Andy Mulligan: Roskaa

En oikein tiedä, miksi valitsin tämän kirjan luettavakseni. Ehkä siksi, että tiedän olevani vähän ennakkoluuloinen lukija ja mieluiten lukisin vain tietyntyyppisiä kirjoja. Tämän blogin lukijat varmaan kyllä osaavat päätellä, millaisia kirjoja ne ovat. En osannut oikein sijoittaa tätä Andy Mulliganin Roskaa-kirjaa mihinkään lokeroon, joten ajattelin, että se varmaan selviää, kun kirjan lukee. Takakannen tekstiä kummempaa ennakkotietoa ei minulla kirjasta ollut.

Roskaa kertoo kolmesta pojasta, jotka asuvat ja työskentelevät suurella kaatopaikalla etsien sieltä elantoaan. Eräänä päivän pojat löytävät jotain houkuttelevaa ja vaarallista, jota myös poliisit etsivät. Pojat päättävät kuitenkin pitää löydön itsellään ja alkavat ratkoa salaisuutta, joka saattaa heidät suureen vaaraan. He törmäävät rikollisiin poliiseihin ja mädännäiseen byrokratiaan, jossa rahalla saa mitä vaan, eikä ihmishenki ole minkään arvoinen.

Kuulostaa raadolliselta ja tärkeältä aiheelta, eikö? Mutta kirjan kerronta onkin oudon kevyttä. Hmmm, tämähän on nuortenkirja! No, sen olisi ehkä voinut arvata kyllä kannen kuvastakin. Jotkin kirjan kohdat ovat aika kauheita, esimerkiksi se kun poliisit roikottavat pikkupoikaa ikkunasta ja uhkaavat murskata tämän raajat. Tarina pysyy silti kovin pinnallisena – se ei oikeasti tule kirjasta lukijan sisälle. Mutta annan sen anteeksi, kun kyseessä on kuitenkin nuortenkirja. Roskaa on tavallaan kiehtova, mutta toisaalta ainakin minun mielestäni kovin epäuskottava.

En myöskään oikein pitänyt kirjan kerrontaratkaisusta, sillä siinä on useita minäkertojia, jotka myös kommentoivat omaa kertomustaan ja toistensa tekemisiä. Koska kerronta oli hajautettu näin moneen osaan, en saanut oikein kunnon otetta kenestäkään kertojasta. Se vaikutti myös selvästi siihen, ettei tarina muuttunut todentuntuiseksi. Lisäksi varsinkin kolmen pojan kerronta oli aivan liian samanlaista, mutta ehkä heidän jutusteleva tyylinsä vetoaa enemmän nuoriin lukijoihin.

En nyt oikein osaa kertoa tästä Roskaa-kirjasta mitään enempää. Se on todella ohut ja nopealukuinen, eli lukekaa ihmeessä se itse ja kertokaa minullekin, millaisia ajatuksia se teissä herättää. Olisi kiinnostavaa kuulla myös jonkun nuoren ajatuksia kirjasta. Epäilen, että tästä saattavat ainakin pojat pitää. Minulle kirja jäi oudosti roikkumaan kevyen seikkailun ja koskettavan draaman välimaastoon. Siitä on takakannen mukaan tulossa myös elokuva, ja uskonkin että elokuvana tarinasta tulee varmaan uskottavampi. Mutta nyt olen vähän kysymysmerkkinä, tai sitten vaan liian vanha.

Lukunäyte sivuilta 6–7:
Tekisikö mieli tulla katsomaa? Behalan voi haistaa jo kauas, ennen kuin sen näkee. Se on varmaan kahdensadan jalkapallokentän tai ehkä tuhannen koripallokentän kokoinen – en tiedä, joka tapauksessa se näyttää jatkuvan loputtomiin. En myöskään tiedä, miten suuri osa siitä on ulostetta, mutta huonona päivänä tuntuu, että suurin osa, ja me kahlaamme siinä, hengitämme sitä, nukumme sen vieressä – todellakin, ehkä sinä löydät jonain päivänä "jotain kivaa". Joopa joo.
Kunnes eräänä päivänä minä löysin sen.

Roskaa Adlibriksessä.

Mulligan, Andy: Roskaa (Trash, 2010). Suomentanut Ulla Selkälä. WSOY, 2011.