Kirjamielellä

Olin keväällä Gummeruksen syksyn kirjojen esittelytilaisuudessa ja siellä kiinnostuin Katja Krekelän Romisko -lastenkirjasta. Viikonloppuna en ehtinyt juurikaan lukea, mutta onneksi Romisko oli nopealukuinen ja sain sovitettua sen aikatauluuni. Kirjan mahtavan kuvituksen on tehnyt Sanna Sipi . Romisko on vanha romuinen talo, jossa asuvat Riepu ja Orpana. He myyvät Romiskosta käsin kaikenlaista tavaraa, mitä joku muu saattaisi sanoa keräilyharvinaisuuksiksi – tai romuksi. Rievun ja Orpanan elämä menee sekaisin, kun heidän puotiinsa tunkeutuu eräänä päivänä Pamppu, joka aikoo laittaa Romiskon maan tasalle. Riepu ja Orpana ovat kuin kuka tahansa lapsi, joskus reipas kuin Orpana ja joskus taas tavattoman ujo reppana kuten Riepu. Romisko onkin ennen kaikkea Rievun kasvutarina. Aina ei pysty pistämään kampoihin vahvemmille, mutta onneksi pelokaskin voi muuttua rohkeaksi, kun sillä on ystäviä ja hyviä ideoita. Kirjan henkilöhahmot ovat minusta oikein onnistuneita aina sivuhahmoihin as...

Kaksiosainen uudelleentutustuminen Ronja ryövärintyttäreen on nyt onnellisesti suoritettu. Aikaisemmin kesällä oli lukupiirikirjanamme Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär -kirja, ja eilen kävin muutaman kirjoista pitävän ystävän kanssa katsomassa Ryhmäteatterin näytelmän Ronjasta Suomenlinnassa. En ollut lukenut Ronja, ryövärintytärtä vuosikausiin. Epäilen, että mahdollisesti olen lukenut sen viimeksi lapsena. Ainakin olin unohtanut monia asioita. Kaikki asiat eivät kuitenkaan olleet unohtunet, sillä muistin edelleen kaikkein jännittävimmät kohdat yllättävänkin hyvin. Oli joka tapauksessa mahtavaa lukea Ronjaa jälleen. Se olikin paljon hauskempi ja viisaampi kuin muistin. Siinä on hauskaa kieltä ja reipasta menoa, ja kaiken takana on kuitenkin rakkaus ja hyvyys. Ihana lastenkirja. Birk ja Ronja, Ryhmäteatteri . Kuva: Sini-Marja Niska. Entäs sitten Ronja, ryövärintytär -näytelmä? Se oli puitteiltaan upea, sillä vanha linnoitus toi mieleen ryövärinlinnan. Näyttämö oli monita...

Vasta muutama blogimerkintä sitten keskusteltiin siitä, miten lapset saisi kiinnostumaan Suomen historiasta. Eilen vastaus sitten saapuikin postissa, nimittäin Raili Mikkasen ja Laura Valojärven Suomen lasten linnakirja . En ole kirjaa vielä ehtinyt lukea kokonaan, mutta oli pakko päästä kirjoittamaan siitä jo nyt, sillä kirja on niin mahtava. Suomen lasten linnakirja kertoo Suomen linnojen historiasta yhdistämällä tietoa tarinoihin. Ensin tässä Raili Mikkasen kirjoittamassa kirjassa selvitetään erilaisten linnojen eroja ja sitä, miten linnoja ja niiden historiaa tutkitaan. Sen jälkeen paneudutaan suomalaisiin, vielä ehjiin linnoihin, kuten Turun linnaan ja Olavinlinnaan. Jokaisesta linnasta on ensin tieto-osuus, joka on sekin mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja sitten seuraa satuja, jotka kertovat tarinan muodossa historian tapahtumista. Kirjan viehätys ei kuitenkaan nojaa pelkästään tarinoihin, vaan Laura Valojärven upea kuvitus tekee siitä todella lumoavan. Tämä on sellainen kirj...

