maanantai 29. elokuuta 2011

Alyson Noël: Sininen kuu – Kuolemattomat 2

Alyson Noëlin Sininen kuu on jatkoa Kuolemattomat-sarjalle. Olin positiivisesti yllättynyt sarjan ensimmäisestä Punaiset tulppaanit -kirjasta. Tämä juuri ilmestynyt jatko ei päässyt mielestäni samalle tasolle, vaikka uskon kyllä, että sarjan ensisijainen kohderyhmä pitää myös siitä.

Minä sen sijaan meinasin vallan turhautua kirjan alussa, kun tuntui, että tämä Sininen kuu on ihan samanlainen kuin sarjan ensimmäinenkin kirja: Ever tuskailee epävarmuudessaan ja koulun ilmestyy outo ja ihanan komea poika, jota kaikki muut palvovat mutta Ever inhoaa. Lisäksi Damen alkaa käyttäytyä todella omituisesti. Öh, taas?

Onneksi Sinisen kuun juoni ei kuitenkaan ihan täysin noudata samaa vanhaa kaavaa. Kirjan takakansi itse asiassa johtaa aika paljon harhaan, eikä juoni ole ihan niin mustavalkoinen, mitä se antaa ymmärtää. En arvannut kirjan loppuratkaisua etukäteen, ja siitä kirja saa ison plussan.

Punaisissa tulppaaneissa minua viehätti Everin aitous, mutta Sinisessä kuussa siitä ei valitettavasti tunnu olevan enää juuri mitään jäljellä. Ever palvoo Damenia ihan liikaa ja hukkaa siinä sivussa itsensä. Onneksi tapahtumat vaativat tytöltä myös omia päätöksiä ja itsenäistymistä, mutta silti entinen Ever tuntuu olevan kadoksissa.

Kirjan teemat pyörivät ihmissuhteissa vaanivien ongelmien ympärillä, ja varsinkin sen sudenkuopan kun seurustelevan parin toinen osapuoli on selvästi toista kokeneempi. Ever ei pääse tästä epävarmuudestaan yli, vaan hukkaa sen vuoksi paljon aikaa – ja lähes onnistuu pilaamaan kaiken. Ever on siis aika pihalla tapahtumista, mikä on toisaalta ymmärrettävää, koska hän on niin uusi. Sen sijaan en käsitä ollenkaan, miksei Damen muka nähnyt, mitä on tapahtumassa. Melko epäloogista.

Sininen kuu päättyi kuitenkin aika kiinnostavaan tilanteeseen, joten seuraavassa kirjassa asetelma tullee olemaan ihan uusi. Toivottavasti Everin oma persoona ei enää jää mustasukkaisuuden ja epävarmuuden alle sarjan seuraavassa osassa. Seuraavan osan julkaisusta ei vielä löydy tietoa Otavan sivuilta.

Lue myös arvioni sarjan ensimmäisestä osasta, Punaiset tulppaanit.

Lukunäyte sivulta 32:
Katson häntä ja panen merkille kirkkaankeltaisen auran, joka kieppuu hänen ympärillään ja jonka reunat laajenevat, viittoilevat kuin lämmin ryhmähalaus. Mutta kun katson hänen syvän laivastonsinisiä silmiään, ruskettunutta ihoaan, vaaleaa pörrötukkaansa ja rentoja vaatteita, jotka ovat juuri sopivan trendikkäästi chic - huolimatta hänen kaikesta hyvännäköisyydestään, ensimmäinen reaktioni on juosta karkuun.

Sininen kuu Otavan sivuilla ja Adlibriksessä.

Noël, Alyson: Sininen kuu – Kuolemattomat 2 (Blue Moon – The Immortals 2, 2009). 318 sivua. Suomentanut Sirpa Meripaasi. Otava, 2011.

11 kommenttia:

  1. Minulla onkin tämä jo lukupinossa odottamassa, mutta muutama muu kirja on kiilannut väliin. Jossain vaiheessa sitten katson, miltä tämä maistuu. : ) yleensä jatko-osat ovat kehnompia kuin ensimmäiset osat.

