lauantai 18. kesäkuuta 2011

Terry Pratchett: Hirmurykmentti

Terry Pratchettin Kiekkomaailma-kirjoissa on ihan omanlaisensa tunnelma. Jo kirjaan tarttuessaan tietää suurin piirtein, mitä tuleman pitää. Kirjoissa on silti eroja. Hirmurykmentti oli siitä jännä kirja, että se oli pinnaltaan hauska, paljon hauskempi kuin viimeksi lukemani Yövartiosto, mutta silti pinnan alla sen juoni ei ollut minusta kovinkaan ihmeellinen.

Hirmurykmentti kertoo Pollysta, joka värväytyy piskuisen maansa armeijaan löytääkseen sodassa kadonneen veljensä. Koska naisen liittyminen armeijaan on mahdotonta, Polly pukeutuu pojaksi, vaikka sekin on paikallisen jumalan mielestä Iljetys. Muutkin alokkaat ovat varsin persoonallista porukkaa. Mukaan päätyy muun muassa vampyyri ja peikko. Sekalainen joukko alokkaita aloittaa marssinsa kohti sotaa ja kohtaa matkalla monenlaisia vastuksia ja yllätyksiä.

Pratchettin huumori ei uppoa kaikkiin. Minua sen sijaan jaksoi naurattaa jokainen kirjan sukkavitsi (sukkakäärö on olennainen osa mieheksi pukeutuneen naisen valepukua) ja muutenkin nokkela kielenkäyttö. Kirjassa oli monia kutkuttavia yksityiskohtia, kuten kahvinpuutteesta sekoava vampyyri, jonka näyt ovat kovin tuttuja. Pieniä naurunpuuskahduksia pääsi satunnaisesti ilmoille kirjaa lukiessa niin bussissa kuin kotisohvallakin.

Huumori ja ironia toimivat Hirmurykmentissä tuttuun tapaan, eli niiden avulla tutkitaan jälleen tyypillisiä teemoja, kuten sotaa, uskontoja ja naisen asemaa. Mitään kauhean oivaltavaa kirjassa ei ole, mutta se oli silti nautittavaa luettavaa. Kirjan juoni jäi tosin aika kevyeksi, vaikka siinä olisi ollut rahkeita enempäänkin. Hauskaa leikittelyä sukupuolirooleilla kuitenkin – ja tuttua Pratchettiä.

Lukunäyte sivulta 143:
Marssijärjestys oli sama kuin edellisenäkin yönä, eli Maladict kulki kärjessä. Pilvet auttoivat pitämään ilman lämpimänä, mutta ne olivat myös tarpeeksi ohuita niin, että siellä täällä näkyi hieman kuun valoa. Pollylle öisessä metsässä ei ollut mitään pelättävää, eikä tämä ollut muutenkaan oikeaa villiä erämaata. Eivätkä he totta puhuen olleet oikeasti marssilla. Tämä oli pikemminkin yksittäin tai kaksittain suoritettua pikahiipimistä.

Hirmurykmentti Kariston sivuilla ja Adlibriksessä.

Pratchett, Terry: Hirmurykmentti (Monstrous Regiment, 2003). Suomentanut Mika Kivimäki. Karisto, 2011.

8 kommenttia:

  1. Prattchet on lempikirjalijoitani, ja parin viime vuoden aikana en paljoa muuta olekaan lukenut kun kahlannut läpi hänen tuotantoaan. Huippua! Pakkohan tähän oli siis kommentoida! Tätä kyseistä kirjaa en olekaan vielä lukenut, mutta varmasti tulee vastaan jossain vaiheessa.

    Oli muuten huippu juttu, kun vuosi sitten keväällä Tampereella Tukkateatterissa esittivät näytelmänä Mortin! Tykkäsin. Varsinkin kun Kuolema on ihan lempparihahmojani :)

    VastaaPoista
  2. Oih, minä en olekaan aikoihin lukenut Pratchettiä. Viimeksi muistaakseni The Unseen Academicalsin jossa oli mahtavaa jalkapallohuumoria.

    Onkin pitänyt pitkään lukea tuo Night Watch, kiitos muistutuksesta. :)

    VastaaPoista
  3. Raisa, miehellä kyllä riittää kirjoja. :) En tiennytkään, että Mort on ollut teatterissa! Olisipa ollut kiva nähdä. Kuolema on myös mun suosikkihahamoja, samoin kuin noidat ja vartiosto.

    linnea, ole hyvä! :D Mä olen tyytynyt lukemaan kirjat vaan suomeksi, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan englantia. Pelkään, että jäisi niitä pieniä vihjeitä tajuamatta. Ja kirjojen suomennokset on olleet hyviä. :)

    Tuo lukemasi kirja ei varmaan ihan pian ole tulossa suomeksi, sillä tässä välissä taitaa olla vielä useampi kirja. Kurkistin silti vähän sen juonta ja se vaikuttaa hauskalta! :)

    VastaaPoista
  4. Mies lainasi tämän juuri keskiviikkona kirjastosta ja sanoi, että lukisin pari ekaa sivua, että mitä "kirjablogistina pidän" ;) En ole ennen Prachettia lukenut vaikka mies sitä on kehunut. Tästä kiinnostuin, että taidan kokeilla Prachetilta tätä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  5. Minäkin pidän Pratchetin tyylistä! Tämä kuulosti kivalta kirjalta. En ole lukenut Pratchetia vuosiin, joten pian olisi sen aikakin!

    VastaaPoista
  6. Ei ihan parasta Pratchettiä, mutta olihan tässäkin hupaisat kohtansa. Suosittelen muuten lukemaan Kiekkomaailman juttuja alkuperäiskielellä, koska sanoisin, että useimmat Pratchettin kielelliset kikkailut ja vitsit eivät käänny suomeksi kovinkaan hyvin. Joitakin hänen kirjoistaan olen lukenut molemmilla kielillä, ja ero on mielestäni aika huikea...

    VastaaPoista
  7. Hei Jere! :) Moni muukin on kehunut Pratchettiä alkukielisenä, mutta olen kauhean laiska lukemaan englanniksi. Suomeksi luen nopeasti, joten turhaudun, kun englanniksi lukemiseen menee enemmän aikaa. :D Ehkä pitäisi silti kokeilla Pratchettiä, kun sitä niin kehutaan. :)

    VastaaPoista
  8. Oho, en huomannutkaan, että välissä oli kommentit myös Susalta ja Emilieltä. :D

    Susa, kyllä sun on pakko kokeilla! Olisi kiva nimittäin kuulla, mitä mieltä olet kirjoista. Eikä mieskään ehkä anna sulle rauhaa, ennen kuin kokeilet. ;)

    Emilie, mä olen aina vähän huolissani, kun tartun uuteen Pratchettiin, sillä näitä Kiekkomaailmoja on jo niin monta, että aina mietittää, löytyykö niihin vielä tuoretta otetta. Toistaiseksi en ole pettynyt, vaikka en kyllä ihan jokaista olekaan lukenut. Pitäisi joskus aloittaa alusta ja lukea ne kaikki... :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...