Muistatko vielä Kultasiskoni ? Minä olin unohtanut koko kirjan, mutta se palasi heti mieleeni, kun näin uusintapainoksen. Kultasiskoni on kirjoittanut Astrid Lindgren ja kuvittanut Hans Arnold , jonka piirrokset tekevät kirjasta lumoavan. Kultasiskoni on lyhyt satu. Se kertoo Liisasta, jolla on salainen sisko salaisessa paikassa. Sinne pääsee kiipeämällä koloon ruusupensaan alla. Liisan siskon nimi on Ylva-lii ja hän on Kultaisen Salin kuningatar. Salaisessa maailmassa tytöt ratsastavat ja pitävät hauska ilman, että kukaan muu tietää siitä. Luulen, että Kultasiskoni kuvitus teki siitä lapsena niin ihanan. Kuvat ovat täynnä yksityiskohtia ja asioita, joista kaikki pikkutytöt pitävät: koiria, kaneja, hevosia ja kukkasia. Kuvissa on myös synkkiä sävyjä, esimerkiksi Ilkeät, jotka asuvat Hirmuisessa Metsäsässä. Niillä on vihreät silmät ja takkuiset turkit. Kuvia voi tutkailla vaikka kuinka kauan, sillä tuntuu, etteivät yksityiskohdat lopu millään. Huomaan, että muistan edelleen asioita ...

Jouluun on aikaa enää viikko ja tontut kurkkivat sisään ikkunoista. Onkin siis syytä hiukan kerrata, millaisia tontut oikeastaan ovat. Koska tontut ovat todella vikkeliä ja piiloutuvat ihmisiltä, paras keino tutustumiseen on avata Suuri tonttukirja . Ihanan tonttuopuksen on kirjoittanut Wil Huygen ja kuvittanut Rien Poortvliet . Suuri tonttukirja taisi olla lapsuuteni kirjastossa se kirja, joka oli kaikkein eniten kulunut lasten käsissä. Itsekin vietin pitkiä aikoja kirjaa lukien – taisin jopa tehdä kirjasta muistiinpanoja vihkoon, jotta voisin tarkistaa asioita sitten, kun kirja jo piti palauttaa kirjastoon. Kirjan kuvat ja hauskan yksityiskohtaiset tonttutiedot ovatkin jääneet ahkeran lukemisen ansiosta syvälle muistiin. Suosikkilukuni Suuressa tonttukirjassa on ehdottomasti se, jossa kerrotaan tonttujen ja eläinten suhteesta. Tontut voivat nimittäin auttaa eläimiä monissa pulmissa. Ne voivat poistaa vaikka rautalankaa hirvien sarvien ympäiltä tai vapauttaa sarvista toisiinsa ki...

Kun sain tämän kirjan käsiini, olo tuntui jotenkin juhlalliselta. Ihan uusi suomennos valikoiduista Tuhannen ja yhden yön tarinoista, suomentajana arvostamani Jaakko Hämeen-Anttila . Kaiken lisäksi kirjassa on Heli Hiedan upea kuvitus. Tuhat ja yksi yötä onkin jo odotettu kirjatapaus. Kirjan aloittaa Jaakko Hämeen-Anttilan esipuhe, jossa hän kertoo satukokoelman synnystä ja historiasta. Se onkin mielenkiintoista luettavaa. En esimerkiksi tiennyt, että Tuhannen ja yhden yö tarinoita kerrottiin 1500-luvun arabimaailman kahviloissa. Eurooppaan sadut tulivat ranskalaisen Antoine Gallandin ansiosta jo 1600-luvun lopussa, mutta suurimmassa suosiossa ne olivat 1800-luvulta pitkälle 1900-luvulle. Uusi suomennos hyppää heti aluksi silmille, kun lukija ihmettelee muuttuneita nimien kirjoitusasuja. Mutta hämmästys menee nopeasti ohi, sillä kirjan kieli on sujuvaa ja soljuu nopeasti eteenpäin. Teksti on itse asiassa yllättävänkin nopealukuista. On mahtava lukea tätä kirjaa, kun vertaa miten va...

Kalevalan tarinat on uusi laitos vuonna 1966 ilmestyneestä kirjasta. Kirjan on suorasanaisesti kertonut Martti Haavio ja sen on kuvittanut Aleksander Lindeberg . Kalevalan tarinat on varmasti monelle sellainen nostalginen teos, jonka kuvat ovat jääneet mieleen jo lapsuudessa. Kirjassa on aika paljon vieraita sanoja ja outoja sanontoja, mutta teksti soljuu ääneen luettuna kauniisti. Siinä on tallella Kalevalan henki. Kirjan kuvat puolestaan antavat aika sotaisan ja maskuliinisen kuvan Kalevalasta . Toisaalta kuvien ansiosta kirja voisi kiinnostaa erityisesti poikia ja aikuislukijasta ne ainakin ovat upeita. Päätin kokeilla, mitä nykyaikaisiin satuihin tottunut lapsi pitää Kalevalan tarinoista . Koeyleisönä minulla oli 4-vuotias Adessa , joka totta puhuen oli vielä turhan pieni tälle kirjalle. Katselimme kirjan kuvia ja luin lyhyitä pätkiä kuviin liittyen ja selostin loput tapahtumista (vähän kyllä kaunistellen). Vaikka olin ennakkoon ajatellut, että kuvat ovat liian pelottavi...

