tiistai 31. tammikuuta 2012

Steph Swainston: Aika on lahjoista suurin

Steph Swainstonin Aika on lahjoista suurin on Nelimaasta kertovan sarjan toinen osa. Sarja kertoo keisarin valvonnassa olevista kuolemattomista, jotka puolustavat Nelimaata ja valvovat maan oikeuksia. Pääosassa on Jant, ainoa lentokykyinen ihminen, joka toimii kuolemattomien Piirin sanansaattajana. Edellisen kirjan vihollinen on ainakin tilapäisesti pysäytetty, mutta rauha ei silti näytä pysyvän.

Pidin sarjan ensimmäistäkin osasta, mutta tämä Aika on lahjoista suurin ilahdutti minua varsinkin teemoillaan. Kirjassa on yllättävän paljon syvyyttä. Mukana on lisäksi todella mahtavia yksityiskohtia, jotka ilahduttavat ja hykerryttävät lukijaa. Monet asiat ovat olleet varmaan hankalia kääntää, esimerkiksi aikakärpänen, jonka avulla voi siirtyä ajassa taaksepäin. Ajatuksena aivan mahtava, mutta käännöksenä idea on hiukan hukassa.

Tämä kirja muistutti jollain tavoin tuota juuri arvioimaani Andrzej Sapkowskin Kohtalon miekkaa, sillä tässäkin sarjan toisessa osassa paneuduttiin enemmän päähenkilön sisäiseen maailmaan. Huumeriippuvuus ja pelot tekevät kuolemattomasta sanansaattajasta yllättävän inhimillisen hahmon. Pidin Jantista Aika on lahjoista suurin -kirjassa paljon enemmän kuin ensimmäisessä.

Aika on lahjoista suurin on vetävä ja toimiva tarina, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kirja alkaa totaalisen tylsällä maisemakuvauksella, jotka kirjan alussa ovat minulle aina tervanjuontia. Toinen outous on kirjan keskivaiheilla ilmestyvä harlekiinikohtaus, eli erittäin yksityiskohtaisesti kuvailtu lemmenleikki. Varsinkaan jälkimmäinen ei ollut kirjassa oikein omalla paikallaan. Mutta muuten pidin kirjasta oikein paljon.
 
Swainstonin sarja on jännä siitä, että se koostuu osasista, jotka eivät oikein tahdo sopia yhteen. Se on toisaalta häiritsevää mutta samalla se luo sarjaan outoa viehätystä. Kun kesken fantasiatarinan törmää pitsaan ja autoon, saa tehokkaan muistutuksen siitä, miten helposti sitä lukijana turtuu odottamaan tiettyjä lainalaisuuksia jopa fantasiakirjoista. Tällaiset herätykset ovat aina hyväksi kirjoissa. Suosittelen!

Lue myös arvioni sarjan ensimmäisestä kirjasta, Kuolemattomien kaarti.

Aika on lahjoista suurin on arvioutu myös Taikairjaimet-blogissa.

Lukunäyte sivulta 89:
Siemaisin terästettyä viiniäni ja katselin, kuinka Myrskylinnun vihreä vanavesi kaareutui kuin pitsi värttinästä. Taivaanranta loittoni: odotin ukkosenjyrähdystä tai jotain vastaavaa, kun se sulautui usvaan ja katosi. Tuijotin siihen suuntaan vielä kauan, painoin sijainnin mieleeni. Tunnissa Myrskylintu kuljettaisi minut liian kauan, jotta voisin lentää kotiin. 

Aika on lahjoista suurin Liken sivuilla ja Adlibriksessä.

Swainston, Steph: Aika on lahjoista suurin (No Present Like Time, 2005). 448 sivua. Suomentaneet: Hannu Tervaharju ja Taina Rönkkö. Like, 2011.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka – Noituri 2

Loistava kirja on loistava kirja, vaikka sen lukemista vähän lykkäisikin. Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan toinen osa, Kohtalon miekka, on odotellut lukuvuoroaan jo jonkin aikaa. Nyt kaipasin lentokoneeseen hyvää luettavaa, joka tempaisisi taatusti mukaansa. Mikäpä siis parempi vaihtoehto kuin tämä?

