Antti Hyry: Uuni

Antti Hyryn Finlandia-palkittu Uuni yllätti minut positiivisesti. Tiesin suurin piirtein mitä odottaa, mutta kirjan lämminhenkinen leppoisuus yllätti. Minulle tuli kirjasta jotenkin mieleen Henry David Thoreaun Elämää metsässä ja Volter Kilven Alastalon salissa, vaikka Uuni olikin molempia huomattavasti helpommin ja nopeammin luettava. Kirjoissa on samankaltainen filosofinen ote.

Uuni kertoo nimensä mukaan uunin rakentamisesta - ja vielä erittäin seikkaperäisesti. Kirjasta pystyy silti nauttimaan ilman uuninrakennustaitoakin, koska se on kirjoitettu erittäin hyvin ja muistuttaa paikoitellen runoutta. Teksti suorastaan vetää keskelle maalaismaisemaa, jossa linnut syöksyvät taivaalla ja tuuli heiluttaa puita. Tästä tunnelmasta ei valitettavasti kerro mitään kirjan kansi, joka on minusta päinvastoin antaa kirjalle teollisen ja tunkkaisen ensivaikutelman.

Nautittavinta kirjassa olivat päähenkilön ajattomat pohdinnat ja kiireettömän maalaiselämän kuvaus. Ainoa asia, josta en kirjassa pitänyt, oli loppupuolen omituinen poikkeama, jossa päähenkilö lähti matkalle Ruotsiin ja seurasi pitkällinen selostus kirkoista ja uruista. Onneksi sen jälkeen päästiin kuitenkin taas uunin rakentamiseen. Itse uunin rakentamisesta en osaa oikein sanoa mitään, koska ymmärrän aiheesta niin vähän. Seikkaperäinen selostus uunin rakenteesta sai minut miettimään, pystyykö Hyryn ohjeilla oikeasti rakentamaan uunin. Pitää melkein kysyä isältä, joka on muutamia uuneja ollut rakentamassa.

Lukunäyte sivulta 44-45:

Kun ajattelee sitä liikettä, kun ottaa tiilen käteen, laastia toisella kädellä tuohon ja asettaa tiilen, siihen painaa, oikeaan kohtaan, tämä kaikki jää eikä niitä liikkeitä enää ole, mutta tiili on tuossa paikoillaan. Tuo kaikki, liikkeitten verkko, mikä on totta kun uuni muurataan, on laaja ja mutkikas, mutta katoaa eikä enää ole olemassa, uuni on, minun käytössäni, sitä saa rapsuttaa ja putsata tiilien pintoja paremman näköisiksi. Maailman luomisessa nämä aineet on luotu, ne asettelemme me kohdalleen, jollekin kohdalle, niin kuin hiekka-aavikko, jossa tuuli tekee kinoksia, ja kuin tuulessa kinostava lumi.

Antti Hyry: Uuni. Otava, 2009.