Eija Lappalainen ja Anne Leinonen: Routasisarukset

Tiedättehän sen tunteen, kun aloittaa uuden kirjan ja huomaa, että se toimii juuri niin kuin pitääkin? Ja että voi rentoutua ja antaa mennä – voi luottaa siihen, että kirja vie juuri sinne, minne sen kuuluukin mennä? Tässä on sellainen kirja, tai oikeastaan Routasisarukset on kolmiosaisen kirjasarjan aloittava teos.

Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen yhteisvoimin kirjoittama Routasisarukset on dystopia tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta elää suuren katastrofin jälkeistä aikaa. Tapahtumasta on jo vuosia, joten elämä on sopeutunut omiin uomiinsa teknologian ja primitiivisyyden sekamelskassa. Käsittelyyn nousevat muun muassa teemat syntyvyyden säännöstelystä, ihmisen eliniän keinotekoisesta pidentämisestä ja varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta. Ote tapahtumiin ei kuitenkaan ole synkkä tai ahdistava.

Kirjan päähenkilöt ovat Utu ja Marras Routa, jotka ovat kasvaneet sisaruksina yhdessä uuden Euraasian kylässä. Marras on kuitenkin lähtenyt jo pois, ja pian Utu seuraan häntä uuteen maailmaan. Tapahtumia kerrotaan molempien näkökulmasta. Kirjan kerrontaa rytmittävät myös tarinat Rego Matkaajasta, jonka seikkailuista kerrotaan lapsille. Minusta on aina vähän riskialtista laittaa tarinan sisälle tarinoita, mutta Routasisarusten lyhyet tarinat liittyvät kiinteästi itse kirjan tapahtumiin ja nousevat tärkeiksi silloiksi historiaan.

Routasisarukset onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnnon yllä erinomaisesti. Tapahtumat kietoutuvat auki vähitellen, ja mielikuvitusta kutkuttelevia yksityiskohtia pudotellaan tarinaan hallitusti. Oman kiehtovuutensa kirjaan tuo jatkuvasti muuttuva ennustus, jonka rooli tapahtumiin jäi vielä melko auki tässä sarjan ensimmäisessä osassa. Kirja herätti minussa aitoa ihailua ja ihmetystä, sillä se on kaikella tapaa taitava ja upea kirja. Miten kummassa jaksan odottaa ensi vuoteen, jolloin seuraava osa ilmestyy?

On myös huojentavaa lukea suomeksi kirjoitettua laadukasta scifiä, sillä liian usein on joutunut pettymään käännöskirjallisuuden kieleen. Tässä kirjassa on esimerkiksi keksitty mahtavia uudissanoja, kuten kääpijä ja tiinetär. Toivoisin oikeasti, että kirjassa käytetty kämmentietokoneiden nimitys kämmekkä tulisi ihan yleiseen käyttöön, sillä se on niin nokkela. Routasisaruksissa on minusta selvä henkinen yhteys Margaret Atwoodin uusimpiin kirjoihin, esimerkiksi Herran tarhureihin. Enkä jaa tätä kehua todellakaan helposti.

Genreä pelkääviä voin lohduttaa sillä, että en suoraan sanottuna tiedä, onko tämä Routasisarukset luetteloitavissa puhtaasti scifiin. Siinä on kyllä teknologiaan pohjaava maailmankuva, mutta siinä vaikuttaisi kuitenkin olevan myös yliluonnollisia elementtejä. Nämä asiat ovat kuitenkin vain keino kirjan teemojen tutkimiseen. Kirja on kai myös jossain luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta mielestäni se ei ole puhtaasti sitäkään. No, tiukat genrerajathan ovat vain kehityksen esteitä, joten onneksi nykykirjailijat eivät jää niiden sisälle ihmettelemään. Routasisarukset on loistava kirja, lukekaa ihmeessä!

Lukunäyte sivulta 52:
Kaatopaikan jätteiden keskellä möyriessä mietin, mikä oli minun osani maailmassa, ja mitä voisin tehdä aikuistuttuani. Halusin jättää jälkeni tulevaisuuteen, muovata ympäristöäni, olla jotakin muutakin kuin vain Laakson Utu, perheenäiti ja aurinkopaneelien korjaaja.

Routasisarusket WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Lappalainen, Eija ja Leinonen, Anne: Routasisarukset. WSOY, 2011.