Kohtalon miekka on episodirakenteinen kertomus, jonka keskeinen henkilö on Geralt, tunteettomaksi kasvatettu noituri, hirviöiden metsästä ja maankiertäjä. Edellinen kirja, Viimeinen toivomus, oli oikeastaan novellikokoelma, mutta tämä toinen kirja on rakenteestaan huolimatta kiinteämpi kokonaisuus.

Tärkeäksi osaksi kirjaa nousee Geraltin sisäinen elämä. Tarina paneutuu myös ruotimaan tarkemmin miehen suhdetta Yenneferiin, velhonaiseen. Kohtalon miekassa päästään toki painimaan kaikenlaisten vihamielisten hirviöiden kanssa, mutta yllättävän suureen osaan nousevat ne oliot, jotka eivät kuulu Geraltiin tiukaan hirviömuottiin. Niitä mies ei voi tappaa.

Tämä kirja oli asenteeltaan hiukan synkeämpi kuin odotin, eikä siinä ollut aikaisemman osan pimeää hulvattomuutta. Kohtalon miekka kasvaa syvemmälle Geraltin mieleen luodaten tunteettomuuden ja tunteiden rajaseutuja. Se herättää kysymyksiä siitä, mitkä reaktiot johtuvat tunteista, mitkä taas noudattavat pelkkää odotuksenmukaisuuden kaavaa. Nautin kirjan lukemisesta todella paljon.

Kohtalon miekka on nokkela, hyvin kirjoitettu, syvällinen ja todella viihdyttävä. Lisäksi suomennos on raikas ja kekseliäs, ja siinä on hyödynnetty myös sanoja, jotka eivät ole niitä kaikkein tavanomaisimpia. Noituri-sarja on ehdottomasti fantasiakirjallisuuden kärkeä, ja odotan jo seuraavaa osaa. En usko, että sen lukemista pystyn lykkäämään, kun kerran takana on kaksi näin loistavaa osaa. Kolmas osa, Haltiain verta, ilmestyy kesällä, ja se on rakenteeltaan kokonainen romaani. Tulisipa jo kesä!

Lue myös arvioni sarjan edellisestä osasta, Viimeinen toivomus.

Kohtalon miekasta löytyy arviot myös ainakin näistä blogeista: Morren maailma, Taikakirjaimet ja Kadonneet kirjanmerkit.

Lukunäyte sivulta 7:
Valkotukkainen mies kumartui ja kampesi aukosta ylös oudon rohjakkeen, jonkin kummallisen muotoisen, pölyyn ja vereen tahriutuneen ruumiin. Mies piteli otusta sen pitkästä, liskomaisesta hännästä ja heitti sen sitten sanaakaan sanomatta oltermannin jalkojen juureen. Oltermanni hypähti taaksepäin niin että törmäsi sortuneeseen muurinpätkään ja jäi sitten tuijottamaan olion käyrää linnunnokkaa, kalvomaisia siipiä ja suomujen peittämistä jalkateristä törröttäviä siipimäisiä kynsiä. Pulleaa kaulaa, joka oli joskus ollut kirkkaanpunainen mutta oli nyt ruosteenruskea. Lasimaisia, syvälle painuneita silmiä.

Kohtalon miekka WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Sapkowski, Andrzej: Kohtalon miekka – Noituri 2 (Miecz Przeznaczenia, 1993). 404 sivua. Suomennos: Tapani Kärkkäinen. WSOY, 2011.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Levännyt kirjamieli

Jos teistä on tuntunut siltä, että tämä blogi on ollut lomalla, se on aivan totta. Palasimme nimittäin eilen viikon reissulta Egyptistä, jonne menimme hakemaan aurinkoa ja laiskottelua. Minulle laiskottelu tarkoittaa tietysti kirjojen lukemista, joten kirjamieli on nyt oikein levännyt.

