lauantai 30. tammikuuta 2010

Antti Hyry: Uuni


Antti Hyryn Finlandia-palkittu Uuni yllätti minut positiivisesti. Tiesin suurin piirtein mitä odottaa, mutta kirjan lämminhenkinen leppoisuus yllätti. Minulle tuli kirjasta jotenkin mieleen Henry David Thoreaun Elämää metsässä ja Volter Kilven Alastalon salissa, vaikka Uuni olikin molempia huomattavasti helpommin ja nopeammin luettava. Kirjoissa on samankaltainen filosofinen ote.

Uuni kertoo nimensä mukaan uunin rakentamisesta - ja vielä erittäin seikkaperäisesti. Kirjasta pystyy silti nauttimaan ilman uuninrakennustaitoakin, koska se on kirjoitettu erittäin hyvin ja muistuttaa paikoitellen runoutta. Teksti suorastaan vetää keskelle maalaismaisemaa, jossa linnut syöksyvät taivaalla ja tuuli heiluttaa puita. Tästä tunnelmasta ei valitettavasti kerro mitään kirjan kansi, joka on minusta päinvastoin antaa kirjalle teollisen ja tunkkaisen ensivaikutelman.

Nautittavinta kirjassa olivat päähenkilön ajattomat pohdinnat ja kiireettömän maalaiselämän kuvaus. Ainoa asia, josta en kirjassa pitänyt, oli loppupuolen omituinen poikkeama, jossa päähenkilö lähti matkalle Ruotsiin ja seurasi pitkällinen selostus kirkoista ja uruista. Onneksi sen jälkeen päästiin kuitenkin taas uunin rakentamiseen. Itse uunin rakentamisesta en osaa oikein sanoa mitään, koska ymmärrän aiheesta niin vähän. Seikkaperäinen selostus uunin rakenteesta sai minut miettimään, pystyykö Hyryn ohjeilla oikeasti rakentamaan uunin. Pitää melkein kysyä isältä, joka on muutamia uuneja ollut rakentamassa.

Lukunäyte sivulta 44-45:

Kun ajattelee sitä liikettä, kun ottaa tiilen käteen, laastia toisella kädellä tuohon ja asettaa tiilen, siihen painaa, oikeaan kohtaan, tämä kaikki jää eikä niitä liikkeitä enää ole, mutta tiili on tuossa paikoillaan. Tuo kaikki, liikkeitten verkko, mikä on totta kun uuni muurataan, on laaja ja mutkikas, mutta katoaa eikä enää ole olemassa, uuni on, minun käytössäni, sitä saa rapsuttaa ja putsata tiilien pintoja paremman näköisiksi. Maailman luomisessa nämä aineet on luotu, ne asettelemme me kohdalleen, jollekin kohdalle, niin kuin hiekka-aavikko, jossa tuuli tekee kinoksia, ja kuin tuulessa kinostava lumi.

Antti Hyry: Uuni. Otava, 2009.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Vielä kerran Southern Vampire Mysteries

Jottei blogi menisi aivan yksipuoliseksi, lupaan, että tämä on viimeinen postaus tästä aiheesta vähään aikaan.

Monia vampyyrikirjojen ystäviä tuntuu kiinnostavan, milloin Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries käännetään suomeksi. Risingshadown tulevien kirjojen listalta huomasin, että kesäkuulle on laitettu sarjan kahden ensimmäisen kirjan, Dead Until Darkin ja Living Dead in Dallasin, julkaisu. Kustantajaksi on mainittu Gummerus, mutta heidän sivuiltaan en löytänyt mitään tietoa kirjoista vielä. Mutta suomennosten odottelijat voivat siis elää toivossa.

torstai 28. tammikuuta 2010

Siiri Enoranta: Omenmean vallanhaltija

Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltija oli viime vuonna Junior Finlandia -ehdokkaana. Se on pienen Robustos-kustantamon julkaisema kirja, joten oli hyvä, että se pääsi ehdokkaaksi ja sai aika paljon näkyvyyttä. Vaikka voitto meni toiselle, toivon että monet ovat löytäneen Enorannan kirjan.

Omenmean vallanhaltija on herttainen ja lohdullinen tarina. Minulla oli sitä lukiessa koko ajan hyvin turvallinen olo ja tiesin, että tarina tulee loppumaan onnellisesti. Kirja kertoo Nezistä, joka lähtee etsimään parannuskeinoa parhaalle ystävälleen. Nezin matka vie taian keinoin kahdeksaan eri maailmaan. Tytön pitää käyttää taitojaan saadakseen jokaisen maailman valtiaalta hippusen heidän valtaansa, jotta voisi parantaa ystävänsä. Matkalla Nez oppii, miten valta voi vaikuttaa ihmisiin (ja eläimiin).

Kuten jo jossain vaiheessa aikaisemmin kirjoitin, kirjassa on jotain hyvin tuttua mutta kuitenkin uutta. Se muistuttaa tunnelmaltaan vanhoja nostalgisia lastenkirjoja, mutta siinä on kuitenkin paljon kekseliäitä yksityiskohtia. Siiri Enoranta käytti myös joitain sellaisia sanoja ja sanontoja, jotka ilahduttivat minua.

Kirja oli kaikkiaan erittäin hyväntuulinen huolimatta raskaasta aiheestaan. Tarinassa oli opetuksia, mutta ne eivät ärsyttäneet aikuista lukijaa, ja se on minun mielestäni aina saavutus. Kirja oli hiukan liian pitkä ja kirjan keskivaiheilla minua hiukan puudutti lukeminen. Erilaisia maailmoja oli mielestäni liikaa ja jotkin asiat jäivät keskeneräisen tuntuisiksi. Tästä huolimatta kirja oli minusta hyvin onnistunut ja suosittelen sitä kaikille saduista ja fantasiasta pitäville.

Lukunäyte sivulta 75:

Hetken Nez tunsi itsensä kumman kevyeksi, aivan kuin painovoima, joka häntä alituisesti veti maan lämpimään syliin, olisi lakannut olemasta. Tunnetta kesti vain silmänräpäytyksen verran, ja kun se oli mennyt ohi, Nez arveli kuvitelleensa koko asian. Saman tien hän kuitenkin tajusi, että Thilonin taikavoima oli toiminut. Äskettäin Nezin suljettujen silmäluomien takaa oli kajastanut vain kuiden heikko, sinertävä utu. Nyt Nez näki räikeää oranssia. Humu ravisteli turkkiaan niin, että Nez ja satulalaukut tutisivat sen selässä, ja vihdoin tyttö avasi silmänsä. Ensimmäisenä hän näki suoraan edessään Humun jännityksestä pystyssä sojottavat korvat, ja seuraavaksi niiden välissä avautuvan maiseman.

Siiri Enoranta: Omenmean vallanhaltija. Robustos, 2009.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat


Yacoubian-talon tarinat oli toinen egyptiläisen kirjailijan kirja, joka minulla oli lomalla mukana. Olin lukenut kirjasta netistä, mutta varausjono kirjastossa oli liian pitkä. Sain kirjan kuitenkin yllättäen lainaan kirjaston Bestseller-pöydältä, joten totta kai se piti ottaa lomalle mukaan.

Yacoubian-talon tarinat kertoo kairolaisen talon asukkaista. Talossa on aikoinaan ollut varakkaiden asuntoja, mutta se on pikkuhiljaa muuttunut tavallisen väen taloksi. Asukkaat ovat ottaneet myös katon ahtaat varastotilat asuinkäyttöön. Asukkaat ovat hyvin erilaisia ihmisiä, mutta he asuvat pääosin sulassa sovussa. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja sen tärkeänä teemana on perinteisten arvojen ja nykypäivän kohtaaminen.

Kirja oli periaatteessa ihan kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, mutta ei silti herättänyt minussa erikoisemmin tunteita. Tuli vähän sellainen olo, että kirjailija oli tehnyt "rankan" teoksen ja mahduttanut kirjaan mm. homoseksualisuutta, terrorismia ja urallaan sängyn kautta eteneviä naisia. Onneksi kirjassa oli näiden tarinoiden vastapainoksi myös yllättävää rakkautta ja onnistumisen hetkiä. Voi olla, että mielipiteeseeni vaikutti myös se, että olin juuri lukenut Mahfouzin Palatsikadun, josta pidin hyvin paljon.

Lukunäyte sivulta 22:

Taha luki pyyntörukousta kunnes aamun säteet levisivät huoneeseen herättäen pikkuhiljaa muutkin kopit eloon: niistä alkoi kantautua ääniä, huudahduksia, naurunpurskahduksia, yskimistä ja ovien kolinaa sekä kuuman veden, teen, kahvin, sytytetyn hiilen ja makean vesipiipputupakan tuoksuja. Monille katon asukkaille oli koittamassa päivä siinä missä muutkin, mutta Taha al-Sazli tiesi, että tämä päivä maalaisi hänen kohtalonsa.

Lisää lukunäytettä löytyy WSOY:n digipaperilta. On muuten todella hyvä palvelu, kun pääsee lukemaan kirjan alkua netissä!

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat (Imarat Ya'qubyan). Suomentanut Sampsa Peltonen. WSOY, 2009.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Naguib Mahfouz: Palatsikatu

Egyptin-loman paras tuttavuus oli Naguib Mahfouzin Palatsikatu-kirja. En ollut kuullut Mahfouzista koskaan aikaisemmin, vaikka hän on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon, vaan kirjailija löytyi ahkeran googlettelun avulla. Palatsikatu on Kairo-trilogian ensimmäinen osa ja yksinäänkin melko paksu teos. Kirjan pituus vähän pelotti minua ennakkoon, mutta kirja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja helposti luettavaksi.

Kirja kertoo 1900-luvun alussa Palatsikadulla asuvasta kairolaisesta perheestä. Perheen isä on kotioloissa erittäin ankara mutta ystäviensä kanssa hän muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi. Hän viihtyy muiden miesten kanssa pikkutunneilla juhlissa ja rakastajattariensa luona vitsaillen ja laulaen. Muulle perheelle isä on kuitenkin totaalinen auktoriteetti, jota lapset ja vaimokin pelkäävät. Perheen naiset ovat tiukasti vahdittuja ja pysyvät piilossa katseilta myös omasta halustaan.

Palatsikatu avasi minulle todella paljon Egyptin historiaa ja varsinkin ihmisten käyttäytymistä. Varsinkin isän hahmossa konkretisoituu egyptiläisen maailman kaksijakoisuus. Toisaalla vallitsee tiukka uskonnollisuus, jossa avioliiton ulkopuolisia suhteita ja alkoholia ei hyväksytä, kun taas toisaalla on löydetty keinot rajoitusten välttelyyn oman mielen mukaan.

Kairo-trilogian kaksi seuraavaa jaksoa ovat Intohimon palatsi ja Sokerikuja. Oletan että ne kertovat perheen lasten elämästä myöhemmin 1900-luvulla. Aion lukea myös ne jossain vaiheessa, sillä Palatsikuja oli sen verran mielenkiintoista luettavaa.

Lukunäyte sivulta 100: 
Totta olikin, että kauppias oli torjunut jo monta kertaa houkuttelevan avioliittotarjouksen, sillä hänen oma isänsä tarjosi varoittavan esimerkin siitä, mitä vaimojen lukumäärän lisäämisestä saattoi seurata. Hän oli ottanut uuden vaimon toisensa jälkeen ja hävittänyt siinä puuhassa omaisuutensa ja kerännyt itsellensä vain vaikeuksia. Sayydille oli jäänyt perinnöksi omaisuutta vain nimeksi, vaikka hän oli isänsä ainoa jälkeläinen. Vain kauppiaan omilla toimillaan kokoama varallisuus takasi perheelle huolettoman elämän ja soi hänelle itselleen mahdollisuuden huvitella niin paljon kuin halutti. Mitä syytä hänellä oli romuttaa ihanteellinen järjestely, joka takasi hänelle sekä kanssaihmisten arvostuksen että rajattoman vapauden?

Naguib Mahfouz: Palatsikatu (Bayn al-Qasrayn, 1956). Suomentanut Pekka Suni. Tammi, 1992.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Loisto jatkuu!

Hyvä uutinen pokkarifaneille: Loisto-pokkarien elämä jatkuu Iltasanomien mukaan! Suomen pokkaritukku on ostanut Loisto-tavaramerkin itselleen. Toivottavasti hyviä pokkareita tulee edelleen!

Hömppäviikonloppu


Joskus vaan käy näin. Olin suunnitellut blogittavani viikonloppuna lomakirjoista ja muustakin. Olin suunnitellut myös lukevani Antti Hyryn Uunin, joka on lukupiirimme tämän kuukauden kirja. Mutta aina eivät suunnitelmat toteudu. Olin viikonloppuna kipeä, joten vietin pari päivää pääosin makuuasennossa lukien Charlaine Harrisin vampyyrisarjan, Southern Vampire Mysteriesin, kolme seuraavaa osaa: Dead to the World, Dead as a Doornail ja Definitely Dead.

Toki olisin voinut lukea myös Uunia, mutta siinä se oli pöydänkulmalla koko viikonlopun. Mutta sairaana pitää tehdä sitä, mikä eniten huvittaa, eikö?

torstai 21. tammikuuta 2010

Terveisiä Egyptistä!


Blogi oli lyhyellä tauolla, sillä olin viikon löhölomalla Egyptissä. Mukana reissussa oli paljon kirjoja, sillä ajatuksena oli imeä auringonvaloa sekä rentoutua altaalla ja rannalla. Suunnitelmat onnistuivatkin täydellisesti. Kirjoja tuli luettua melkein yksi päivässä. Mukana minulla oli fantasiaa ja kahden egyptiläisen kirjailijan teokset, mutta niistä lisää hiukan myöhemmin.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Aakkoshaaste

Olen päättänyt aloittaa lukuhaasteen! Tarkoituksena on siis lukea aakkoset läpi järjestyksessä kirjailijan sukunimen mukaan. Eikä siinä vielä kaikki - tarkoituksena on myös käyttää siihen mahdollisuuksien mukaan omaa kirjastoa ja kirjoja, joita en ole ennen lukenut tai ainakin sellaisia, joiden lukemisesta on tosi paljon aikaa. Jos jotain kirjainta ei omasta kirjastosta löydy, sen saa lainata kirjastosta. Nopealla vilkaisulla tällaisia kirjaimia ovat Q, X, Y, Å, Ä ja Ö.

On vallan innostavaa miettiä, mitä kirjoja valitsen. Epäilen, että ensimmäinen haastekirja tulee olemaan Margaret Atwoodia. Minulla on parikin hänen kirjaansa vielä lukemattomana hyllyssä. Mutta seuraavasta kirjaimesta en sitten olekaan vielä varma.

Tähän lukuhaasteeseen saavat muutkin osallistua. Se sopii varsinkin sellaisille, jotka potevat huonoa omaatuntoa hyllyssä olevista, lukemattomista kirjoista.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Linn Ullmann: Ennen unta


Ensin ajattelin, että en viitsi kirjoittaa tästä kirjasta ollenkaan blogiin, koska tämän lukeminen oli niin tuskaista tervanjuontia. Mutta päädyin nyt kuitenkin kirjoittamaan muutaman ajatuksen, jotta saisin ehkä jäsenneltyä itsellenikin, miksi en pitänyt kirjasta.

Ennen unta oli lukupiirikirja jo muutama kuukausi sitten. Kirja jäi minulla kuitenkin kesken, mutta sisu ei antanut periksi kesken lopettamista, koska kaikki muutkin lukupiiriläiset lukivat sen. Luimme tätä kirjaa ennen Linn Ullmannin aviomiehen Niels Fredrik Dahlin kirjan Viime kesänä, joten ajattelimme, että olisi mielenkiintoista lukea kirja myös hänen vaimoltaan.

Ennen unta kertoo norjalaisen suvun tarinaa. Sen kertojana on Karin, joka käy läpi muistoja perheestään samalla kun kertoo nykyhetkestä. Karin paljastuu erittäin epäluotettavaksi kertojaksi. Hän sekoittaa tarinan mielikuvitusta niin, ettei lukija aina tiedä, mikä on totta. Valheet ja valehtelu ovat myös kirjan teemoja.

Yleensä pidän epäluotettavasta kertojasta, joka lisää tarinaan kaikenlaista omituista, mutta tässä tapauksessa en pitänyt kertojasta ollenkaan. Karin on mielestäni itsekäs ja omahyväinen miestennielijä. Hänellä ei tunnu olevan yhtään kunnollista ihmissuhdetta. Hän ei myötäelä edes siskonsa Julien kärsimyksiä ja on katkera ja kateellinen äidilleen. En pitänyt siitä, miten Karin saa kaiken ympärillään vaikuttamaan niin ilottomalta.

Itse tarinan puitteet ovat ihan kiinnostavat. Norjassa ja Yhdysvalloissa poimuilevassa tarinassa on monia kiinnostavia yksityiskohtia ja henkilöitä, mutta ne jäävät lopulta hyvin vähälle huomiolle. Jälkimauksi kirjasta jäi katkeruus, vaikka kirjan avoin loppu olikin minusta onnistunut.

Lukunäyte sivulta 35–36:

Suljen silmäni ja avaan ne uudelleen: Samassa silmänräpäyksessa mies astuu näkyviin kadunkulman takaa ja kävelee kohti kirkonmäkeä. Tiedän, että se on hän. Sen täytyy olla hän. Hänet minä haluan. Olen löytänyt hänet. Hänet minä viettelen. Katson Annia, joka seisoo vieressäni auringonpaisteessa.
Siinä hän on! sanon. Minun ei ollut tarkoitus sanoa sitä ääneen, mutta Anni kuulee sanani.
Kuka? hän kysyy.
Ei, en tiedä, vastaan hämmentyneenä ja katson miestä, joka lähestyy kirkkoa.
No kuka, Karin, Anni kysyy uudelleen. Hän on niin vihreä ja hieno siinä seistessään.
Ei kukaan, sanon.
Anni seisoo auringossa, minä varjossa. Kuinka tyypillistä, ajattelen ja siirryn lähemmäs häntä.

Linn Ullmann: Ennen unta (Før du sover), Suomentanut Tarja Terva. WSOY, 1999.

torstai 7. tammikuuta 2010

Charlaine Harris: The Southern Vampire Mysteries


Millainen maailma olisi, jos vampyyrit julkistaisivat olemassaolonsa? Keinotekoisen veren keksiminen mahdollistaa Charlaine Harrisin The Southern Vampire Mysteries -sarjassa sen, ettei vampyyrien enää välttämättä tarvitse tappaa ihmisiä. Tästä syystä vampyyrien ei tarvitse piilotella, vaan he alkavat vaatia itselleen oikeutta elää halutessaan myös ihmisten joukossa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ota vampyyreitä vastaan avosylin. Vampyyrit saavat kokea niin ennakkoluuloja kuin totaalista palvontaakin.

Sarjan päähenkilö on 25-vuotias Sookie Stackhouse, joka ei ole elämässään oikein pärjännyt, koska hän osaa lukea ihmisten ajatuksia. Koko lapsuutensa ja nuoruutensa hän on kärsinyt muiden ihmisten ajatuksista ja pyrkinyt pystyttämään mielensä ympärille muuria. Kun Sookie tapaa vampyyrin, hän huomaa, ettei pysty lukemaan tämän mieltä. Sookie ja vampyyri alkavat seurustella ja Sookie vedetään keskelle vampyyrien maailmaa.

Olen nyt lukenut sarjan kolme ensimmäistä kirjaa: Dead Until Dark, Living Dead in Dallas ja Club Dead. Sarja on kirjoitettu selvästi aikuisille. sillä siinä on runsaasti seksiä ja väkivaltaa, joista varsinkin jälkimmäisen määrä tuntuu kasvavan koko ajan. Club Dead -kirjassa Sookien kimppuun hyökätään niin toistuvasti, ettei kohtauksilla ole enää mitään tehoa. Lähinnä alkaa ihmetyttää, miten kauan nainen voi sellaista kestää. Toivottavasti seuraavissa osissa tehokeinoksi löytyy jotain muutakin kuin pelkkää väkivaltaa.

Parasta kirjoissa ovat mielenkiintoiset ja todentuntuiset henkilöhahmot. Päähenkilö Sookie on sanavalmis, rohkea ja teräväpäinen, mutta samalla kuitenkin mukavan epätäydellinen ihminen. Sookie joutuu koko ajan ongelmiin, kun hän puuttuu muiden ihmisten asioihin tarkoituksenaan auttaa.

Kirjat eivät oikeastaan ole juoneltaan kovinkaan kummoisia. Jos niistä otettaisi pois kaikki yliluonnollinen, jäljelle jäisi rikoksia ratkaiseva nuori nainen, jolla on runsaasti ihmissuhdemurheita. Mutta onneksi kirjoissa on tuo yliluonnollinen osuus, sillä se tekee niistä paljon kiinnostavampia. Vampyyreiden lisäksi kirjoissa on esimerkiksi ihmissusia ja hahmonvaihtajia sekä viittauksia antiikin mytologiaan. Odotin myös True Blood -tv-sarjassa mainostettuja viikinkejä, mutta ilmeisesti ne on kehitetty tv-sarjaan vain muutamien pienten kirjoissa olevien mainintojen kautta. True Blood alkaa siis TV2:lla maaliskuussa ja tulossa on sarjan molemmat tuotantokaudet yhteen menoon.

Lukunäyte sivulta 132 (Dead Until Dark):

I went back to work the next day. No matter what Bill's healing powers were, I was a little uncomfortable, but boy, did I feel powerful. It was a totally new feeling for me. It was hard not to feel - well, cocky is surely the wrong word - maybe incredibly smug is closer.
Of course, there were the same old problems at the bar - the cacophony of the voices, the buzzing of them, the persistence. But somehow I seemed better able to tone then down, to tamp them into a pocket. It was easier to keep my guard up, and I felt consequently more relaxed. Or maybe since I was more relaxed - boy, was I more relaxed - it was easier to guard. I don't know. But I felt better, and I was able to accept the condolences of the patrons with calm instead of tears.


Charlaine Harris: True Blood Omibus - Dead Until Dark, Living Dead in Dallas, Club Dead. Orion Publishing Group, 2009.

Pikainen Amazon

Pitää oikein ihmetellä Amazon.comin nopeaa palvelua. Tilasin pitkästä aikaa Amazonilta muutaman kirjan tiistaina iltapäivällä ja saman päivän iltana tuli ilmoitus, että tilaukseni on lähetetty. Hämmästyttävän nopeaa toimintaa. Nyt sitten odotellaan, miten nopeasti tai hitaasti posti toimii. Toiveena olisi saada yksi oppikirja perille ennen helmikuun alkua.

Mitä ulkomaisia nettikauppoja te muut käytätte? Olen välillä katsellut Book Depositoryn valikoimia, mutta en ole kuitenkaan koskaan tilannut mitään, vaikka tilauksen saisi ilman postikuluja. Ainakin tällä kertaa sain kirjani Amazonilta edullisemmin valuuttakurssien ansiosta.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Vuoden 2010 kirjat

Kokeilen nyt listata tänä vuonna lukemani kirjat myös tänne blogiin. Täydennän listaa sitä mukaa, kun uusia luettuja kirjoja tulee. Jos olen kirjoittanut kirjasta arvostelun, löytyy se linkin takaa.

1. Harris, Charlaine: Living Dead in Dallas
2. Harris, Charlaine: Club Dead
3. Ullmann, Linn: Ennen unta (lukupiiri)
4. Enoranta, Siiri: Omenmean vallanhaltija
5. Feist, Raymond E.: Mustan kuningattaren varjo
6. Feist, Raymond E.: Kaupparuhtinaan nousu
7. Feist, Raymond E.: Paholaiskuninkaan raivo
8. Mahfouz, Naguib: Palatsikatu
9. al-Aswani, Alaa: Yacoubian-talon tarinat
10. Harris, Charlaine: Dead to the World
11. Harris, Charlaine: Dead as a Doornail
12. Harris, Charlaine: Definitely Dead
13. Abercrombie, Joe: Ase itse
14. Hyry, Antti: Uuni (lukupiiri)
15. Atwood, Margaret: Oryx ja Crake (aakkoshaaste)
16. Hegland, Jean: Suojaan metsän siimekseen
17. Hirvonen, Elina: Että hän muistaisi saman (lukupiiri)
18. Pratchett, Terry: Maanalainen elefantti
19. Harris, Charlaine: All Together Dead
20. Harris, Charlaine: From Dead to Worse
21. Funke, Cornelia: Musteloitsu
22. Lindqvist, John Ajvide: Ihmissatama
23. Bukowski, Charles: Postitoimisto (aakkoshaaste)
24. Harris, Charlaine: A Touch of Dead
25. Cooper, Susan: Yllä meren, alla kiven
26. Cooper, Susan: Pimeä nousee
27. Barrows, Annie; Shaffer, Mary Ann: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (lukupiiri)
28. Cashore, Kristin: Syntymälahja
29. Stewart, Sean: Kehä
30. Harris, Charlaine: Dead and Gone
31. Haakana, Markku; Kalliokoski, Jyrki (toim.): Referointi ja moniäänisyys (osin)
32. Kalliokoski, Jyrki: Kieli 9 – Teksti ja ideologia. kieli ja valta julkisessa kielenkäytössä (osin)
33. Huumo, Katja; Laitinen, Lea; Paloposki, Outi (toim.): Yhteistä kieltä tekemässä (osin)
34. Mäntynen, Anne; Shore, Susanna; Solin, Anna (toim.): Genre − tekstilaji (osin)
35. Harvilahti, Lauri; Kalliokoski, Jyrki; Nikanne, Urpo; Onikki, Tiina (toim.): Metafora − ikkuna kieleen, mieleen ja kulttuuriin (osin)
36. Laitinen, Lea (toim.): Isosuinen nainen (osin)
37. Häkkinen, Kaisa: Mistä sanat tulevat
38. Hirvonen, Elina: Kauimpana kuolemasta (lukupiiri)
39. Del Toro, Guillermo ja Hogan, Chuck: Vitsaus – Ensimmäinen kirja
40. Heikkinen, Vesa (toim.): Kielen piirteet ja tekstilajit. Vaikuttavia valintoja tekstistä toiseen (osin)
41. Kurhila – Mäntynen (toim.): Kieli 17 – Tunnetta mukana. Kirjoituksia Jyrki Kalliokosken 50-vuotispäivän kunniaksi. (osin)
42. Nordlund, Taru; Onikki-Rantajääskö, Tiina; Suutari, Toni (toim.): Kohtauspaikkana kieli. Näkökulmia persoonaan, muutoksiin ja valintoihin (osin)
43. Philips, Marie: Huonosti käyttäytyvät jumalat
44. Niffenegger, Audrey: Hänen varjonsa tarina
45. Swainston, Steph: Kuolemattomien kaarti
46. Roy, Arundhati: Joutavuuksien jumala (lukupiiri)
47. Mull, Brandon: Myyttihovi
48. Vargas Llosa, Mario: Tuhma tyttö (lukupiiri)
49. Mustonen, Enni: Nimettömät
50. Murakami, Haruki: Kafka rannalla
51. Masefield, John: Keskiyön kansaa
52. Harris, Charlaine: Dead in the Family
53. Deledda, Grazia: Pako Egyptiin
54. McKillip, Patricia A.: Serren metsissä
55. Todde, Giorgio: Donna Milenan kuolema
56. Kushner, Ellen: Thomas Riiminiekka
57. Soikkeli, M.G.: Kuninkaantekijät
58. Echenoz, Jean: Pitkä juoksu
59. Mustonen, Enni: Mustasukkaiset
60. Waldrop, Howard: Vain vanhat luut
61. Meyer, Stephenie: Bree Tannerin lyhyt elämä
62. Orlov, Vappu (toim.): Venäläisiä kertojia (lukupiiri, osin)
63. Kivirähk, Andrus: Riihiukko
64. Cronin, Justin: Ensimmäinen siirtokunta
65. Ford, Richard: Syntien paljous (lukupiiri, osin)
