maanantai 12. marraskuuta 2012

Anssi Krannila ja Anne Paalo: Omenapuu

Kotoisten omenapuidemme takana on paljon historiaa, ihmisiä ja kokeiluja. Koska olen saanut kunniatehtäväkseni elvyttää muutaman omenapuun, päätin tutustua omenapuihin vähän tarkemmin asiantuntijoiden opastuksella. Anssi Krannila on hortonomi, puutarhaneuvos ja Hirvensalmen taimitarhan omenanviljelijä ja Anne Paalo on toimittaja ja tietokirjailija. He ovat yhdistäneet voimansa ja kirjoittaneet Omenapuu-kirjan kotimaisista omenapuista.

Omenapuun historia ulottuu myytteihin asti, mutta kirja paneutuu historiaosuudessaan kuitenkin tunnettuun historiaan. Varsinkin kotimainen omenankasvatus on etusijalla. Täytyy sanoa, että omenan historia Suomessa on pidempi ja kiinnostavampi kuin ajattelinkaan. Monet epäonnistumiset ja pakkastalvet ovat koetelleet omenoita, mutta sattumat ja sinnikkäät puutarhurit ovat aina onnistuneet pelastamaan omenapuut jälkipolville.

Omenapuu-kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti ja tarkasti omenapuun viljelystä ja kasvattamisesta. Se näyttää kuvien avulla muun muassa varttamisen ja muut toimenpiteet, joihin tavallisen kotipuutarhurin harvoin tarvitsee tarttua. Se on silti mielenkiintoista tietoa, josta on varmasti hyötyä kovemman luokan tarhureille. Eipä silti, täytyy tunnustaa, että minuakin alkoi kiehtoa pieni varttamiskokeilu. Ehkä jonain päivänä!

Minulle tärkeintä tietoa kirjassa on omenan kasvinsuojelu ja luonnonmukainen hoito. Omissa omenapuissani on sekä muumiotautia että omenarupea, joten kaikki keinot niiden vähentämiseksi ovat tarpeellisia. Kirjassa onkin onneksi monia hyviä vinkkejä tauteja ja ötököitä vastaan. Myös lannoittaminen ja mahdolliset ruiskuttamiset on käsitelty. Kirjan lopussa on ohjeita omenoiden käytöstä ja jonkun verran omenareseptejäkin. Niissä pysytään turvallisissa perusruoissa, eikä mitään kovin yllättävää tule vastaan.

Suuren osan kirjasta vie omenoiden lajiluettelo lyhyine kuvauksineen omenoista. Olisin kaivannut tähän listaan enemmän kuvia vaikka ihan joka omenalaadusta, sillä omenoiden tunnistaminen on todella vaikeaa. Omenakuvauksia lukiessa tekee mieli hamstrata omenapuita vähän enemmänkin, sillä omenoiden lajikirjo on valtava. Lisäksi kirjassa esitellään lyhyesti muitakin Suomessa kasvatettavia hedelmäpuita, eli päärynöitä, luumuja ja kirsikoita. Omenapuu on kattava ja hyödyllinen tietopaketti, johon tulen varmasti palaamaan vielä monta kertaa, seuraavan kerran varmaan keväällä omenapuiden leikkauksen aikaan.

Lukunäyte sivulta 44:
Talvella pakkassäällä puun ohuissa tiehyissä oleva neste on sulana mutta alijäähtyneessä tilassa. Pienikin tärähdys, potkaisu puun kylkeen tai talvimyrskyn riepottelu aiheuttaa alijäähtyneen nesteen äkkinäisen jäätymisen. Se aiheuttaa puulle sisäisiä ruhjevammoja eli paleltumia.

Omenapuu Moreenin sivuilla ja Adlibriksessä.

Krannila, Anssi ja Paalo, Anne: Omenapuu. 192 sivua. Kannen kuva: Anssi Krannila, kannen ulkoasu: Merika Pyörökivi. Moreeni, 2010 (1996). ISBN: 9789522540331.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kuin kaksi marjaa

Kuvapankkikuvien käytössä on vaaransa...
J. R. Wardin Vapautettu rakastaja (pari kertaa flipattuna) ja Charlaine Harrisin Pedon veri.


tiistai 6. marraskuuta 2012

Hanna van der Steen: Kirous – Tähtisilmät 2

Hanna van der Steenin Tähtisilmät-sarjan ensimmäinen osa oli hyväntuulinen ja piristävä lukukokemus. Tämä toinen osa, Kirous, näytti ja kuulosti heti kättelyssä aika tavalla synkemmältä. Onneksi ihan mustanpuhuvasta kirjasta ei kannesta huolimatta ole kuitenkaan kyse, vaan ensimmäisen kirjan mukava tunnelma kulkee tässäkin kirjassa mukana.

Ennustuksessa päästiin tutustumaan sadunhohtoiseen fantasiamaailmaan, mutta Kirous tapahtuukin yllättäen suurimmaksi osin Suomessa. Ihan tavallista elämää ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä sisarukset Elena ja Armada saavat yhdessä aikaan kaikenlaista pientä sähellystä. Lisäksi Elenan kotikaupungin asukkaista paljastuu yllätyksiä, jotka tarkkaavainen lukija tosin on jo ennalta arvannutkin.

