keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Deborah Harkness: Lumottu

Kirjahyllyjen rakentaminen ja kirjojen järjestely on tuonut mukanaan mukavia lieveilmiöitä. Monet kadonneet ja unohtuneet kirjat ovat taas löytyneet. Yksi tällainen on Deborah Harknessin Lumottu, joka piti lukea jo reilu vuosi sitten. Sitten tuli muutto ja pakkaaminen.

Lumottu kertoo Dianasta, noidasta, jolla on ongelmallinen suhde magiaan. Nainen on päättänyt selviytyä elämässään ilman noitakeinoja, vaikka sukurasite on vahva. Hän onkin pärjännyt tutkijanurallaan hyvin, kunnes sattumalta näyttävä asia ajaa Dianan kuitenkin tilanteeseen, jossa hän joutuu luottamaan muiden yliluonnolisten olentojen voimiin omiensa lisäksi. Kolme muuta rotua, noidat, demonit ja vampyyrit ovat yhtäkkiä luonnottoman kiinnostuneita naisen tutkimuksista.

Kirja kertoo jälleen yhden tarinan rotujen välisestä rakkaudesta tällä kertaa noidan ja vampyyrin välillä. Romanssissa ei ole mitään uutta: suhde pyörii vaaran, suojelun, intohimojen ja mahdollisen tulevaisuuden ympärillä. Molemmat päähenkilöt ovat lisäksi ärsyttävän täydellisiä. Näistä asioista ja hitaasta alusta huolimatta Lumottu koukuttaa. Kun sain kahlattua ensimmäiset sata sivua, en meinannut enää saada kirjaa laskettua käsistäni. Mielenkiintoiset sivuhahmot ja perimmäisten mysteerien kaivelu antavat kirjalle omaleimaisuutta. Varsinkin noitien asuttama persoonallinen talo ihastuttaa. Lumotulle on kuitenkin pakko antaa miinusta huolimattomasta tekstistä, sillä vaikuttaa kuin kirjan oikoluku olisi jäänyt kokonaan väliin.

Harknessin tiedetausta näkyy kirjassa, joka tosin menee paikoin turhankin syvälle tieteeseen. Minua kuitenkin viehätti suuresti ikivanhojen mysteerien yhdistäminen nykytieteeseen. En muista aiemmin lukeneeni aivan tällaista taian ja tieteen liittoa, mikä korvaa kirjan kliseisen romanssin.Valitettavasti Lumottu päättyy juuri, kun saavuttaa kiinnostavuutensa huipun. Siitä syntyykin ongelma, sillä ilmeisesti WSOY ei aio julkaista kirjasarjan muita osia.

Toivon, että kustantamossa tultaisi vielä toisiin aatoksiin sillä tällainen sarjojen "kokeilu" on paitsi ärsyttävää myös lukijoiden pettämistä. Kun näin käy jatkuvasti, tulee ainakin minulle houkutus siirtää sarjoihin tarttumista, kunnes sarja on kokonaan julkaistu. On kai turha lukea sarjojen alkuja, jos ne kerran lopetetaan kesken? Tai sitten puitää lukea koko sarja vaikka englanniksi. Toivoisin hiukan parempaa sitoutumista tarinoihin.

Lumotusta ovat kirjoittaneet ainakin myös Kata, Morre, Saraseeeni ja Q+Black.

Kirja Risingshadow'ssa ja WSOYn sivuilla, josta löytyy myös lukunäyte sekä Adlibriksessä.

Harkness, Deborah: Lumottu ( A Discovery of Witches). 644 sivua. Suomentanut Helene Bütsow. WSOY, 2012. ISBN: 510377457. En muista, olenko ostanut kirjan vai onko se arvostelukappale, todennäköisesti jälkimmäinen.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vihdoin kirjahyllyjä!



 Vihdoin, vihdoin! Vierashuone/kirjasto on toiminut vuoden kirjalaatikoiden ja -kassien säilytyspaikkana. Nyt vihdoin kirjahyllyt täyttävät seinät!
 
Alunperin piti ostaa valkoiset Billyt Ikeasta, niitä kun on jo valmiina muutama. Se olisi kuitenkin vaatinut auton tai peräkärryn ja ajomatkaakin olisi tullut turhan paljon. Tutkailin muita hyllyvaihtoehtoja mm. googlettemalla, mutta kirjahyllymarkkinat ovat kyllä surkeat. Edulliset hyllyt on suunniteltu niin huonosti, että niissä on eniten tilaa tyhjälle ilmalle, eli hyllyvälit ovat suuret ja syvyys samoin. Ja kalliit hyllyt ovat kalliita.
 
Haku "halpa kirjahylly" ehdotti kuvahakuna erilaisia hyllyjä, joista yksi kiinnitti huomioni. Komea hylly täynnä kirjoja herätti uteliaisuuden. Kuinkas ollakaan päädyin ystäväni blogiin Kirjainten virtaan! Olin jo aiemminkin ihaillut Hannan itsetehtyjä hyllyjä. No siitä se ajatus sitten lähti!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Seinäjoen kirjamessuille 22.-24.11. + lippuarvonta!

Helsingin kirjamessut jäivät minulta tänä vuonna väliin ja kateellisena luin muiden bloggareiden messuraportteja. Onneksi messuvuosi ei ole vielä ohi, vaan Seinäjoki järjestää ensi viikonloppuna ohjelmaa kirjoista, herkuista, oluesta ja viinistä pitäville, eli siis minulle! Ressitön Viikonloppu Seinäjoki Areenassa pakko käydä katsomassa.

