sunnuntai 18. elokuuta 2013

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

Katsotaanpa onnistunko aloittamaan tätä Nokkosvallankumouksen arviota ilman, että kehuskelen, miten olen jo alusta asti ollut sitä mieltä, että Siiri Enoranta on ihan mahtava kirjailija. Ja miten olen jo hänen esikoisestaan asti tiennyt, että hänellä on harvinainen kirjoittamisen taito. No en tietenkään pysty, sillä tietysti haluan kehuskella sillä, miten oikeassa taas olin!

En lämmennyt juurikaan Enorannan edelliselle kirjalle, Painajaisten lintukodolle, joka ei ollut mielestäni niin loppuun asti ajateltu, kuin olisi voinut olla. Siitä huolimatta tiedän, että kyseessä on harvinaislaatuinen kirjailija, jolla on mahdollisuudet mihin tahansa, kun kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Niin on käynyt Nokkosvallankumouksessa. Rakastin sitä.

Nokkosvallankumous tapahtuu viimeisiä hetkiään elävässä maailmassa, joka on luhistumassa ahneuden alle. Pieni anarkistijoukko elättelee unelmaa vanhan vallan kaatamisesta, mutta joukko koostuu pääosin lapsista ja nuorista – takapihojen nokkosista. Karismaattinen johtaja on ikivanhaa kivisukua mutta heikko houkutusten edessä. Nokkosten joukosta nousee myös toinen voima, ja yhdessä nuoret pääsevät siirtymään toiseen maailmaan, noutamaan viisautta ja uppoutumaan toisiinsa. Tuhoa ja rappiota ei ehkä kuitenkaan voi paeta.

Kirjassa on monia Enorannan kirjoista tuttuja elementtejä. Huikea kieli rytmittyy niin luontevasti, että se tuntuu hengittävän itsestään. Enoranta kirjoittaa isoista asioista ilman, että tekee niistä isoa asiaa. Se on minusta erinomaisen hieno kyky kirjailijalla. Että osaa kirjoittaa vähäeleisesti niistä kauheimmista asioista tai niistä, joita paheksutaan. Jättää kirjoittamatta sen, mitä odotetaan, ja sen sijaan nostaa esille jotain pientä, vaatimatonta ja koskettavaa. Sellaista, mitä ei näkisi muuten.

Nokkosvallankumouksen tarina on ehjä. Siinä ei ole mitään liikaa eikä siitä puutu yhtään mitään. Pienet pimennot, jotka lukijan on ylitettävä itse, maustavat tarinaa juuri sopivasti ilman, että niiden ylittäminen on liian vaikea. Omaa loppuaan kohti etenevä tarina on vain osa siitä maailmasta, jonka Enoranta on luonut kirjaa varten. Tällaisen kirjan loppuessa olo on sekä riemukas että surullinen. Kuinka mielelläni olisin lukenut lisää, mutta kuinka onnellinen olenkaan siitä, että sitä ei minulle suotu.

Sori, Annukka Salama, vaikka Piraijakuiskaaja olikin loistava, tämän vuoden Blogistanian Kuopuksen kärkipisteet taitavat mennä minun osaltani Nokkosvallankumoukselle. Ihmiset, lukekaa tämä kirja.

Nokkosvallankumous WSOY:n, Risingshadow'n ja Adlibriksen sivuilla. Lukunäytteeseen voi tutustua kirjailijan omilla sivuilla. Kannattaa poiketa myös ainakin Vinttikamarissa lukemassa Ahmun arvio.

Enoranta Siiri: Nokkosvallankumous. 445 sivua. WSOY, 2013. ISBN: 9789510395226

14 kommenttia:

  1. Kyllä :) Enoranta on loistava!!

    VastaaPoista
  2. Nokkosvallankumous ei ole kiinnostanut minua erityisemmin, mutta ylistävän arviosi jälkeen mielenkiintoni heräsi ja taidanpa kiikuttaa tämän kirjastosta kotiin kunhan ehdin. :)

    VastaaPoista
  3. Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Siiri Enorannalta eikä todellakaan ole jäämässä viimeiseksi. :)

    VastaaPoista
  4. Ohos, vaikuttaa erityisen kiintoisalta. Joku tästä kirjasta jo huikkasi minulle blogissani, mutta muuten en ole tästä aiemmin kuullutkaan. Saattaisi olla mainio kirja minulle, joka yritän tunkea lonkeroitani vaivihkaa dystopioiden(kin) puolelle.

    (Kirjan kansi muuten miellyttää kovasti silmääni, respectiä sen tekijälle.)

    VastaaPoista
  5. Kiva kun pidät Enorantaa esillä. Gisellen kuoleman vahva tunnelma on jäänyt mieleen. Olisi kai aika minunkin palata Enorannan pariin...

    VastaaPoista
  6. Kuulostipa mielenkiintoisen vinksahtaneelta - täytynee lisätä sinne lukulistalle...

    VastaaPoista
  7. Gisellen kuolema on minullakin eniten mieleeni jäänyt Enorannan teos. Nokkosvallankumousta taas pidin ns. perushyvänä kirjana, mutta en totta puhuakseni mitenkään kauhean ihmeellisenä. (Kirjablogeissa tykkäänkin aivan erityisesti siitä, että saan tällä tavalla kurkistettua muiden lukukokemuksiin. On hauskaa, miten eri tavalla eri ihmiset saman kirjan kokevat.) Siitä olen kyllä samaa mieltä, että Enoranta on todella hyvä -ja todella tuottava!- kirjailija, ja tulee varmasti vuosien varrella kirjoittamaan vielä monia hienoja teoksia.

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut Enorannalta vain romaanin Nukkuu lapsi viallinen, ja vaikken ihastunutkaan siihen aivan varauksetta, pidin kovasti Enorannan kielestä ja kirjoitustyylistä. Hyllyssäni on odottamassa Gisellen kuolema, mutta tämän arviosi luettuani taidankin lukea tämän Nokkosvallankumouksen ensin. Kuulostaa ihan mahtavalta kirjalta!

    VastaaPoista
  9. Arviosi sai mielenkiinnon heräämään siinä määrin, että otan ohjeestasi onkeeni ja luen tämän kirjan. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  10. Ostin Gisellen kuoleman arviosi jälkeen, samoin olen hankkinut sinun hehkutuksesi vuosi Nukkuu lapsi viallinen -romaanin ja nyt pitäisi oikeasti jo lukea ja tutustua Enorannan teoksiin. Nyt haluaisin lukea tämänkin! :D

    VastaaPoista
  11. Paras niistä Enorannan kirjoista, jotka olen lukenut... Varmaan paras kaikista kirjoista, jotka kesällä luin. Kaunis rakkaustarina ja realistinen dystopia. Ihanaa... Täysin samaa mieltä arvostelusi kanssa x) Liityin lukijaksi.

    VastaaPoista
  12. Tykkäsin tosi paljon kirjasta ja siitä löytyy arvostelu blogistani.

    VastaaPoista
  13. Minulle tämä oli ensikosketus Enorantaan. Vaikutuin. Kuopus-kisassa tosiaan vahvoilla! Ainakin minun listallani :)

    VastaaPoista
  14. Jee, toivon paljon lukijoita Enorannalle! :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...