Siirry pääsisältöön

Kristin Cashore: Syntymälahja


Syntymälahja on Kristin Cashoren esikoisteos ja trilogian ensimmäinen osa. Se kertoo Katsa-nimisestä nuoresta naisesta, jonka erityiskyky, leiviskä, on tappaminen. Hän elää seitsemän kuningaskunnan alueella, jossa silloin tällöin syntyy erityislahjoilla siunattuja (tai kirottuja) ihmisiä. Taidot voivat olla monenlaisia tanssimisesta taistelemiseen. Syntymälahjan saaneet ihmiset tunnistaa siitä, että heidän silmänsä ovat eriväriset. Lähes kaikki kuninkaat keräävät ympärilleen hyödyllisen leiviskän omaavia ihmisiä, joten Katsan taidotkin on valjastettu kuninkaan hyväksi. Hän kiertää ympäri valtakuntaa uhkailemassa ja kiduttamassa ihmisiä, jotka eivät ole totelleet kuninkaan määräyksiä. Katsalla on kuitenkin myös toinen puolensa, josta kuningas ei tiedä.

Kirjan kansikuva ei ole erityisen houkutteleva - minusta kuvan nainen näyttää ihan Angelina Jolielta. Myös kirjan alku takkuili jonkin verran ja olin pettynyt kirjan tavanomaisuuteen. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä kirja parani loppua kohden ja siirtyi myös pois kaikkein tavanomaisimmilta raiteilta. Mielenkiintoisinta kirjassa oli ehdottomasti moraaliset kysymykset esimerkiksi vallasta ja sen käytöstä toisiin ihmisiin. Kirja oli positiivinen yllätys alun kankeuden jälkeen. Se on mukavaa vaihtelua varsinkin fantasiasta pitäville tytöille, sillä järkevä ja itsenäinen naispuolinen päähenkilö tuntuu olevan kovin harvinaista tämän tyyppisissä fantasiakirjallisuudessa.

Minua ihastutti sanan leiviskä käyttö ihmisten erityislahjoja kuvaamassa. Tarkistin, mitä sanaa alkuteoksessa oli käytetty ja jouduin ymmälleni, sillä sana oli grace. Oli siis pakko tarkistaa molempien sanojen merkitykset, sillä ne tuntuivat menevän ristiin. Muistini piti paikkansa Grace-sanan suhteen. Sitä käytetään mm. tarkoittamaan viehkeyttä, arvokkuutta ja armoa. Leiviskän tiesin olevan vanha suomalainen mittayksikkö, jota on käytetty massan mittaamiseen. Se antoikin kirjassa minun mielessäni tulkinnan, että erityistaitojen hallinta on raskasta - kuin jokin taakka.

Mutta sanalla on myös toinen merkitys, jota en muistanut. MOT Kielitoimiston sanakirja kertoo, että leiviskää käytetään myös mm. lahjakkuudesta, jollekin uskotusta tehtävästä ja velvollisuudesta. Sana kuvaa erinomaisesti henkilöiden erityislahjoja kirjassa, ja olen iloinen vanhan sanan uudelleenkäytöstä. Sitä, täsmäävätkö alkuperäinen sana ja suomennos toisiinsa, vai onko käännöstä haettu enemmänkin merkityksen tasolta, en osaa kommentoida. Joku englantiin syvemmin perehtynyt saa tehdä sen.

Lukunäyte sivulta 46:

Katsa meni lähemmäs lordia ja veti tikarin tupestaan. Mies hengitti raskaasti ja tuijotti lautasellaan olevia kananmunia ja hedelmiä. Katsa mietti, oksentaisiko mies tai alkaisiko nyyhkyttää. Mutta sitten mies siirsi lautasensa, kaatuneen lasin ja pöytähopeat syrjään. Hän venytti käsivartensa eteensä pöydälle. Hän painoi päänsä alas ja odotti.

Katsan läpi pyyhkäisi väsymyksen aalto. Oli helpompaa noudattaa Randan käskyjä silloin, kun uhrit anelivat armoa tai itkivät, kun he menettivät Katsan silmissä kaiken itsekunnioituksensa. Eikä Randa piitannut metsistään, hän välitti vain rahasta ja vallasta. Sitä paitsi metsät kasvaisivat vielä takaisin. Sormet sen sijaan eivät.

Kristin Cashore: Syntymälahja (Graceling). Suomentanut Maria Lyytinen. WSOY, 2009.

Kommentit