Kaksi naista päätyi luettavakseni ihan sattumalta. Olin varannut viikonloppureissulle liian vähän kirjoja ja jouduin turvautumaan kyläpaikan kirjahyllyyn. Olen aiemmin lukenut Moravian Keskipäivän aaveen, joten valitsin tämän kirjan.
Kirja kertoo roomalaisesta kauppiasnaisesta, joka joutuu toisen maailmansodan takia lähtemään Roomasta maaseudulle pakoon lähes aikuisen tyttärensä kanssa. Lyhyt pakomatka venyy 9 kuukauden mittaiseksi ja samalla naiset näkevät sodan tuhoavan kaiken ympäriltään.
Kirjan näkökulma on kiinnostava. Vuorille paenneet ihmiset odottavat englantilaisten saapumista uskoen, että sen jälkeen kaikki muuttuu hetkessä hyväksi. Monille on sama, kumpi osapuoli voittaa – pääasia on, että päästäisiin nopeasti normaaliin elämään. Tässäkin kirjassa sota tuo ihmisissä esiin kaikki huonoimmat puolet. Epätoivoisia ihmisiä on helppo käyttää hyväksi.
Lukunäyte sivulta 178.
Ruoka alkoi todella loppua jokaiselta, ja kaikki yrittivät pelastaa sen vähän, mitä heillä oli. Ensimmäinen todistus tästä oli se, että kaikki tekivät voitavansa uskotellakseen toisilleen, ettei heillä ollut mitään. Esimerkiksi Filippo hoki melkein joka päivä itseään köyhemmille pakolaisille: »Nyt minulla ei ole enää jauhoja eikä papuja kuin yhdeksi viikoksi... Kun viikko kuluu loppuun, olen jumalan armoilla.» Tämä ei kuitenkaan ollut totta, sillä kaikki tiesivät, että hänellä oli kotonaan vielä säkki iso vehnäjauhoja ja pienempi säkki papuja; ja peläten kadottavansa ne hän ei kutsunut enää ketään luokseen, sulki päivälläkin ovensa avaimella ja kuljeskeli sitten pitkin terasseja avain taskussaan.
Kuva on kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta La Ciociara / Two Women, josta Sophia Loren sai Oscarin.
Alberto Moravia: Kaksi naista (La Ciociara). SSKK, 1970. Julkaistu ensimmäisen kerran Tammen kustantamana 1958.
Kommentit
Lähetä kommentti