Siirry pääsisältöön

Guillermo del Toro ja Chuck Hogan: Lankeemus

Viime päivinä on tullut luettua niin paljon kevyttä ja mukavaa luettavaa, että teki mieli jotain raskasta eikä ollenkaan iloista. Siihen löytyikin helposti juuri sopiva opus, sillä keväällä ilmestyi Lankeemus, toinen osa Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin vampyyritrilogiassa.

Trilogian ensimmäinen osa, Vitsaus, esitteli viruksen, joka muuttaa kantajansa vampyyreiksi. Se leviää hirvittävällä nopeudella rakkaidensa luokse pyrkivien kuolleiden levittämänä. Viruksen takana on ikivanha vampyyri, Mestari, jonka suunnitelmat maailman valtaamiseksi paljastuvat Lankeemuksessa nyt tarkemmin. Vampyyri on hautonut suunnitelmiaan jo pitkään. Mestari ei ole kuitenkaan ainoa vampyyri maailmassa, vaan ikivanhoja verenimijöitä on enemmänkin.

Hajanainen joukko sattumalta yhteen päätyneitä ihmisiä yrittää taistella Mestaria ja tämän loputtomia vampyyriarmeijoita vastaan. Tarinaa kerrotaan vuorotellen eri ihmisten näkökulmasta. Kerronta poikkeaa myös vähän väliä satunnaisille urille, kun tarinaa luodataan jonkun sivuhenkilön kautta. En pitänyt tästä kovinkaan paljon, sillä tuntui vähän uuvuttavalta paneutua uuteen hahmoon, joka sitten kuitenkin kuoli melkein heti.

Päähenkilöitä Lankeemuksessa on sekä hyvisten että pahisten puolella. Hyvien joukkoon kuuluu esimerkiksi Abraham Setrakian, holokaustista selvinnyt tutkija, joka törmäsi Mestariin ensimmäistä kertaa jo keskitysleirillä. Natsien perintö nivoutuukin kirjan tarinaan niin henkilöinä, tapahtumina kuin henkisenä taakkanakin. Eph Goodweather puolestaan on tutkija, joka ensimmäisenä ymmärsi, mistä viruksessa on kyse. Myös Ephin poika Zack ja tämän kuollut äiti ovat edelleen läsnä tarinassa. Pahojen puolella mielenkiintoisin hahmo on mielestäni vampyyriksi pyrkivä sairaalloinen ja yltiörikas Eldritch Palmer.

Lankeemus on synkkä, mustanpuhuva ja ja lohduton kuva ihmiskunnasta vampyyrien ja korruptoituneen kapitalismin uhrina. Trilogia vaikuttaakin erittäin lupaavalta kokonaisuudelta. Kirja kärsii hieman trilogian kakkoskirjan roolista, sillä varsinkin aluksi kerronta tuntuu vähän hitaanlaiselta. Olin myös unohtanut jo osan kirjan henkilöistä ja tapahtumistakin, joten sekin vaikeutti lukemista. Kirjassa nimittäin on todella paljon molempia, joten olisi ehkä pitänyt kerrata ja lukea Vitsaus uudestaan. Lankeemuksen loppu oli sen verran katastrofaalinen ja yllättävä, joten odotan todella paljon kolmannesta kirjasta.

Lue myös lyhyt arvioni Vitsauksesta.

Lukunäyte sivulta 28:
Olento roikkui jollain ilveellä kiinni talon ulkoseinässä. Sen ruumis oli luonnottoman notkea ja raajat vääristyneet, sen punaiset silmät olivat selällään ja niiden katse korvensi. Tukka näkyi lähtevän päästä, hiukset olivat käyneet ohuiksi ja kalpeiksi, ja opettajan asu oli repeytynyt toiselta olalta, niin että lian tahrima iho paistoi näkyvillä. Kaulan lihakset olivat turvoksissa ja epämuodostuneet, ihon alla kiemurteli verimatoja poskien ja otsan poikki.
Äiti.
Hän oli tullut. Niin kuin Zack tiesi käyvän.

Lankeemus Tammen sivuilla ja Adlibriksessä.

Del Toro, Guillermo ja Hogan, Chuck: Lankeemus – Toinen kirja (The Fall). Suomentanut Risto Raitio. Tammi, 2011.

Kommentit

  1. Vitsaus oli ihan ookoo. Välillä tuntui että kirjan tapahtumissa oli liikaakin vauhtia ja jotain mahalaskua pelolla odotin. Mutta hyvin jaksoi kantaa. Kyllä se pokkariversio tästä sitten joskus pitää ostaa.

    VastaaPoista
  2. Unohdin kirjoittaa, että välillä tuntui, kuin olisi katsellut toimintaelokuvaa. :D Luulen, että luen kirjat putkeen sitten, kunhan kolmonen ilmestyy.

    VastaaPoista
  3. En voinut lukea tätä arviota vielä, kun mulla on tämä sopivasti lainassa juuri nyt :) Palaan asiaan sitten kun olen myös lukenut tämän.

    VastaaPoista
  4. Vaikuttaakin mielenkiintoiselta trilogialta. Luin arviosi myös Vitsauksesta ja täytyykin pistää nimet ylös.

    Tämä on kyllä kirjablogien suola, että löytyy aina jotain uusia mielenkiintoisia kirjoja!

    VastaaPoista
  5. Tämä olikin hyvä muistutus tästä trilogiasta. Ystäväni suositteli tuota ensimmäistä osaa viime kesänä ja olen näköjään onnistunut ihan autuaasti unohtamaan koko jutun :)

    VastaaPoista
  6. Eiks tuo Guillermo del Toro olekkin ohjaaja myös, muistelen tämmöistä lukeneeni jostain.

    VastaaPoista
  7. Maija, kiva sitten kuulla, mitä mieltä olet kirjasta. :)

    Elegia, kannattaa lukea nämä, jos tällaiset kirjat kiinnostavat! Uudet kirjat ovat kirjablogien ilo, mutta myös suru, sillä kaikkia ei voi kuitenkaan lukea. :D

    Goldielai, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D

    Erja, juuri samasta miehestä on kysymys. Siitä varmasti juontuvat kirjan elokuvalliset toimintakohtaukset. :)

    VastaaPoista
  8. mua vaivasi tässä jotenkin se, että Vitsaus tuntui olevan menossa johonkin, ja Lankeemus sitten tosi päättäväisesti ... ei mennytkään sinne, eikä oikeastaan mihinkään.

    argh! jos ei ole matskua koko trilogiaan, voi tehdä vaikka duologian (onko se edes sana?)

    VastaaPoista
  9. Liina, samaa ihmettelin varsinkin siinä alkupuoellla kirjaa, kun ihmiset ryntäilivät edestakaisin. Onneksi siinä lopussa sentään tapahtui jotain.

    Mutta nyt kun kirjoitit noin, tuli mieleen, että voisiko Vitsauksesta siirtyä suoraan viimeiseen kirjaan. Luulen, että riittäisi, jos lukisi Vitsauksen ja sitten ihan tämän kirjan lopun, niin saisi samat tiedot kuin lukemalla molemmat kokonaan. :( Höh.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti