sunnuntai 14. elokuuta 2011

Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän

Luin ensimmäisen kerran tästä Anne Leinosen ja Miina Supisen Rautasydän-yhteisteoksesta Supisen Sokeripala-blogista. Vaikka olenkin pitänyt molempien kirjailijoiden aiemmista teoksista, en ollut ollenkaan varma, olisiko tämä kirja ihan minun makuuni. Päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden, kun sitä tarjottiin luettavaksi.

Rautasydän kertoo nelikymppisestä Sarista, joka pyörittää pikkukylässä rautakauppaa. Sarin mies on kuollut vuosia sitten, mutta nainen on jäänyt miehen kotipaikkakunnalle kasvattamaan lapsiaan ja pitämään kauppaa. Sarin aiemmin hiljainen elämä saa uuden käänteen, kun paikkakunnalle iskee rikosaalto ja rautakaupan nurkissa alkaa pyöriä sekä pelottavia että houkuttelevia miehiä. Pian seuraakin kaikenlaista toimintaa ja vipinää.

Arvelin ennakkoon, että Rautasydän olisi hyvin ja vetävästi kirjoitettu, enkä pettynyt. Tällainen kahden kirjoittajan systeemi taitaa olla aika toimiva. Supisen absurdien tarinoiden fanina toivoin, että tässäkin kirjassa olisi äärimäisyyksiin vietyjä hahmoja, mutta siinä jouduin pettymään. Muutamat kirjan hahmot keikkuivat siinä rajoilla, että ne olivat hiukan liian yksipuolisia ollakseen ihan uskottavia, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi ylilyötyjä mennäkseen karikatyyrin puolelle.

Parhaimmillaan Rautasydän oli minusta silloin, kun se kuvaili pikkukaupungin elämää. Välillä tuntui vähän kuin olisi katsellut vanhaa Suomi-filmiä, sillä kirjassa oli hyvin sympaattinen tunnelma. Vaikka kirja ei ollutkaan ihan minun makuuni, huomasin viihtyväni sen parissa hyvin. Juoni oli vauhdikas ja toimiva, vaikka muutamat asiat selvisivätkin melko sukkelasti. Rautasydän olisi ehkä ollut parhaimmillaan kesälomalukemisena, sillä siinä on monia hyvän kesäkirjan ominaisuuksia: jännitystä, romantiikkaa ja maalaismaisemaa.

Lue myös arvioni Miina Supisen kirjoista Liha tottelee kuria ja Aptosauruksen maa, sekä Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen yhteisteoksesta Routasisarukset. Pidin myös Leinosen novellista Verenhimo-kokoelmassa.

Lukunäyte sivulta 11:
Kun valtatieltä kääntyi teollisuusalueelle, sai ensin ajaa kilometrin verran umpimetsän halki. Sitten vastaan tulivat ensimmäiset rakennukset: vanha lämpövoimala, varastorakennuksia, aitauksella eristetty sähkönjakelukeskus. Mutkan jälkeen silmien eteen jysähti paikkakunnan suurin ja ehdottomasti kummallisin näky: viiteenkymmeneen metriin kohoava massiivinen, harmaa betonirakennelma, joka muistutti jättiläisen urkupillejä. Valtion vanha viljasiilo. Sen takana kyyristeli vanha makasiinirakennus, ja siellä olivat kotini ja rautakauppani.

Rautasydän Helsinki-kirjojen sivuilla ja Adlibriksessä.
Anne Leinosen blogi Toimittajan spekulatiivinen lokikirja ja Miina Supisen blogi Sokeripala.

Leinonen, Anne ja Supinen, Miina: Rautasydän. 221 sivua. Kansi Laura Noponen. Helsinki-kirjat, 2011.

11 kommenttia:

  1. Minäkin aion tämän lukea viikon parin sisään, mutta oli kiva saada sneak preview :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos arvostelusta! Odottelen juuri, milloin saan kirjan itselleni, sillä tämä vaikuttaa juuri sopivalta minulle: romantiikkaa ja maalaismaisemaa jännityksellä varustettuna;)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista lukea sitten teidän arvionne, varsinkin, kun luette aika erilaisia kirjoja. :D Luulen, että Susa P. tykkää tästä enemmän. Ajattelin itse asiassa lukiessani, että Enni Mustosen ystävät voisivat pitää kirjasta. :)

    VastaaPoista
  4. Minuakin tämä tavallaan kiinnostaisi, mutta ei tämä ehkä silti ihan listan kärkeen mene. Olin aistivinani riviesi välistä, että ei kai tässä kirjassa vaan ole pientä laskelmoitua vivahdetta?

    Luen erittäin mielelläni hyviä viihdekirjoja, paino sanalla hyviä. Jos kirjasta yhtään haiskahtaa sellainen tasapäistämisen ja varman päälle laskelmoimisen tuntuma, niin se laskee kyllä pisteitä kovasti.

    VastaaPoista
  5. Hih, äläs nyt lue rivien välistä mitään, Salla. :D Mun mielestä tää olisi voinut olla vähän raisumpi, mutta en osaa arvioida oliko siinä jotain laskelmoitua. Kirja on sen verrna nopealukuinen, että voit testata itse. ;)

    VastaaPoista
  6. Mullakin on suurena Supis-fanina tämä listalla, mutta onneksi esilukijoilta saa nyt jo vähän makua. ;) Muutenkin yhteiskirja on musta kiinnostava idea etenkin kaunossa, aika harvoin sitä kokeillaan!

    VastaaPoista
  7. Minua kiinnostaa yhteiskirjoissa se, että näkyykö kahden kirjoittajan eri tyyli, vai hioutuuko kirja kokonaisuudeksi, jossa ei edes huomaa lukevansa kahden eri tekijän tekstejä. Supis-fanina odotan myös kirjan lukemista.

    VastaaPoista
  8. Mun mielestä toi kahden kirjailija tekniikka vaikuttaa toimivalta ainakin tässä ja Routaisaruksissa. En ole huomannut mitään rajoja, joissa kirjoittaja olisi vaihtunut, eli ehkä siitä tosiaan muodostuu joku kolmas ääni.

    VastaaPoista
  9. Marjis, voitit pääpalkinnon blogini kirjalahjakorttiarpajaisissa! Tulepa blogiini katsomaan. :)

    VastaaPoista
  10. Itse kiinnostuin tästä Supisen nimen takia. Arvostelu vahvisti sen, että siirrän tämän luettavieni listalle! Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Salla S., kiva kuulla! Ja olepa hyvä. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...