torstai 18. elokuuta 2011

Aulikki Oksanen herätti sisäisen runotytön

Pääsin alkuviikosta vierailulle Siltala-kustantamoon, jossa me kirjabloggarit tapasimme paitsi Siltalan väkeä ja myös Aulikki Oksasen. Minua etukäteen vähän jännitti yhden suosikkirunoilijani tapaaminen, mutta Oksanen oli välitön ja iloinen ihminen, jonka seurassa ei tarvinnut lainkaan jäykistellä. Muutenkin tapaaminen oli erittäin hauska ja juttua riitti vaikka kuinka.

En ole pitkään aikaan lukenut runoja juuri ollenkaan. Vielä vajaa 10 vuotta sitten minulla oli tapana silloin tällöin kirjoitella runoja, varsinkin jos olin onneton. Onnellisena aikana runoja ei koskaan tuntunut syntyvän. Olen osallistunut myös yhteen runokilpailuun, mutta ilman tulosta. Sittemmin olen todennut, että taitoni eivät yksinkertaisesti vain riitä runojen kirjoittamiseen. Lähinnä huvittaa, kun siivouksen yhteydessä tulee törmättyä johonkin vanhaan runovihkoon.

Mutta nyt Aulikki Oksasen tapaaminen aiheutti sen, että haluan taas lukea runoja! Yksi syy tähän on varmasti se, että saimme kuulla Oksasen itsensä lausuvan pari runoa uudesta Kolmas sisar -runokirjastaan. Muutenkin kirjan runot ovat vallan ihania, vaikka kannesta kanteen en olekaan kirjaa vielä lukenut. Eihän runoja nyt sillä tavalla voi lukea.

Satuin voittamaan Jennin järjestämässä Koko lailla kirjallisesti -blogin arvonnassa Adlibriksen lahjakortin, jonka olin jo toiveikkaasti ilmoittanut käyttäväni Lentävä hevonen -runoanalyysikirjan ostamiseen. Kirjan ovat toimittaneet Siru Kainulainen, Kaisu Kesonen ja Karoliina Lummaa, ja sen pitäisi auttaa runojen tulkitsemisessa ja ymmärtämissä. Koska voitto kerran tuli, siirtyy kirja ostoskoriin ja raportoin sitten myöhemmin blogissa, miten kirja on avartanut runouden maailmaa minulle.

Sisäinen runotyttö on siis herännyt, ja siitä saan kiittää Siltalaa, Aulikki Oksasta ja Jenniä. Kiitos teille kaikille!

Lisää tunnelmia käynnistämme Siltalassa löytyy ainakin Inahduksesta ja kuvien kera Nora exlibriksestä ja Lumiomena-blogista.

6 kommenttia:

  1. Mussa on herännyt sisäinen Aulikki Oksas -fani sun ja Inan juttujen perusteella.:) Ja olen tosi iloinen, että hankit lahjakortilla noin kiinnostavan oloisen kirjan. Odotan innolla tarkempaa esittelyä runo-oppaasta.

    VastaaPoista
  2. Mä olen Aulikki Oksasen teksteihin tutustunut Vuokko Hovatan kautta, sillä monien hänen kappaleidensa sanoitukset ovat Oksaselta. Tykkään kyllä kovasti, ja taisin suurimmassa Hovatta-huumassa lainatakin pari Oksasen runokirjaa. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, ihanaa! :) Kirjoitin juuri tästä ja huomasin nyt sinun tekstisi. Linkitänkin tämän heti omaani.

    Aulikki Oksanen lumosi runoillaan ja ihan olemuksellaankin. Runoja ei tosiaan voi lukea kannesta kanteen, vaan pikemminkin hitaasti nautiskellen.

    VastaaPoista
  4. Jenni, olen koko illan etsinyt Oksasen Kootut mustelmat -kokoelmaa, mutta en löydä sitä, vaikka olin varma, että se mulla olisi. :/ Sitä ei ole kyllä Library Thingisäkään...

    Jossu, myös noista Vuokko Hovatan laulamista runoista puhuttiin sillä tapaamisessa paljon. Kolmas sisar -kirjassa on myös laulurunoja. :)

    Katja, kävin heti lukemassa sun jutun. :) Mä yritän kirjoittaa tästä runokirjasta vielä erillisen arvion, kunhan luen sitä ensin vähän paremmin.

    VastaaPoista
  5. Syksy on jotenkin todella otollista aikaa runoille. Minuunkin on taas purrut blogien myötä runokärpänen. Pitää muistaa ensi kerralla kirjastossa tai sitten tarttua Edith Södergranin kokoelmaan, joka nököttää hyllyssä.

    VastaaPoista
  6. Anki, olet muuten oikeassa. Ei ihme, että runokärpänen puree juuri syksyllä, kun muutenkin tekee mieli pysähtyä kynttilöiden kanssa viltin alle. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...