Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär ja Ryhmäteatterin näytelmä

Kaksiosainen uudelleentutustuminen Ronja ryövärintyttäreen on nyt onnellisesti suoritettu. Aikaisemmin kesällä oli lukupiirikirjanamme Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär -kirja, ja eilen kävin muutaman kirjoista pitävän ystävän kanssa katsomassa Ryhmäteatterin näytelmän Ronjasta Suomenlinnassa.

En ollut lukenut Ronja, ryövärintytärtä vuosikausiin. Epäilen, että mahdollisesti olen lukenut sen viimeksi lapsena. Ainakin olin unohtanut monia asioita. Kaikki asiat eivät kuitenkaan olleet unohtunet, sillä muistin edelleen kaikkein jännittävimmät kohdat yllättävänkin hyvin. Oli joka tapauksessa mahtavaa lukea Ronjaa jälleen. Se olikin paljon hauskempi ja viisaampi kuin muistin. Siinä on hauskaa kieltä ja reipasta menoa, ja kaiken takana on kuitenkin rakkaus ja hyvyys. Ihana lastenkirja.

Birk ja Ronja, Ryhmäteatteri. Kuva: Sini-Marja Niska.

Entäs sitten Ronja, ryövärintytär -näytelmä? Se oli puitteiltaan upea, sillä vanha linnoitus toi mieleen ryövärinlinnan. Näyttämö oli monitasoinen ja siinä oli muutama yllätyskin odottamassa. Puvustus ja varsinkin metsän olentojen asut ja muu rekvisiitta osoittivat mielikuvitusta ja pelottomuutta. Puvustuksen suunnittelijat selvästi luottivat katsojiensa mielikuvitukseen, sillä esimerkiksi hupaisat pahvilaatikkohevoset olivat kovin sympaattisia mutta vaativat kuvittelukykyä täyttämään puuttuvat kohdat. Onneksi sitä tuntui löytyvän katselijoilta.

Ronjaan oli tuotu hiukan lisää huumoria, mikä varmaan olikin ihan hyvä idea lapsiyleisöä ajatellen. Lisätyt kohdat eivät minusta olleet mitenkään häiritseviä, vaikka eivät ehkä tarpeellisiakaan näin aikuisnäkökulmasta. Sen sijaan jäin kaipaamaan muutamia asioita, joiden avulla Ronjan ja Birkin suhde olisi saanut syvyyttä – esimerkiksi sen, että Ronja käytännössä piti Birkiä ja muita Borkanryöväreitä elossa tuomalla heille ruokaa koko talven. Asia ohitettiin näytelmässä mielestäni liian nopeasti, mutta nämä ovat sellaisia valintoja, jotka vain pitää tehdä siirrettäessä taideteoksia muodosta toiseen. Näytelmä oli joka tapauksessa ihan kirjan arvoinen, ja erityiskiitoksen annan lavastajille ja puvustajille!

Lukunäyte sivuilta 110–111:
Ronja irrotti nahkaremminsä. Nyttemmin Birk oli hankkinut itselleen samanlaisen, ja he kätkeytyivät lassot valmiina erään kiven taa aukiolle, jota villihevoset käyttivät laitumenaan.
Odottaminen ei ollut ikävää.
– Minä voin ihan hyvin vain istua tässä ja olla keväässä, sanoi Birk. Ronja katsoi häntä salavihkaa ja mumisi hiljaa: – Siksi minä sinusta pidänkin, Birk Borkanpoika.

Ronja, ryövärintytär WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Lindgren, Astrid: Ronja, ryövärintytär (Ronja Rövardotter, 1981). 239 sivua. Suomentanut Tuula Taanila. Kuvitus Ilon Wikland. WSOY, 1997, 13. painos.

Ronja, ryövärintytär -näytelmä Ryhmäteatterin sivuilla.

Rooleissa Kreeta Salminen/Rosanna Kemppi, Ylermi Rajamaa, Iina Kuustonen, Arttu Kapulainen, Sauli Suonpää, Annika Poijärvi, Heidi Kirves, Tommi Rantamäki, Kai Vaine ja Leo Honkonen. Ohjaus Akse Pettersson, musiikki Jukka Hannukainen ja Jussi Kärkkäinen, lavastussunnittelu Janne Siltavuori, maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen, puvustussuunnittelu Anna Sinkkonen, valaistussuunnittelu Tomi Tirranen, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen.