sunnuntai 28. elokuuta 2011

Mia Vänskä: Saattaja

Mia Vänskän Saattaja on tämän syksyn uutuuskirja, ja yksi niistä, joita olen eniten odottanut. Kirjalla oli jo ennakkoon paljon nostetta, sillä se on kotimainen esikoinen, naisen kirjoittama kauhukirja ja lisäksi siinä on vielä mielettömän hieno kansikin, jonka on tehnyt Jussi S. Karjalainen. Hänen kansitaidettaan olen viimeksi ihaillut Sami Parkkisen Punaisessa pyörteessä.

Saattajan päähenkilö on Lilja, joka palaa avioliittonsa päättymisen jälkeen kotikaupunkiinsa ja vanhaan kotitaloonsa. Oudot tapahtumat alkavat välittömästi. Valoja syttyy ja sammuu, outoja ääniä kuuluu ja kellariin ilmestyy jatkuvasti vesilammikko. Tapahtumat eivät kuitenkaan jää tähän, vaan väkivaltaisuudet ja kuolemantapaukset alkavat levitä. Liljan mieleen alkaa palailla myös muistoja lapsuudesta.

Kirjan tunnelma on onnistuneen karmiva. Pari kertaa sain Saattajaa lukiessani jopa kylmiä väreitä ja niskakarvat nousivat pystyyn. Näitä jännittäviä kohtia oli korostettu mielestäni hyvin, ja Liljan kauhuun oli helppo samaistua. Välillä teki mieli huutaa naiselle: "Nyt ne silmät auki, haluan nähdä, mikä siellä on!"

Saattajassa on myyttinen perusta, joka toimi minusta mainiosti; myytit rakentavat kirjaan tarvittavaa uskottavuutta. Niitä olisi minusta voinut käyttää vieläkin voimakkaammin ja tuoda mukaan jo aikaisemmassa vaiheessa. En tiedä perustuvatko kirjassa käytetyt myytit oikeisiin uskomuksiin, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä. Hyvä idea joka tapauksessa.

Yksi syy siihen, miksi en ole viime aikoina enää kovin paljoa kauhua lukenut, on tunnelman lätsähtäminen lopussa. Kun asiat alkavat paljastua, käy lähes aina niin, ettei kauhu enää kanna loppuun asti. Sama ongelma oli myös Saattajassa. Olisin toivonut kirjan loppuun pelottavampaa tunnelmaa ja ehdottomasti rankemman päätöksen. Epilogi meni jo aivan liian onnelliseksi ja toivoin siihenkin enemmän kylmiä väreitä.

Vaikka olin Saattajan loppuun pettynyt, oli kirja muuten minusta erinomainen. Sitä voi huoletta suositella kauhun ystäville. Kyllä Suomessakin osataan! Kauhu on vaikea genre, enkä muista lukeneeni montaakaan sellaista kirjaa (tai nähneeni leffaakaan sen puoleen), jossa loppu onnistuisi pitämään jännitystä yllä. Siihen ei taida auttaa muu, kuin asioiden osittainen pimittäminen loppuun asti ja sen ylikin.

Saattajassa on vähän samanlainen tunnelma kuin John Ajvide Lindqvistin Ihmissatamassa. Saattaja on silti minusta näistä kirjoista parempi, joten pisteet Vänskälle. Hän on erittäin lupaava kirjailija, ja toivon, että uusi kirja on jo työn alla. Ja koska minä olen tällainen onneton nössö, olen joutunut laittamaan tämän kirjan takia valot päälle öisin, jos käyn vessassa...

Lukunäyte löytyy täältä.

Tuoreet arvostelut kirjasta löytyvät myös Booksylta ja Susalta
Saattajalla on myös sivu Facebookissa.

Saattaja Atenan sivuilla ja Adlibriksessä.

Vänskä, Mia: Saattaja. 300 sivua. Kansi Jussi S. Karjalainen. Atena, 2011.

10 kommenttia:

  1. Hih, karkeasti ottaen samoilla linjoilla ollaan, ja samassa aikataulussakin :-) Minua ei loppu niin häirinnyt, vaikka saikin miettimään onko näillä henkilöillä ehkä jatkoa tiedossa...

    Hieno juttu, kiitos tästä! Käynpä lisäämässä linkin oman blogin puolelle :-)

    VastaaPoista
  2. Booksy, kävin juuri lukemassa sun arviosi, ja ihan olisin voinut allekirjoittaa senkin. :) Toivottavasti Vänskä jatkaisi kauhun saralla, koska tällainen piristysruiske suomalaiseen kirjallisuuteen tarvittaisi.

    VastaaPoista
  3. Hui, ihan mahtava kansi todellakin! Pitäisikö uskaltaa... Kotimainen kauhu kuulostaa kiinnostavalta. Luin, suorastaan ahmin kauhua teini-ikäisenä, eniten varmaan Stephen Kingiä. Sittemmin olen lopettanut, kun mielikuvitus laukkaan ilmankin. En enää uskalla! Mutta ehkä tätä voisi kokeilla.

    VastaaPoista
  4. Saila, hui, ehkä sä uskallat! Mutta hae ensin kellarista kaikki, mitä voit viikkoon tarvita. Tän kirjan jälkeen ei heti pysty kellarissa käymään... :D

    VastaaPoista
  5. Minä muutenkin pelkään kellareita, niin arvaappa miten tämän jälkeen ;) Onneksi meillä ei ole sellaista!

    Linkitän tämän omaani arvosteluun!

    VastaaPoista
  6. Susa, me asutaan kerrostalossa, joten ei tarvitse kellarissa käydä. :D En kyllä varmaan uskaltaisikaan. Loistavasti kasvatettu tunnelma Saattajassa. :)

    VastaaPoista
  7. Ai kellari.. i ehkä sittenki ei. mulla kun on sellainen, ja tuo kannen talokin on samantyyppinen (rintamamies)talo kuin mun...
    äh... ja nyt vielä ukkoskuuro piiskaa ikkunaan... eihän tässä mitään kauhukirjaa tarvita!
    Sori, kirjoittaminen hieman hankalaa kunRansu-kissani makaa etutassut levällään näppäimistön päällä.

    VastaaPoista
  8. Saila, onneksi sulla on siellä kaksi karvaista turvamiestä. :)

    VastaaPoista
  9. Tähän voin suositella Paholaisen vasaraa, mutta ei kannata lukea sitä yöllä ;)
    --
    Jaana

    VastaaPoista
  10. Jaana, kiitos vinkistä! Olen itse asiassa katsellut sitä kirjaa, mutta en vielä aktivoitunut sen enempää. Ehkä mun pitää nyt sitten pelotella itseäni silläkin. Siinä on mun mielestä tosi kiinnostava alkuasetelma. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...