Kuvassa hiukan ennakkotietoa siitä, mitä lomalla tuli luettua. Pakkasin mukaan erityisesti kirjoja, joita pidin varmoina hyvinä lukukokemuksina mutta joiden lukeminen oli syystä tai toisesta lykkääntynyt. En pettynyt näistä kirjoista yhteenkään. Mukana oli myös yksi Egypti-kirja eli Naguib Mahfouzin Kairo-trilogian toinen osa. Arvioita kirjoista on tulossa piakkoin!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Rosa Liksom: Hytti nro 6

En ollut etukäteen mitenkään innostunut uusimmasta Finlandia-voittajasta, sillä Rosa Liksomin Hytti numero 6 ei suuremmin kuulostanut minun kirjaltani. Toki pidän hyvästä kirjallisuudesta, ei siinä mitään, mutta kirjan aihe ja kirjan kerrontatapa eivät erityisesti houkutelleet. Mutta koska lukupiirimme lukee joka vuonna Finlandia-voittajan, tuli tämäkin kirja luettavaksi.

Hytti nro 6 ei ole juonivetoinen tarina. Lyhykäisyydessään kirja kertoo nimettömän tytön matkasta läpi Neuvostoliiton samassa hytissä vieraan venäläisen miehen kanssa. Pääosaan nousevat miehen tarinat, tytön muistot ja ikkunan takana vaihtuva maisema. Miehen mukana tyttö pääsee tutustumaan sellaiseen alueeseen venäläisyyttä, johon hänellä ei ehkä muuten olisi pääsyä.

Kirja on taidokas, hiottu ja viimeistelty – mutta minusta silti aika hengetön. Vaikka Hytti nro 6:n kieli on kaunista, en tavoittanut sen tunnelmaa, vaikka lauseet olivatkin kauniita. Epävarmat metsät ja violetit auringot työnsivät minua etäämmälle tarinasta, enkä löytänyt kirjasta tarttumapintaa. Tämä johtui varmasti osittain siitä, että venäläisyys on minulle niin vierasta.

Eniten minua kiinnostikin Hytti nro 6:ssa tuo venäläinen vieraus. On kiinnostavaa, miten yksi naapurimaa voikin olla niin outo, kun muut ovat niin tuttuja. Minulle oli kirjassa aina yllätys, mitä kaikkia ruokia mies esimerkiksi kaivoi laukustaan. Myös miehen arviot Neuvostoliiton eri kansoista olivat virkistäviä. Miehen hahmo oli muutenkin kiehtova, siinä Liksom on todellakin onnistunut.

Olisin toivonut Hytti nro 6:n  antavan minulle vähän enemmän. Aluksi miehen ja tytön välinen jännite oli voimakas ja ahdistava. Tunnelataus kuitenkin laimeni ja kirjan loppu tuntui liian yllätyksettömältä. Olin kyllä ilahtunut joistakin lopun asioista, mutta käteen minulle jäi tunne, ettei mikään muuttunut. Tyttö oli lopuksi sama kuin alussa, samoin mies, ja vaikka maisema ikkunan takan oli eri, oli se kuitenkin sama.

Kuten arvelinkin, kirja ei ollut minun juttuni. Hytti nro 6:sta löytyy kuitenkin kehuvia arvioita ympäri nettiä, joten siitä vain googlettelemaan. Jos kirja on vielä lukematta, voi pidempään tekstinäytteeseen tutustua täällä.

Lukunäyte sivulta 29:
Tyttö katseli unissaan puuskahtelevaa miestä. Miehessä oli jotakin. Ehkä se oli hänen kaalikorvissaan. Hänen tavassaan pidellä veistä. Litteässä, lihaksikkaassa vatsassa. Tyttö tunsi kuinka läntiselle taivaalle ilmestyvä hohde väritti hetkeksi maailmankaikkeuden purppuraiseksi ja kuinka mustalle taivaalle syttyivät tähdet, yksi kerrallaan.

Hytti nro 6 WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Liksom, Rosa: Hytti nro 6. 188 sivua. WSOY, 2011.

torstai 12. tammikuuta 2012

Keväällä James Joycen Ulysseksen uuden suomennoksen kimppuun?

Pitkään työn alla ollut James Joycen Ulysseksen uusi suomennos ilmestyy tämän vuoden toukokuussa Gaudeamukselta. Kääntäjä Leevi Lehto on tehnyt valtavan työn tämän klassikon kanssa, joten ehkä olisi syytä vihdoin ja viimein myös lukea paljon pelätty kirja.

