Rhyannon Byrdin Suden taisto on uusi tuttavuus Harlequin Nocturne -kirjoissa. Se aloittaa kolmiosaisen Veren viemät -sarjan, jonka kaksi seuraavaa osaa tulevat nyt elokuussa ja syyskuussa. Olen jo vähän odotellut jatkoa Manalan valtiaille, mutta se on ollut nyt jo jonkin aikaa tauolla. Toivottavasti sekin jatkuisi pian.
Mutta tähän kirjaan siis. Suden taistossa päästään tutustumaan sekä puhdas- että puoliverisiin ihmissusiin. Puhdasveriset ihmissudet asuvat omassa rauhassaan ja kuuluvat ihmissusilaumaan. Puoliveriset ihmissudet eivät kuulu laumaan, sillä heidän toinen vanhempansa on ihminen. Puoliverisetkin voivat kuitenkin lunastaa täyden laumastatuksen, jos tappavat tarpeeksi monta pahuuden tielle, eli ihmissyöntiin, langennutta ihmissutta.
Suden taisto alkaakin tällaisen metsästysretken keskeltä. Mason ja Jeremy ovat lunastajia, jotka seuraavat yhtä murhanhimoista ihmissutta. Mason törmää kuitenkin yllättäen naiseen, jonka tajuaa olevan hänen yksi ja ainoa valittu puolisonsa. Pian nainen, Torrance, on murhaajaihmissuden tappolistalla ja Masonin on puolustettava häntä. Kaiken lisäksi ihmissyöjäsusien käytös on muuttunut, ja lunastajien on selvitettävä, mistä se voisi johtua.
Olin aluksi varsin ilahtunut Suden taisto -kirjasta, sillä se vaikutti virkistävän rempseältä. Kirjan kieli esimerkiksi oli juuri sopivan värikästä ja ronskiakin. Suden taiston ihmissudet ovat testosteroninkäryisiä ja raivokkaita joka suhteessa, ja heidän pullisteluaan oli hauska seurata. Kirja ei kuitenkaan ollut ihan alkunsa veroinen, mutta oli se silti keskivertoa parempi Nocturne-kirja. Kirjasarjan juoni vaikuttaa myös lupaavalta, sillä tulossa taitaa olla sekä ryminää että rellestelyä.
Lukunäyte sivulta 15:
Raju omistushalun puuska levisi polttavana Masonin suoniin veden kihotessa kielelle, ja hän pystyi vain hädin tuskin pidättämään halunsa läähättää kuin himokas koira. Kunnon pitkä ulvahdus olisi tehnyt terää juuri sillä hetkellä, mutta olosuhteiden valossa se tuskin olisi soveliasta. Eläin Masonin sisällä murisi kiihtyneenä ja asettui höyryämään hiljaa hänen ihmispuolensa yrittäessä hillitä mieletöntä haluaan kaapata nainen kainaloonsa ja juosta niin kauas ja niin kovaa kuin pystyi, kunnes saisi olla kahden naisen kanssa.
Suden taisto Harlequinin sivuilla ja Helmetissä.
Byrd, Rhyannon: Suden taisto – Veren viemät 1 (Last Wolf Standing, 2008). Suomentanut Eeva Parviainen. Harlequin, 2011.
Mutta tähän kirjaan siis. Suden taistossa päästään tutustumaan sekä puhdas- että puoliverisiin ihmissusiin. Puhdasveriset ihmissudet asuvat omassa rauhassaan ja kuuluvat ihmissusilaumaan. Puoliveriset ihmissudet eivät kuulu laumaan, sillä heidän toinen vanhempansa on ihminen. Puoliverisetkin voivat kuitenkin lunastaa täyden laumastatuksen, jos tappavat tarpeeksi monta pahuuden tielle, eli ihmissyöntiin, langennutta ihmissutta.
Suden taisto alkaakin tällaisen metsästysretken keskeltä. Mason ja Jeremy ovat lunastajia, jotka seuraavat yhtä murhanhimoista ihmissutta. Mason törmää kuitenkin yllättäen naiseen, jonka tajuaa olevan hänen yksi ja ainoa valittu puolisonsa. Pian nainen, Torrance, on murhaajaihmissuden tappolistalla ja Masonin on puolustettava häntä. Kaiken lisäksi ihmissyöjäsusien käytös on muuttunut, ja lunastajien on selvitettävä, mistä se voisi johtua.
Olin aluksi varsin ilahtunut Suden taisto -kirjasta, sillä se vaikutti virkistävän rempseältä. Kirjan kieli esimerkiksi oli juuri sopivan värikästä ja ronskiakin. Suden taiston ihmissudet ovat testosteroninkäryisiä ja raivokkaita joka suhteessa, ja heidän pullisteluaan oli hauska seurata. Kirja ei kuitenkaan ollut ihan alkunsa veroinen, mutta oli se silti keskivertoa parempi Nocturne-kirja. Kirjasarjan juoni vaikuttaa myös lupaavalta, sillä tulossa taitaa olla sekä ryminää että rellestelyä.
Lukunäyte sivulta 15:
Raju omistushalun puuska levisi polttavana Masonin suoniin veden kihotessa kielelle, ja hän pystyi vain hädin tuskin pidättämään halunsa läähättää kuin himokas koira. Kunnon pitkä ulvahdus olisi tehnyt terää juuri sillä hetkellä, mutta olosuhteiden valossa se tuskin olisi soveliasta. Eläin Masonin sisällä murisi kiihtyneenä ja asettui höyryämään hiljaa hänen ihmispuolensa yrittäessä hillitä mieletöntä haluaan kaapata nainen kainaloonsa ja juosta niin kauas ja niin kovaa kuin pystyi, kunnes saisi olla kahden naisen kanssa.
Suden taisto Harlequinin sivuilla ja Helmetissä.
Byrd, Rhyannon: Suden taisto – Veren viemät 1 (Last Wolf Standing, 2008). Suomentanut Eeva Parviainen. Harlequin, 2011.
Oli mielenkiintoista saada tämä kirjastosta käteen (varasin vain koska luin tämän arvostelun, pisteet siitä) ja aloitin sitten lukemisen kolmen aikoihin kotona. Viideltä olin lukenut päälle kolmesataa sivua ja loput menivät tässä äsken puolessa tunnissa. Järisyttävän hieno kirja, ärsyttää että jatko-osia ei vielä löydy kirjastosta. Mutta kiitokset kyllä kuuluvat tästä sinulle, että tähänkin kirjaan törmäsin. :)
VastaaPoistaVoi, miten kiva kuulla! Toivottavasti saisit nuo seuraavatkin osat käsiisi pian. :) Voin kyllä suositella muitakin Nocturne-kirjoja, kun kerran pidit tästä niin paljon.
VastaaPoistaTulee vähän myöhässä, mutta itse törmäsin tähän sarjaan vasta äskettäin. Se oli mielestäni erittäin hyvä. Niin kuin ne myöhemmätkin kirjat. Muuten... Minulle oli iloinen ylläty törmätä tähän sun blogiisi. Täältä löysin monia mielenkiintoisia sarjoja.
VastaaPoista