John Ajvide Lindqvist: Ihmissatama

John Ajvide Lindqvist on ruotsalainen kirjailija, jolta on aikaisemmin suomennettu teos Ystävät hämärän jälkeen. Sen olen nähnyt vain elokuvana, muuta tarkoitus olisi lukea sekin jossain vaiheessa. Ihmissatama on John Ajvide Lindqvistin uusin kirja.

Ihmissatama on kummallinen kirja. Siinä on tavallaan kaksi kirjaa rinnakkain ja päällekkäin. Toinen niistä on tarkkanäköinen ja sympaattinen tarina saariston ihmisistä ja toinen on pelottava ja yliluonnollinen mysteeritarina. Ensimmäiset parisataa sivua vietetään pääosin saaristotarinan parissa, minkä jälkeen livetään vähän kerrallaan pelottavalle puolelle, kunnes lopussa ollaan täysin yliluonnollisissa merkeissä.

Kirja kertoo saariston asukkaista, jotka elävät salaisuutensa kanssa syrjässä muusta maailmasta. Oudot tapahtumat alkavat pian sen jälkeen, kun eräs tyttö katoaa. Lapsen katoaminen rikkoo vanhempien suhteen ja ajaa isän alkoholismiin. Isä alkaa kuitenkin saada viestejä tytöltä. Kirja muuttuu hetkessä kummitustarinaksi, kun aikoja sitten kadonneita ihmisiä palaa saareen. Lopulta saaren suurin salaisuus paljastuu.

Meri nousee yhdeksi päähenkilöistä tarinassa. Sen kuvaus on erittäin elävää ja samalla uhkaavaa. Meri on vaarallinen, vaikka se on välttämätön saaristolaisten toimeentulon kannalta. Kaiken kaikkiaan kirja oli minusta aivan liian pitkä ja varsinkin alkupuoli aiheutti kummastusta. En oikein tiennyt pitäisikö tuskastua siihen, ettei siinä tapahtunut mitään, vai pitäisikö nautiskella vain taitavasti kirjoitetuista henkilöhahmoista. Kirjaa ei kannata lukea, ellei pidä yliluonnollisesta, sillä kirjan loppu on sitä täynnä.

Lukunäyte sivulta 175:

Hän näki kaiken veden. Maan kosteuden ja millaista se oli olemukseltaan. Tynnyrin sadevesi oli kuin elävä olento kuolleiden hyönteisten ja vanhojen lehtien ympärillä. Nurmen läpi hän näki maanalaiset suonet jotka kulkivat peruskallion läpi. Ja hän näki miten kaikki, kaikki mikä eli ja oli vihreää tai keltaista tai punaista... oli melkein pelkästään vettä.
Hän jatkoi laiturille ja näki meren.
Rikkinäinen.
Tieto oli sanatonta, ei mikään muotoiltu ajatus: meri oli rikkinäinen. Se oli mennyt rikki. Hän käveli laiturin päähän ja hän kulki veden päällä. Rikkinäisen veden.

John Ajvide Lindqvist: Ihmissatama (Människohamn). Suomentanut Jaana Nikula. Gummerus, 2009.