Yksin en tähän kuitenkaan pysty, joten olisiko teillä kiinnostusta lähteä kimpassa lukemaan tätä järkälettä? Myönnän, ettei urakasta varmaan tule helppo, ja saatan itsekin vähän hyytyä, sillä edellinen kimppaluku ei onnistunut minulta ollenkaan. Jos kuitenkin lupaudun vetämään luku-urakkaa täällä blogissani, saan ehkä kirjan myös itsekin luettua.

Jos Ulyssuksen selättäminen kiinnostaa, ilmoittaudu mukaan kimppalukuun kommenttiosiossa. Toki mukaan saa tulla myös vanhemmalla suomennoksella tai alkukieliselläkin kirjalla, jos niin haluaa. Kimppaluku alkaa tosin vasta sitten toukokuussa, kun uusi suomennos ilmestyy. Lisätietoja kirjasta saa Gaudeamuksen sivuilta.

Nyt mahdollisimman suuri kimppa kokoon, että saadaan kirja luettua!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Julie Kagawa: Rautakuningas – Rauta-saaga 1

Mitä tulee, kun yhdistää Liisaa ihmemaassa, Narniaa ja Twilightia keitokseksi, jonka maustaa vielä Kesäyön unelmalla? Siitä syntyy oikein maukas kirja, eli Rautakuningas, joka aloittaa Julie Kagawan Rauta-saagan.

Rautakuningas kertoo Meghanista, syrjäkylillä asuvasta tytöstä, jonka pikkuveli yhtenä päivää katoaa. Tytön on astuttava maailmaan, jonka hän luuli kuuluvan vain satuihin. Mikämikässä hän joutuu kohtaamaan oikuttelevia haltijoita, julmia hirviöitä ja monenlaisia vaaroja. Yksi vaaroista on talvihovin jäinen ja kostonhimoinen prinssi, joka kuitenkin saa Meghanin sydämen sykkimään nopeammin.

Tämä kirja on aika erilainen kuin Nocturne-sarjan aiemmat kirjat. Rautakuningas onkin alunperin julkaistu Harlequin Teen -sarjassa, joten kohderyhmä on selvästi nuorempi. Romantiikkaa tässä kirjassa ei vielä ollut ihan Twilightin mitalla, mutta kyllä tässä selvästi kudottiin kolmiodraamaa ja romanttista jännitettä niin paljon, että vampyyriromantiikan fanit voivat hypätä suoraan tähän sarjaan.

Itse kirjan tarina on yllättävän oivaltava ja hauskakin. Vaikka Rautakuninkaalla on esikuvansa, se ei sorru kliseisiin vaan rakentaa vankkaa pohjaa kirjasarjalle. Minä nautin erityisen paljon pienistä viittauksista juuri Narniaan, vaikka tämän kirjan satyyreihin ei todellakaan halua törmätä ainakaan yksinään. Vaatekaappi on kuitenkin oiva tie toiseen maailmaan myös Rautakuninkaassa.

Kirjassa on paljon kiehtovia yksityiskohtia, jotka luovat siihen omaleimaisuutta. Myös lainauksia muista kirjoista on käytetty taitavasti. Suosikkihahmokseni nousi ehdottomasti Grimalkin-kissa, joka putkahtaa tarinaan kuin ihmemaassa konsanaan. Tämä persoonallinen kissa on juuri niin omahyväinen, juonikas ja itsetyytyväinen kuin tarinoiden kissat vain voivat olla. Se myös valloitti minut täysin.

Rautakuningas on viihdyttävä ja vauhdikas tarina, joka ei kuitenkaan ihan kokonaan saanut päätäni pyörälle. Tämä nousee silti kolmen kärkeen Nocturne-sarjassa. Seuraava osa on siis luettava mahdollisimman pian, ja Rautatytär onkin jo ehtinyt ilmestyä. Suosittelen sarjaa pehmeämmän romantiikan ystäville, jos sadut ja jännitys kiehtovat. Ja ehdottomasti myös vähän nuoremmalle lukijakunnalle!

Kirjasta löytyy arvio myös blogeissa Jos vaikka lukisi ja Luettuja maailmoja.

Lukunäyte sivulta 102–103:
Suoraan edessäni, alle kahden metsin päässä, lautasenpyöreät silmät avautuivat tyhjästä, ja sitten tuijotin valtavan harmaan kissan kasvoihin.
– No niin, se kehräsi ja katseli minua raukeilla keltaisilla silmillään. Sen turkki oli pitkä ja hienoinen ja maastoutui täydellisesti puuhun ja koko maisemaan. – Näetkö minut nyt?
– Sinä olet kissa, minä töksäytin typerästi, ja kissa oikeasti kohotti toista kulmaansa minulle.

