Sean Stewart: Kehä

Sean Stewatin Kehä kertoo elämässään jämähtäneestä William ”Dead” Kennedystä. Nuoruus on mennyt, mutta mies on jäänyt johonkin pysähtyneeseen tilaan. Työpaikat vaihtuvat ja ainoa asia, josta mies pitää kiinni, on 12-vuotias tytär. Tytär ja entinen vaimo ovat kuitenkin jo jatkaneet elämäänsä. Kennedyn elämää haittaa myös se, että hän näkee aaveita.

Hassua on, että päähenkilöä sanotaan Kariston sivuilla keski-ikäiseksi. Minusta 32-vuotias ei ole vielä keski-ikäinen! Miestä kyllä kuvataan sillä tavalla, että hän vaikuttaisi olevan lähempänä viittäkymmentä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Teksasiin, joka näyttää kirjassa rappioituneelta valkoisen roskaväen tyyssijalta. Tytöt tulevat raskaaksi nuorena ja saavat paljon lapsia, joiden isistä ei ole tietoa. Jokaisella tyypillä on ase tai pari - eikä niitä pelätä käyttää. Suvut ovat laajoja ja jokaisessa suvussa riittää kuolemantapauksia. Sukukokouksiin saapuu sekä eläviä että kuolleita.

Teksti sisältää paljon viittauksia musiikkiin ja siinä on mustaa huumoria. Välillä kirja oli jopa hauska. Pidin kirjan alusta, mutta loppua kohden tarina meni vain epämääräisesti jahkaukseksi. Odotin jotain suurempaa loppuratkaisua, mutta toisaalta se ei ehkä olisi sopinutkaan kirjaan. Tuntui, että kirja rakentui vain kaiken ympärillä olevan varaan ja varsinaista sisältöä oli todella vähän.

Kirjan kantava ajatus on, että jokaisella on omat aaveensa. Ne ovat kuitenkin vain aaveita, joilla on voimaa ainoastaan ihmisten kautta. On jokaisesta itsestään kiinni, kuunteleeko aaveitaan ja painaa sitä liipaisinta.

Lukunäyte sivulta 24-25:

Edessäni polku katosi sillan alaiseen pimeyteen. Siellä hämärässä näkyi varjokuva miehestä, joka seisoi kuin mikäkin portinvartija. Hidastin vauhtia. Näiden siltojen alla norkoili paljon kodittomia. Tällä kaverilla oli rakennusmiehen kolhuinen suojakypärä, mutta ei kenkiä tai sukkia. Mietin, pitäisikö kaverille antaa taala, vai tekisikö se minusta vain lupaavan mukiloinnin kohteen. Hidastin vauhtia vielä enemmän. Nyt olin riittävän lähellä kuullakseni hänen mutisevan jotain raamatunsäkeitä.

Olin juuri päättänyt kääntyä kannoillani, kun hän kohotti kasvonsa ja huomasin hänen olevan kuollut. Hänen paljaat jalkansa, kalvakkaat poskensa ja suojakypäränsä olivat kaikki mustavalkoisia, ja hänen silmänsä olivat valottomat juuri sillä tavalla kuin kuolleilla usein on. Sellaiset maanalaiset silmät.

Sean Stewart: Kehä (Perfect Circle). Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Karisto, 2005.