Kirous laajentaa Tähtisilmien maailmaa ja tuo uusia kiinnostavia henkilöitä mukaan tarinaan. Pernaisten rehtori ja hänen 49 poikaansa tulevat tutuiksi ja paljastuvat aika mahtaviksi tyypeiksi. Pientä romantiikkaakin leijuu ilmassa, mutta sen suhteen jäädään kuitenkin odottelemaan seuraavaa kirjaa. Minua ainakin mietityttää, miten tyttöjen ystävyys ja sisaruus kestää ihastumiset.

Ihastumisten ohella Kirouksessa on synkempiä teemoja kuin edellisessä kirjassa. Olin aika yllättynyt varsinkin yhdestä surullisesta jutusta, mutta se käsiteltiin kuitenkin kauniisti. Syviä sävyjä kulkee tarinan teemoissa, joista suurimpana tässä kirjassa on anteeksianto. Sen ratkaisu tuntui minusta ensin liian yksinkertaiselta ja tylsältä, mutta asiaa pohdittuani tajusin, että ratkaisu olikin juuri oikea. Anteeksi antamista on turha pukea monimutkaiseksi, koska se on jo itsessään niin vaikea asia, että yksinkertaistaminen on juuri oikea esitystapa.

Kirousta ei piinaa kakkososien tavallinen kirous, eli notkahdus. Pidin tästä kirjasta itse asiassa ensimmäistä enemmän. Välillä joitain asioita kerrottiin turhan yksityiskohtaisesti, mutta kokonaisuutena kirja rullasi hyvin. Hörähtelin jälleen ääneen muutamille hassutuksille, joista monesta oli vastuussa mahtava Reino-yksisarvinen. Tähtisilmien parasta antia onkin tavallisten ja yliluonnollisten asioiden yhdistäminen hupaisalla tavalla. Seuraavaa osaa odotellessa!

Lue myös arvioni sarjan ensimmäisestä kirjasta, Ennustuksesta.

Kirous on luettu myös blogeissa Luen ja kirjoitan ja Hemulin kirjahylly.

Lukunäyte sivulta 38:
Tytön ajatukset jatkoivat vaeltamista ja hän huomasi, että ruokalan seinillä riippui suomalaisten eläinten kuvia. Otukset olivat niin vieraan ja kummallisen näköisiä, että Armadaa alkoi naurattaa. Esimerkiksi eläin, jonka kuvan alla luki "sonni", muistutti kovasti Reinoa, hänen yksisarvistaan... paitsi että sonnilla ei ollut siipiä ja sillä oli kaksi sarvea yhden sijasta. Lisäksi eräässä kuvassa oli "elefantti", joka näytti ihan alastomalta sarvitimanttifantilta.

Kirous Kariston sivuilla ja Adlibriksessä.

Steen, Hanna van der: Kirous – Tähtisilmät 2. 417 sivua. Kansi: Sakari Tiikkaja. Karisto, 2011. ISBN: 789512355389.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Tapahtui lokakuussa

Syksy on kierähtänyt vauhdilla alkutalveksi. Kirjamielellä-blogi on elänyt pienessä horroksessa koko syksyn, sillä tuntuu, että blogille ei ole juuri tällä hetekllä niin paljon aikaa kuin ennen. Syitä on monia, opiskelut, työkiireet ja ennen kaikkea se, että olemme remontoimassa ihanaa vanhaa asuntoa. Se vie aikaa, mutta toisaalta on ollut hauska suunnitella kirjoillekin lisää tilaa. Remontti tulee jatkumaan vielä pitkään, joten päivitystahti on jatkossakin ehkä hidasta, mutta blogi ei ole katoamassa mihinkään. Hyviä kirjoja on tullut taas luettua ja ne odottavat jo pääsyä blogiin. Toivottavasti pysytte mukana!

Lokakuu jäi mieleeni kahdesta tärkeästä kirjallisesta asiasta. Ensin kirjabloggarit järjestivät virtuaalisen flashmob-tapahtuman, jossa julkaistiin kasapäin valearvioita klassikoista. Oma valearvioni löytyy täältä. Ja esimerkiksi Morrelasta taas löytyy tapahtuman tiedote. Tapahtuman tarkoitus oli nostaa tietoisuutta plagioinista, jota tapahtuu koko ajan. Tähänkin blogiin tullaan etsimään esseitä ja vastauksia säännöllisesti. Sen lisäksi hakukone tuo vierailijoita myös tekstinpätkillä, jotka on selvästi kopioitu kirja-arvosteluistani. Opettajatkin osaavat googlettaa, joten ainakin osa kopioijista jää kiinni.

Toinen lokakuinen tapahtuma on tietenkin kirjamessut. Omat messuni jäivät tässä kuussa yhden päivän mittaisiksi, sillä muut asiat tulivat messuilun teille. Pääsin kuitenkin hipelöimään kirjoja, tein mukavia kirjalöytöjä ja tapasin pari hyvää ystävää messujen merkeissä. Tavoite tuli siis saavutettua yhdenkin päivän aikana. Ja täytyy sanoa, että kyllä sitä rahaa saa kirjoihin päivässäkin kulumaan!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...