keskiviikko 3. elokuuta 2011

Susan Fletcher: Noidan rippi

Joskus tulee ihan hassu tunne, kun huomaa lukevansa jotain kirjaa täysin vääränä vuodenaikana. Näin minulle kävi Susan Fletcherin  Noidan rippi -kirjan kanssa. Olin valinnut kirjan yhdeksi kesäkirjoistani, mutta se ei tuntunut sopivan ollenkaan kesän tunnelmiin. Onneksi kirja oli kuitenkin niin hyvä, ettei se haitannut liikaa.

Noidan rippi kertoo skotlantilaisessa vankilassa viruvasta Corragista, jota odottaa polttaminen noitana. Nainen on otettu kiinni epäselvissä oloissa Glencoessa tapahtuneen joukkomurhan jälkeen. Naista tulee haastattelemaan pappi, joka haluaa naisen vahvistavan epäilykset siitä, että murhan on hyväksynyt Stuartit valtaistuimelta syrjäyttänyt kuningas Vilhelm III Oranialainen (William, Prince of Orange). Kirjan tapahtumat perustuvat oikeaan vuonna 1692 tapahtuneeseen Glencoen verilöylyyn.

Kirjan kerronta vuorottelee Corragin kertomien muistojen ja naista kuuntelevan papin vaimolleen kirjoittamien kirjeiden välillä. Kerronnoista muodostuva ristiriita nostaa Noidan ripin jännitettä ja saa lukijan koukuttumaan tarinaan. Corragin kerronta on kuvailevaa, polveilevaa ja surumielistä, kun taas papin kirjeet ovat jyrkkiä ja tuomitsevia. Odotin koko ajan, eikö pappi ollenkaan lämpene Corragin surulliselle menneisyydelle. En kerro tässä kuitenkaan tarkemmin, mitä tapahtuu, ettei kenenkään lukukokemus mene piloille.

Miksi sitten minusta tuntui kuin lukisin Noidan rippiä väärän vuodenaikana? Kirjassa on minusta todella surullinen tunnelma. Corragin elämä on ollut yksinäinen, ja tuntuu, että nainen on tyytynyt kovin vähään. Onhan hänen elämässään ollut toki  kauneuttakin, mutta enemmän ehkä kaikkea muuta. Parhaimmillaan kirja on ehkä silloin, kun siinä kuvataan talvea ja kylmyyttä. Silti minusta kirja olisi ehkä sopivin syyskirjaksi.

Tämä kirja nosti myös ikävän Skotlantiin. Olen nimittäin käynyt juuri tuolla Noidan ripin tapahtumapaikoilla ja ihaillut upeita vuoria, varsinkin Kolmea sisarta, joiden välisessä solassa kirjan Corrag asuu. Tuo yllä oleva kuva on muistaakseni juuri siitä Kolmen sisaren kupeesta. Onneksi Googlen karttapalvelun avulla voi ajella pitkin Skotlannin teitä ja ihailla maisemia edes vähän.

Pidin Noidan ripistä yllättävän paljon, vaikka en oikeastaan odottanut siltä juuri mitään. Olen lukenut kolmisen vuotta sitten myös Fletcherin Meriharakat, mutta kirjasta ei ole jäänyt ihmeempää muistikuvaa. Siitä näkee, että aina pitäisi kirjoittaa kaikki lukukokemukset blogiin, että niistä jäisi edes jonkinlainen mielikuva.

Lukunäyte sivuilta 18–19:
Se ei suinkaan ollut pimeä paikka. Ei alkuunkaan.
Sitä sai oikein etsiä – sitä pimeyttä. Piti työntää kiviä sijoiltaan ja hakeutua luoliin. Kesäyöt olivat joskus niin valoisia, niin täynnä valoa, että minä käperryin kerälle kuin hiiri ja peitin silmät kädellä, jotta nukkumapaikka pimenisi edes vähän. Ja niin minä nukun vieläkin – sykkyrällä.
Näitä asioita minä ajattelen. Kun elämäni päättyy. En muistele musketinlaukauksia tai Achnaconissa leijunutta hajua. Enkä kaikkea sitä verta.

Noidan rippi  Liken sivuilla ja Adlibriksessä.

Glencoen verilöyly Wikipediassa.

Fletcher, Susan: Noidan rippi (Corrag, 2010). 400 sivua. Suomentanut Jonna Joskitt, kansi Tommi Tukiainen. Like, 2011.

12 kommenttia:

  1. Kiitos tästä , toit uutta näkökulmaa vaikka aika monta juttua olen jo Noidan ripistälukenut :-) Tuo vähään tyytyminen oli hieno ja näin jälkeenpäin ajatellen aika tärkeä pointti!

    VastaaPoista
  2. Totta, tämä ei oikein ole sellainen kesäkirja tunnelmaltaan, vaan ennemminkin syksyn ja talven!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista! ;) Mäkin olen lukenut Noidan ripistä aika monta arvostelua, mutta kirja ei onneksi silti tuntunut liian tutulta.

    Kirjassa oli kyllä tosi vahva lopullisuuden ja päättymisen tuntu.

    VastaaPoista
  4. En meinannut ensin uskaltaa lukea arviotasi koska Noidan rippi on minulla luettavien listalla... Sinulla kuitenkin on mukava kirjoitustapa, et spoilaa mutta kerrot silti kirjasta mielenkiintoisest, kiitos :)

    VastaaPoista
  5. Mua ei ole kauheasti kiinnostanut "kaikkien kehuma" Fletcher, mutta tämä vaikuttaa todella kiinnostavalta kirjaltaan, jo tuon kerrontatavan vuoksi. Menee lukulistalle... joskus luettavaksi, kuten niin moni muukin kirja. ;)

    Bloggaaminen tosiaan auttaa muistijälkien syntyyn, tai ainakin voi tarvittaessa katsoa, mitä mieltä on jostakin kirjasta ollut (tai onko edes lukenut sen, heh).

    VastaaPoista
  6. Villasukka, kiitos! :) Yritän aina kertoa juonesta korkeintaan sen verran kuin takakannessa siitä kerrotaan ja muuten paneudun enemmän omiin tuntemuksiin. Toivottavasti pääset lukemaan tämän kirjan sulle sopivaan vuodenaikaan. :)

    Jenni, mulla ainakin on lähes kaikki ennen blogia luetut kirjat unohtuneet. Onneksi muutama vuosi ennen blogin aloittamista on tullut listattua luetut kirjat, joten on tallessa edes jotain lukuhistoriaa. :D

    VastaaPoista
  7. Eli odottelen tämän varaamista syksyyn, siis jos nyt uskallan tätä vielä varausjonoon tunkea. Meriharakat minulla on hyllyssä odottelemassa omana..

    Tästä tuli silloin alkukesästä monta arviota, melkein ähkyyn asti, mutta oli kiva palata sinun arviosi kautta ja miettiä vielä että joo vaiko ei. Skotlannissa en ole käynyt, mutta kirjallisena maisemana se kyllä kinnostaa.

    VastaaPoista
  8. Tuo arpomisvaihe on kyllä vaikea. :D Suosittelen, että laitat kirjan varauksen ja ainakin annat sille mahdollisuuden. Jos ei maistu, niin sitten päästät sen vapaaksi. :)

    VastaaPoista
  9. Se, ettei odota kirjalta liikoja, voi taata hyvän lukukokemuksen. Minä innostuin Meriharakoista, Irlantilaista tyttöä taas pidin "ok" kirjana. Odotin Noidan rippiä aika tavalla, mutta en jotenkin päässyt tähän sisälle. Luin kirjan keväällä ja olen kanssasi samaa mieltä, että oikea aika sille olisi syksy, ehkä loka-marraskuun vaihde?

    Skotlantiin kyllä tekisi mieli!

    VastaaPoista
  10. Katja, ihan totta tuo, että odotukset voivat pilata kirjan. Kyllä tämä kirjojen lukeminen on hankalaa, kun lukuokemus voi mennä piloille vaikka minkä asian takia. :D Onneksi ei kuitenkaan useimmiten.

    Loka-marraskuu voisi olla oikein hyvä aika Noidan ripille. :)

    VastaaPoista
  11. Fletcher on kyllä kehuttu kirjailija blogeissa. Tilasin Adlibriksen alesta Meriharakat itselleni, että taidan aloittaa sillä. Hauska, että mietit kirjan sopivuutta tähän vuodenaikaann. :)

    VastaaPoista
  12. Hanna, Meriharakoista muistan sen verran, että siinä oli mahtavaa meren kuvausta. Olen nyt selaillut noita Skotlannin-kuvia ahkerasti, huoh, olispa ihana mennä käymään sinne vaikka tällä kertaa syksyllä. Ja ehdottomasti Ylämaalle, se on ihana paikka. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...