    Mietin vain, että miten hyvää kuvaa tuollainen antaa nuorille lukijoille? Siis rakkaudesta ja ihmissuhteista. Kadota itsesi rakkaudesta toiseen. Oikea rakkaus kun on sellaista.

    VastaaPoista
  2. Mutta kun katson hänen syvän laivastonsinisiä silmiään, ruskettunutta ihoaan, vaaleaa pörrötukkaansa ja rentoja vaatteita, jotka ovat juuri sopivan trendikkäästi chic..

    Hahah...jopas on lause!

    VastaaPoista
  3. Saraseeni, ei tuo päähenkilö siis poikaystävää tässä vaihda, vaan pysyy siinä samassa. Taisin kirjoittaa vähän epäselvasti. :D Mutta tässä on sitä samaa poikaystävänpalvontaa, joka minua jo Twilight-kirjoissa häiritsi.

    Artsi, eikös! Oikeasti mietin, että tuleeko tuosta edes kunnollista lausetta, vai onko se vain siirappikasautuma. ;)

    VastaaPoista
  4. Tarkoitin nimenomaan tuota poikaystävän palvontaa, itse ei ole mitään verrattuna upeaan poikaystävään jota täytyy palvoa. Ja rakkauden täytyy ehdottomasti olla sellaista, ettei voi vastustaa toista. hmmmm...

    VastaaPoista
  5. Saraseeni, juuri samasta asiasta siis puhuimme. :) Se on hassu piirre näissä yliluonnollisissa romansseissa, että poikaystävä on muka niin ylivertainen tavistyttöön verrattuna. Mutta toki tavistytöstäkin tulee sitten upea, kun hän mahdollisesti muuttuu yliluonnolliseksi. :/

    VastaaPoista
  6. Eli muuttukaamme, kuolemattomiksi, vamppyyreiksi, ihmissusiksi, keijuiksi tai ihan miksi vain ollaksemme tarpeeksi hyviä rakkaillemme! Ja sitä paitsi eikö poikaystävää ala vähitellen ärsyttää, kun häntä pidetään niiin paljon parempana. Luin sinisen kuun, sitä oli helppo lukea, mutta lopussa tuli sellainen, Eihän tässä tapahtunut yhtään mtn-fiilis. Punaiset tulppaanit oli kyllä parempi ja tässä tuntui toistoa, kuten kirjoitit.

    VastaaPoista
  7. Micce, pitää katsoa tapahtuuko seuraavassa osassa jo jotain vai vieläkö junnataan paikollaan. :D Sitten voi kyllä hyytyä lukeminen siihen, jos mitään ei tapahdu.

    VastaaPoista
  8. meikä on miettiny josko lukis niin kannattaako? :)

    VastaaPoista
  9. Voi ääk, tulipas vaikea kysymys näin ilman taustatietoja. :D

    Jos olet lukenut tuon ekan ja tykännyt siitä, niin silloin kannataa lukea. Jos et ole lukenut sitä ekaakaan, kannattaa se lukea, jos et saa allergiaa Twilightia muistuttavasta juonesta. :D

    Ja aina kannattaa siis kokeilla! Kirjan voi onneksi lopettaa kesken, jos siitä ei tykkää...

    VastaaPoista
  10. noo tykkäsin kyllä twilightista aika paljon :) taidan kyllä sitte ainaski kattoa pikkusen :D

    VastaaPoista
  11. No sitten kokeile ihmeessä! Siinä ekassa (Punaiset tulppaanit) ja sitten tuossa Langenneessa enkelissä on aika samanlainen juonikuvio, mutta ne paljastuvat kyllä sitten ihan erilaisiksi loppua kohden. :)

    Lisäksi multa tulee piakkoin arvostelu sellaisesta kirjasta kuin Surun syöjät, joka on suomalaisen tytön kirjoittama romanttinen tarina samassa hengessä kuin nämä kirjat. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...