66. Stott, Rebecca: Korallivaras (lukupiiri)
67. Enoranta, Siiri: Nukkuu lapsi viallinen 
68. Pratchett, Terry: Yövartiosto
69. Harris, Charlaine; Shayne, Maggie; Marilyn Tracy: Pimeyden olennot
70. Juvonen, Riikka: Tuhannen ja yhden yön tarinoita (osin)
71. Montgomery, Lucy Maud: Sara, Tarinatyttö
72. Saxell, Jani: Unenpäästäjä Florian
73. Gallego García, Laura: Vastarinta, Idhunin kronikat I
74. Auster, Paul: Näkymätön
75. Tolkien, J.R.R.: Satujen valtakunta (osin)
76. Adichie, Chimamanda Ngozi: Purppuranpunainen hibiskus
77. Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Harjukaupungin salakäytävät
78. Haavio, Martti ja Lindeberg, Aleksander: Kalevalan tarinat (osin)
79. Orwell, George: Eläinten vallankumous
80. Lawhead, Stephen R.: Kuningas Korppi – Robin Hood -trilogia I
81. Supinen, Miina: Liha tottelee kuria (lukupiiri)
82. Atwood, Margaret: Herran tarhurit
83. Alten, Steve: Mayojen testamentti
84. Mull, Brandon: Iltatähden kilta – Myyttihovi II
85. Clarke, Arthur C.: Jumalan moukari
86. Rhys, Jean: Siintää Sargassomeri
87. Wilkinson, Philip: Myytit ja legendat – ensyklopedia (osin)
88. Wendela: Elisabet
89. Grönstrand, Heidi: Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla (osin)
90. Duplessis, Rachel Blau: Writing Beyond the Ending – Narrative Strategies of Twentieth-Century Women Writers (osin)
91. Abel, Elizabeth: The Voyage In – Fictions of Female Development (osin)
92. Supinen, Miina: Apatosauruksen maa 
93. Shayne, Maggie: Verilinja
94. Ekholm, Kai ja Repo, Yrjö: Kirja tienhaarassa vuonna 2020 (osin)
95. Turtschaninoff, Maria: Arra
96. Hämeen-Anttila, Jaakko ja Hieta, Heli : Tuhat ja yksi yötä (osin)
97. Hirvonen, Elina ja Silfverberg, Anu: Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja (osin)
98. Cast, P.C.: Jumalattaren valittu
99. Tolkien, J. R. R.: Kirjeitä Joulupukilta
100. Austen, Jane ja Grahame-Smith, Seth: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
101. Andersson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku: Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia (osin)
102. Pevel, Pierre: Kardinaalin miekat
103. Piippo, Sinikka: Suomalaiset marjat – Kaikki metsän ja puutarhan lajit (osin)
104. Sapkowski, Andrzej: Viimeinen toivomus, The Witcher – Noituri 1
105. Ikonen, Teemu: 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia – eli Don Quijoten perilliset
106. Uusitalo, Kari ja Toiviainen, Sakari: Valkokankaan Waltariana – Mika Waltarin elokuvat
107. Huygen, Wil ja Poortvliet, Rien: Suuri tonttukirja (osin)
108. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri (lukupiiri)
109. Koivisto, Ilkka: Elämänmittainen luontoretki – Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet (osin)
110. Laine, Lasse J.: Suomen luontovuoden opas (osin)
111. Smith, Lisa Jane: Vampyyripäiväkirjat – Korpinmusta
112. Sinisalo, Johanna: Möbiuksen maa
113. Moriel, Enrique: Ajattoman kaupungin varjot
114. Samartin, Cecilia: Señor Peregrino 
115. Gluhovski, Dmitri: Metro 2033
116. Danticat, Edvinge: Veressä viljava maa
117. Kähkönen, Lotta ja Meretoja, Hanna (toim.): Muistijälkiä – Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta
118. Dickens, Charles: Saiturin joulu (Lukupiiri-blogi)

Tämän lisäksi vuoden aikana jäi kesken Matti Larjavaaran Ketunmorsian, joka oli lukupiirikirjana.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...