Olen menossa messuille lauantaina ja paikalle on lupautunut muitakin kirjabloggareita. Meitä voi tulla moikkaamaan kirjabloggareiden omalle osastolle. Tosin voi olla, että luuhaamme muilla ostastoilla hamuamassa kirjoja. Ja muita herkkuja.

Sain messujärjestäjältä myös muutaman ylimääräisen lipun, jotka laitan jakoon blogissa. Jos haluat siis yhden päivän lipun Ressittömään viikonloppuun, jätä kommentti tähän juttuun tiistaihin klo 18 mennessä. Lippuja arvotaan kolme kappaletta. Keksi itsellesi nimimerkki, jos sinulla ei ole tiliä, jotta tunnistan sinut. Liput arvotaan tiistaina ja postitetaan heti keskiviikkona.

Nähdään Seinäjoella!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kirjalaatikoiden keskeltä

Olen viime aikoina kärsinyt toistuvasti siitä, että joku kirja on kateissa. Tiedän, että kirja on minulla, mutta en vain saa päähäni, missä se on. Suurin syy tähän on se, että kirjojen muutto on vielä kesken. Kyllä, vielä kaiken tämän ajan jälkeen.

Syy viivästymiseen on se, että kodistamme on vielä yksi huone pintaremppaa vailla. Tämä huone on juuri se huone, joka saa kunnian toimia kirjastohuoneena. Koska huone on kesken, ei sinne voi laittaa kirjahyllyjä, eli kirjat ovat vähän heitteillä. Kauheaa.

Osa kirjoista on sentään tilapäisessä hyllyssä, mutta osa makaa pinoissa pöydillä ja lattioilla, osa on laatikoissa ja kasseissa. Suurin osa kirjoista on vielä Helsingissä sukulaisen hoivissa. Onneksi häntä kirjojen läsnäolo ei haittaa, päinvastoin. Toivon etteivät kirjat pidä häntä soveliaampana huoltajana kuin minua.

Eilen uskalsin ajatella, että olisi mukavaa, jos remppa olisi jouluksi valmis. Tänään ajattelin, että olisipa ihanaa saada kirjat jouluksi kotiin.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

Katsotaanpa onnistunko aloittamaan tätä Nokkosvallankumouksen arviota ilman, että kehuskelen, miten olen jo alusta asti ollut sitä mieltä, että Siiri Enoranta on ihan mahtava kirjailija. Ja miten olen jo hänen esikoisestaan asti tiennyt, että hänellä on harvinainen kirjoittamisen taito. No en tietenkään pysty, sillä tietysti haluan kehuskella sillä, miten oikeassa taas olin!

En lämmennyt juurikaan Enorannan edelliselle kirjalle, Painajaisten lintukodolle, joka ei ollut mielestäni niin loppuun asti ajateltu, kuin olisi voinut olla. Siitä huolimatta tiedän, että kyseessä on harvinaislaatuinen kirjailija, jolla on mahdollisuudet mihin tahansa, kun kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Niin on käynyt Nokkosvallankumouksessa. Rakastin sitä.

Nokkosvallankumous tapahtuu viimeisiä hetkiään elävässä maailmassa, joka on luhistumassa ahneuden alle. Pieni anarkistijoukko elättelee unelmaa vanhan vallan kaatamisesta, mutta joukko koostuu pääosin lapsista ja nuorista – takapihojen nokkosista. Karismaattinen johtaja on ikivanhaa kivisukua mutta heikko houkutusten edessä. Nokkosten joukosta nousee myös toinen voima, ja yhdessä nuoret pääsevät siirtymään toiseen maailmaan, noutamaan viisautta ja uppoutumaan toisiinsa. Tuhoa ja rappiota ei ehkä kuitenkaan voi paeta.

Kirjassa on monia Enorannan kirjoista tuttuja elementtejä. Huikea kieli rytmittyy niin luontevasti, että se tuntuu hengittävän itsestään. Enoranta kirjoittaa isoista asioista ilman, että tekee niistä isoa asiaa. Se on minusta erinomaisen hieno kyky kirjailijalla. Että osaa kirjoittaa vähäeleisesti niistä kauheimmista asioista tai niistä, joita paheksutaan. Jättää kirjoittamatta sen, mitä odotetaan, ja sen sijaan nostaa esille jotain pientä, vaatimatonta ja koskettavaa. Sellaista, mitä ei näkisi muuten.

Nokkosvallankumouksen tarina on ehjä. Siinä ei ole mitään liikaa eikä siitä puutu yhtään mitään. Pienet pimennot, jotka lukijan on ylitettävä itse, maustavat tarinaa juuri sopivasti ilman, että niiden ylittäminen on liian vaikea. Omaa loppuaan kohti etenevä tarina on vain osa siitä maailmasta, jonka Enoranta on luonut kirjaa varten. Tällaisen kirjan loppuessa olo on sekä riemukas että surullinen. Kuinka mielelläni olisin lukenut lisää, mutta kuinka onnellinen olenkaan siitä, että sitä ei minulle suotu.

Sori, Annukka Salama, vaikka Piraijakuiskaaja olikin loistava, tämän vuoden Blogistanian Kuopuksen kärkipisteet taitavat mennä minun osaltani Nokkosvallankumoukselle. Ihmiset, lukekaa tämä kirja.

Nokkosvallankumous WSOY:n, Risingshadow'n ja Adlibriksen sivuilla. Lukunäytteeseen voi tutustua kirjailijan omilla sivuilla. Kannattaa poiketa myös ainakin Vinttikamarissa lukemassa Ahmun arvio.

Enoranta Siiri: Nokkosvallankumous. 445 sivua. WSOY, 2013. ISBN: 9789510395226

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...