Alyson Noël: Punaiset tulppaanit – Kuolemattomat 1

Kun kirjamaailmassa jokin asia on muotia, sitä tuntuu pursuavan joka paikasta. Esimerkiksi nyt on käynnissä valtava yliluonnollisten romanssien buumi nuortenkirjallisuudessa. Tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa, joten välillä tulee mietittyä, onko seuraava yliluonnollinen nuortenkirja enää lukemisen arvoinen. Mutta juuri, kun ajattelen, että tuskin enää ilahdun uusista samaan kaavaan tehdyistä kirjoista, tulee eteen poikkeus.  

Alyson Noëlin Punaiset tulppaanit on Kuolemattomat-sarjan ensimmäinen kirja. Se kertoo auto-onnettomuudessa perheensä menettäneestä Everistä, joka itsekin kävi lähellä kuolemaa. Ever kuitenkin pelastui ja sai yliluonnollisia kykyjä. Hän kuulee muiden ajatukset ja näkee ihmisten auroja ja kummituksia. Nämä taidot eivät kuitenkaan toimi koulun uuteen oppilaaseen, tolkuttoman komeaan Dameniin, jossa on kaiken lisäksi jotain muutakin hämärää.

Juoni on siis sitä samaa kaavaa, johon on jo ehditty totuttua. Eniten tämä kirja muistuttaa juoneltaan Becca Fitzpatrickin Langennutta enkeliä. Mutta vaikka juoni ei yllätä, on Punaiset tulppaanit muuten kuitenkin yllättävän raikas kirja. Se rakentaa jännitystä jättämällä asioita kertomatta, joten lukija ei oikein tiedä, mitä mieltä esimerkiksi henkilöistä lopulta on. Vaikka olen lukenut useita tämän tyyppisiä kirjoja, en silti ollut lainkaan varma siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Tuoreen romanssin lisäksi kirja käsittelee nuorten ongelmia rehellisesti samalta tasolta. Siinä ei ole mitään holhoavaa tai opettavaista, vaikka Everin menetystä ja surutyötä käydään läpi koskettavasti ja lohduttavastikin. Everin toipumisen ja rakastumisen lisäksi Punaiset tulppaanit käsittelee muita nuorille tärkeitä asioita. Koulun hierarkia ja erilaiset klikit, yksinäisyys ja erilaisuus sekä hyväksytyksi tulemisen tarve ja rakkauden kaipaaminen ovat teemoja, jotka löytyvät tosin monesta muustakin nuortenkirjasta, mutta niiden käsittely on tässä onnistunut hyvin.

Vaikka Punaiset tulppaanit -kirjassa käsitellään vaikeitakin asioita, on sen ote tapahtumiin jopa hauska. Repliikit ovat nasevia ja osuvia, ja henkilöihin on helppo samaistua. Kirjan henkilöt ovat aidon tuntuisia, ja päähenkilö Ever on mielestäni varsin sympaattinen sankaritar angstistaan huolimatta. Kirjassa on sopivasti jännitystä, huumoria, romantiikkaa ja viisauttakin. Aika hyvä yhdistelmä siis!

Punaisten tulppaanien loppu oli mielestäni turhan sovinnainen, ja olin siihen aika pettynyt. Yleisfiilis kirjasta jäi kuitenkin paljon plussan puolelle, ja olen varma, että monet nuoret ihastuvat siihen. Tämä on ehkä sellainen sekoitus rikkaista teineistä kertovia tv-sarjoja ja Houkutusta. Kuolemattomat-sarjan seuraava osa, Sininen kuu, ilmestyy jo elokuussa. Kaikkiaan sarjaan kuuluu kuusi osaa, mutta loppujen suomentamisesta ei vielä ole tietoa.

Lukunäyte sivulta 11:
Suuntaan omalle paikalleni luokan takaosassa, väistän käsilaukkua, jonka Stacia Miller on tahallaan laittanut reitilleni ja jätän huomiotta jokapäiväisen "luuuu-seri"-serenadin, jota hän hiljaa hyräilee. Sitten liu'un tuolilleni, kaivan kirjan, muistikirjan ja kynän kassista, laitan kuulokkeet korviini, vedän hupun takaisin päähäni, pudotan reppuni vieressä olevalle tuolille ja odotan, että Robins, opettajamme, saapuu.

Punaiset tulppaanit Otavan sivuilla ja Adlibriksessä.

Noël, Alyson: Punaiset tulppaanit – Kuolemattomat 1 (Evermore – The Immortals 1, 2009). Suomentanut Sirpa Meripaasi. Otava, 2011.