Siiri Enoranta: Omenmean vallanhaltija

Siiri Enorannan Omenmean vallanhaltija oli viime vuonna Junior Finlandia -ehdokkaana. Se on pienen Robustos-kustantamon julkaisema kirja, joten oli hyvä, että se pääsi ehdokkaaksi ja sai aika paljon näkyvyyttä. Vaikka voitto meni toiselle, toivon että monet ovat löytäneen Enorannan kirjan.

Omenmean vallanhaltija on herttainen ja lohdullinen tarina. Minulla oli sitä lukiessa koko ajan hyvin turvallinen olo ja tiesin, että tarina tulee loppumaan onnellisesti. Kirja kertoo Nezistä, joka lähtee etsimään parannuskeinoa parhaalle ystävälleen. Nezin matka vie taian keinoin kahdeksaan eri maailmaan. Tytön pitää käyttää taitojaan saadakseen jokaisen maailman valtiaalta hippusen heidän valtaansa, jotta voisi parantaa ystävänsä. Matkalla Nez oppii, miten valta voi vaikuttaa ihmisiin (ja eläimiin).

Kuten jo jossain vaiheessa aikaisemmin kirjoitin, kirjassa on jotain hyvin tuttua mutta kuitenkin uutta. Se muistuttaa tunnelmaltaan vanhoja nostalgisia lastenkirjoja, mutta siinä on kuitenkin paljon kekseliäitä yksityiskohtia. Siiri Enoranta käytti myös joitain sellaisia sanoja ja sanontoja, jotka ilahduttivat minua.

Kirja oli kaikkiaan erittäin hyväntuulinen huolimatta raskaasta aiheestaan. Tarinassa oli opetuksia, mutta ne eivät ärsyttäneet aikuista lukijaa, ja se on minun mielestäni aina saavutus. Kirja oli hiukan liian pitkä ja kirjan keskivaiheilla minua hiukan puudutti lukeminen. Erilaisia maailmoja oli mielestäni liikaa ja jotkin asiat jäivät keskeneräisen tuntuisiksi. Tästä huolimatta kirja oli minusta hyvin onnistunut ja suosittelen sitä kaikille saduista ja fantasiasta pitäville.

Lukunäyte sivulta 75:

Hetken Nez tunsi itsensä kumman kevyeksi, aivan kuin painovoima, joka häntä alituisesti veti maan lämpimään syliin, olisi lakannut olemasta. Tunnetta kesti vain silmänräpäytyksen verran, ja kun se oli mennyt ohi, Nez arveli kuvitelleensa koko asian. Saman tien hän kuitenkin tajusi, että Thilonin taikavoima oli toiminut. Äskettäin Nezin suljettujen silmäluomien takaa oli kajastanut vain kuiden heikko, sinertävä utu. Nyt Nez näki räikeää oranssia. Humu ravisteli turkkiaan niin, että Nez ja satulalaukut tutisivat sen selässä, ja vihdoin tyttö avasi silmänsä. Ensimmäisenä hän näki suoraan edessään Humun jännityksestä pystyssä sojottavat korvat, ja seuraavaksi niiden välissä avautuvan maiseman.

Siiri Enoranta: Omenmean vallanhaltija. Robustos, 2009.