Rautakuningas Harlequinin sivuilla.

Kagawa, Julie: Rautakuningas – Rauta-saaga 1 (The Iron King, 2010). 398 sivua. Suomentanut: Eeva Parviainen. Harlequin, 2011.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Hankinnassa e-kirjojen lukulaite – mutta millainen?

Minun on alkanut kovasti tehdä mieli e-kirjojen lukulaitetta. Varastossa odottelee yksi e-kirjan arvostelukappale lukemista ja monet oppikirjoistakin saa jo sähköisessä muodossa. Tarkoitukseni oli lainata kirjastosta lukulaite ja testailla sitä, mutta nyt on tullut mieleen, että ostaisin sellaisen kuitenkin jo itselleni. Mutta sitten tuleekin pulma, eli mitä kannattaa ostaa ja miksi.

Haluaisin ehdottomasti E ink -näytön, mutta muita vaatimuksia minulla ei oikein ole. En tarvitse uutta tietokonetta, joten iPad tuntuu turhan tuhdilta kapistukselta. Eikä siinä ole sitä sopivaa näyttöäkään. Kindle minua kiinnostaisi eniten, mutta toisaalta en ole kuullut käyttökokemuksia muista lukulaitteista.

Käännynkin nyt viisaampien puoleen, eli kysyn teiltä. Onko teillä kokemuksia lukulaitteista? Tiedän, että aika monella kirjabloggarilla ainakin on, joten kertokaa ihmeessä laitteenne hyvät ja huonot puolet. Mitä ostaisitte nyt, jos vasta hankkisitte lukulaitetta? Oletteko tyytyväisiä e-kirjojen valikoimaan? Onko ostaminen helppoa?

tiistai 3. tammikuuta 2012

Hyvää syntymäpäivää, professori Tolkien!

Tänään on kulunut 120 vuotta  J. R. R. Tolkienin syntymästä. Ajattelin juhlistaa päivää vaikka lukemalla jälleen kerran Hobitin, teoksen josta kaikki alkoi. Tolkienin kirjoista on minulle kuitenkin rakkain Taru sormusten herrasta, joka on muuttanut koko länsimaista käsitystä fantasiakirjallisuudesta.


Jos haluaa nostaa maljan professori Tolkienille, voi tehdä sen joko omassa seurassaan tai esimerkiksi yhdessä Suomen Tolkien-seuralaisten kanssa Tampereella Panimoravintola Plevnassa ja Helsingissä Oluthuone Kaislassa klo 23 tänä iltana. Hyvää syntymäpäivää!

Mitä mieltä olette Tolkienin vaikutuksesta fantasiakirjallisuuteen? Oletteko lukeneet hänen kirjoja? Mikä niistä on mielestänne tärkein – vai onko mikään?

maanantai 2. tammikuuta 2012

Kirjamielen Blogistanian Finlandia -ehdokkaat

Elämme jännittäviä aikoja. Juuri tällä minuutilla kirjablogit ympäri Blogistaniaa julkaisevat omat Blogistanian Finlandia -palkintoehdokkaansa. Salla kerää ehdotukset, laskee äänet yhteen ja julkaisee lopputuloksen Lukupäiväkirjassaan illalla.


Kirjamielellä-blogin mielestä erityisesti seuraavat vuonna 2011 ilmestyneet kirjat ovat Blogistanian Finlandian arvoisia:

Katja Kaukonen: Odelma
Kirjan taianomainen tunnelma on jäänyt leijumaan päähän pitkäksi aikaa. 
Eija Lappalainen ja Anne Leinonen: Routasisarukset
Paras viime vuonna lukemani kotimainen nuortenkirja.
Annika Luther: Kodittomien kaupunki
Taitava dystopia, joka kutoo yhteen monia ajankohtaisia teemoja, eikä sorru lepsuiluun.
Aulikki Oksanen: Kolmas sisar 
Kirjan runot puhuvat puolestaan.
Jari Koponen ja Vesa Sisättö (toim.): Aivopeili – Autonomian ajan tieteiskirjallisuutta
Tämä ei ehkä ole sääntöjen mukainen kirja, mutta ehdotan sitä silti, koska se on mielestäni niin tärkeä. ;)