J.R.R. Tolkienin Satujen valtakunta nousee ehdottomasti yhdeksi tämän syksyn suosikkikirjoistani. Teos sisältää kokoelman jo aiemminkin suomeksi julkaistuja itsenäisiä tarinoita. Kirjan on kuvittanut Alan Lee , tunnettu Tolkienin tarinoiden kuvittaja. Pelkästään kannen kuvakin on niin upea, että sitä voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan. Pisin kirjan tarinoista on satu Roverandom . Se kertoo pienen mustavalkoisen Rover-koiran seikkailuista. Koira sattuu puraisemaan velhoa, jolloin velho suuttuu ja muuttaa tämän pieneksi lelukoiraksi. Rover joutuu mahtaviin seikkailuihin ja pääsee tutustumaan kaikenlaisiin outoihin otuksiin, kuten Kuu-ukkoon ja tämän lentävään koiraan. Kirjassa on myös kolme lyhyempää satua: Maamies ja lohikäärme , Seppä ja satumaa sekä Niukun lehti . Sokerina pohjalla kirjan lopussa on Tolkienin kirjoittama essee Saduista , jossa hän pohdiskelee satujen kirjoittamista ja mielikuvituksen voimaa. Se on mielenkiintoista luettavaa kaikille satujen ystäville. Alkuperäis...

Syksy on mielestäni varsinaista satujen aikaa. Kun flunssa vaivaa, on parasta vain käpertyä peittoon ja tarttua satukirjaan. Onneksi tuttuja satuja riittää luettavaksi myös uusina sovituksina ja ennen kaikkea upeasti kuvitettuna. Riikka Juvonen on muokannut Tuhannen ja yhden yön tarinakokoelmasta uuden satukirjan, jonka hän on myös kuvittanut. Tuhannen ja yhden yön tarinoita on kirjoitettu sujuvasti ja sadut toimivat hyvin myös ääneen luettuina. Kirja sisältää lähes 20 satua, joiden joukossa on myös tutut tarinat Ali Babasta ja ryöväreistä sekä Sindbadin retkistä. Parasta kirjassa on mielestäni kuitenkin kuvitus. Juvosen taidokkaissa kuvissa on paljon katseltavaa varmasti sekä lapsille että aikuisille. Kuvien runsaat yksityiskohdat ja heleät värit vievät suoraan satujen maailmaan. Niitä on niin mukava katsella, että kuvia olisi saanut olla kirjassa enemmänkin - vaikka onhan niitä nytkin lähes jokaisella aukeamalla. Kirja on kaunis ja hurmaava lukukokemus kaikille satujen ystäv...

Olen täysin ihastunut näihin ruotsinkielisiin Muumeihin! En tiennytkään, että näissä on näin upeaa kieltä. Lukeminen on aika hidasta, koska en halua menettää mitään, joten katson sanoja sanakirjasta ja maistelen lauseita huolella. Luen tällä hetkellä näköispainosta vuoden 1945 painoksesta Småtrollen och den stora översvämningen (suom . Muumit ja suuri tuhotulva ). Tämä on siis ensimmäinen muumikirja, ja Jansson kirjoitti tätä sodan aikana 1939. Piirrokset ovat hurmaavia ja hassuja, sillä muumit eivät ole vielä löytäneet ihan kokonaan omaa muotoaan. Mutta tuo kieli on kyllä jotain aivan mahtavaa. Lukunäyte s. 10–11: Så fortsätte de alla tre, och tog med sig en stor tulpan för att lysa opp vägen. Men omkring dem tätnade mörkret mer och mer, blommorna lyste svagare under träder, och till slut slocknade de allra sista. Framför dem glimmade ett svart vatten och luften var tungt och kall. Jansson, Tove: Småtrollet och den stora översvämningen. Schildts, 2005.