florensiin siltä seisomalta, siinä silmänräpäyksessä kun hän näki tyttösen hytisevän lumessa. Pelokas, pitkäkaulainen lapsi joka ei puhunut viikkoihin, mutta kun hän puhui, hänen vienoa, laulavaa ääntään oli ihana kuulla. Jotenkin, jollain tavalla lapsi lievitti Linan vähäistä mutta ainaista ikävää hänen muistamaansa kotiin, missä kaikilla oli kaikkea mutta kukaan ei omistanut kaikkea.

Toni Morrison: Armolahja (A Mercy). Tammi, 2009.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...