Hyviä ehdokkaita riittäisi muitakin, mutta päädyin nyt näihin. Jännityksellä odotan, päätyykö jokin ehdotuksistani ihan kuuden parhaan joukkoon asti. Illalla se sitten nähdään!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kirjablogin vuosi 2011

Eilen esittelin tilastoja vuoden 2011 aikana lukemistani kirjoista. Tänään katselin puolestaan blogini tilastoja, eli asioita joita blogista on etsitty ja löydetty. Tällä kertaa mukana ei ole piirakkakuvioita, sillä jotkin asiat on helpompaa esitellä pelkillä sanoilla. Vuosi sitten blogissani suosituimmat teksti liittyivät vampyyreihin, ja erityisesti Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjoihin. Entäs tänä vuonna?

Blogin luetuimmat yksittäiset sivut vuonna 2011 olivat:

1. Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli
2. L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat 3 – Verivala
3. Alyson Noël: Punaiset tulppaanit – Kuolemattomat 1
4. George Orwell: Eläinten vallankumous
5. Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa
6. Steve Alten: Mayojen testamentti
7. L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat – Korpinmusta
8. Maggie Stiefvater: Häivähdys
9. Charlaine Harris: Veren imussa
10. L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat 2 – Sielunkumppani 

Suosituimpia sivuja peilaavat myös suosituimmat hakusanat:

1. kirjamielellä
2. eläinten vallankumous
3. mayojen testamentti
4. punaiset tulppaanit
5. langennut enkeli kirja
6. vampyyripäiväkirjat
7. sookie stackhouse kirjat
8. becca fitzpatrick
9. kirjamieli
10. maalattujen luolien maa

Suosituimpia aiheita blogissani ovat siis edelleen vampyyrit, vaikka enkelit ja ihmissudet pyrkivätkin mukaan kisaan. Peräti kolme L. J. Smithin Vampyyripäiväkirjaa on kymmenen luetuimman tekstin listalla. Eläinten vallankumous porskuttaa mukana laiskojen koululaisten ansiosta, mutta Mayojen testamentin suosion syytä en oikein tiedä. Ehkä se johtuu tästä jo alkaneesta vuodesta?

Viime vuoden aikana blogiini tultiin 26 050 kertaa hakukoneiden avulla. Suuri osa hauista liittyi kirjoihin, mutta aina mukaan mahtuu myös hakuja, joissa etsitään tietoa esimerkiksi koristeellisista wc-pytyistä, pönttöuunin rakentamisesta ja naisten säärien katselusta junassa. Internet onkin ihmeellinen paikka, josta voi löytyä vastauksia monenlaisiin kysymyksiin. Tässä muutamia kysymyksiä, joista osaan ehkä on löytynyt vastaus blogistani, osaan varmaan ei.

– kuka lintu syöksyy tuuleen?
– kuinka rikas rick riordan on?
– miksi alexandra salmela sai nobeli?
– miksi taru sormusten herrasta tehtävä on niin tärkeä?
– missä ovat saattajat?
– miten erotetaan lasinpalat ja hiekka?
– miten odottavan aika on pitkä käännetään englanniksi?
– mitä haluaisin lukea?
– mitä kasvia vampyyrit vihaavat?
– mitä kuuluu?
– mitä sanoi zorbas?
– onko vampyyripäiväkirjat tv-sarjasta tehty kirjoja?
– onko kirjamessuilla hyviä?


Aivan kaikkeen ei edes kirjablogi pysty, kuten varmaan sai huomata seuraavan haun tehnyt ihminen:
lue teksti sähköposti mikolle.oiken vai väärin?kirjoita likea lause

Tässä vuoden ensimmäisessä kirjoituksessa haluan myös toivottaa mahtavaa kirjavuotta 2012 kaikille blogin lukijoille, olitte sitten eksyneet tänne hakukoneen avulla tai suunnanneet ihan tarkoituksella. Toivottavasti löydätte blogista ainakin hyviä kirjavinkkejä, jos ei vastauksia kaikkiin kysymyksiin löydykään.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...