J.R.R. Tolkienin Satujen valtakunta nousee ehdottomasti yhdeksi tämän syksyn suosikkikirjoistani. Teos sisältää kokoelman jo aiemminkin suomeksi julkaistuja itsenäisiä tarinoita. Kirjan on kuvittanut Alan Lee, tunnettu Tolkienin tarinoiden kuvittaja. Pelkästään kannen kuvakin on niin upea, että sitä voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan.
Pisin kirjan tarinoista on satu Roverandom. Se kertoo pienen mustavalkoisen Rover-koiran seikkailuista. Koira sattuu puraisemaan velhoa, jolloin velho suuttuu ja muuttaa tämän pieneksi lelukoiraksi. Rover joutuu mahtaviin seikkailuihin ja pääsee tutustumaan kaikenlaisiin outoihin otuksiin, kuten Kuu-ukkoon ja tämän lentävään koiraan.
Kirjassa on myös kolme lyhyempää satua: Maamies ja lohikäärme, Seppä ja satumaa sekä Niukun lehti. Sokerina pohjalla kirjan lopussa on Tolkienin kirjoittama essee Saduista, jossa hän pohdiskelee satujen kirjoittamista ja mielikuvituksen voimaa. Se on mielenkiintoista luettavaa kaikille satujen ystäville. Alkuperäiseen englanninkieliseen teokseen, Tales from the Perilous Realm, kuuluu myös suomentamaton osuus Tom Bombadilista, mutta se jätetty tästäkin kirjasta pois.
Kirjan sadut tuovat esiin varsinkin Tolkienin tarinankertojan lahjat. Kertoja on teksteissä hyvinkin näkyvä hahmo, joka välillä kommentoi kertomaansa tarinaa ja antaa esimerkiksi varoituksia tulevasta. Sadut muistuttavatkin ehkä eniten Hobitti-kirjaa. Sen takia ne soveltuvat myös vähän pienemmille satujen ystäville. Toisaalta Saduista-esseestä nauttivat eniten vähän vanhemmat lukijat.
Kuvitusta ei Satujen valtakunnassa kaiken kaikkiaan ole kovin paljoa. Eniten mustavalkoisia piirroksia on Roverandomissa, mutta muissa saduissa kuvia on vain alku- ja loppusivuilla. Saduista-esseessä kuvia ei ole lainkaan. Kirja on kuitenkin kaunis paketti satujen lumoa. Sen pariin voi palata aina vain uudestaan. Ja vaikka jouluun on vielä aikaa (yllättävän vähän itse asiassa), voin suositella tätä mahdollisemman moneen joulupakettiin.
Lukunäyte sivulta 31 (Roverandom):
Metsä oli täynnä hopeakelloja ja ne soivat suloisesti kun Rover näki ne ensi kerran. Korkeat mustat puunrungot kohosivat korkealle kuin kirkot ja kattona oli vaaleansinisiä lehtiä jotka eivät koskaan varise, niin ettei maan pisinkään teleskooppi ole koskaan nähnyt noita pitkiä runkoja tai niiden alla nuokkuvia hopeakelloja. Syksymmällä puut puhkeavat vaaleankullanvärisiin kukkiin, ja koska kuussa on metsää loputtomiin, näyttää kuu silloin toisenlaiselta maasta katsottuna.
Tolkien, J.R.R.: Satujen valtakunta (Tales from the Perilous Realm). Suomentaneet Kersti Juva, Panu Pekkanen ja Vesa Sisättö. WSOY, 2010.
Ihanan kuuloinen kirja! Tämän minäkin haluaisin ehdottomasti joskus lukea, sillä ihailen Tolkienia, vaikken muuten kovin suuri fantasiafani olekaan. Miksiköhän muuten monet muutkin tuntuvat rakastavan Tolkienin tarinoita mutta eivät pidä juuri mistään muusta samankaltaisesta? Osaatko sanoa, mikä tekee Tolkienista niin ainutlaatuisen?
VastaaPoistaTästä sain hyvän joululahjavinkin miehelleni :) Itse olen lukenut Tolkienilta vain Hobitin, Taru-trilogian sekä elämäkerran. Olen yrittänyt lukea muutakin, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Alan Leen kuvitus on tuttua minullekin ja hänen työssään Tolkienin henki hahmottuu hienosti.
VastaaPoistaJenni, laitoit nyt niin vaikean kysymyksen, että en osaa vastata. En mista lukeneeni mitään tutkimustakaan aiheesta. Taidan kääntää kysymyksen sinulle takaisin ja kysyn, mikä mielestäsi Tolkienissa on sellaista, että pidät siitä vaikka muu fantasia ei kiinnosta? :)
VastaaPoistaLumiomena, kiva että löysit lahjavinkin. :) Mäkin taidan laittaa tämän kirjan ainakin yhteen lahjapakettiin, kenties useampaankin. :D
Hyvä että käänsit kysymyksen takaisin! Mietin illala itse asiaa, ja määrittelin piirteitä, joista pidän mm. Tolkienin teksteissä ja sitten sellaisia fantasiapiirteitä, joista en ole muissa teksteissä pitänyt. Yritän koostaa ajatukseni täsmällisempään muotoon ja palaan niihin joko tässä tai omassa blogissani. :)
VastaaPoistaP.S. Minäkin tiedän muutaman, jolle tämä kirja sopisi joululahjaksi!
Tämä asia on siis aiheuttanut miettimistä ainakin kahdessa päässä, sillä se vaivaa minuakin. Hyvä, jos kirjoitat siitä lisää. :)
VastaaPoistaTahtoo tämän! Taidan siis pitää huolen raivokkaalla vinkkaamisella ja vihjailuilla siitä, että tämä kirja löytää tiensä myös meikäläisen pukinkonttiin :D
VastaaPoistaHyvä Mimmu! Liimaa kirjan kuva vaikka jääkaapin oveen, ehkä viesti menee perille! ;)
VastaaPoistaSain tämän juuri luettua. Kiehtova, ja monisävyinen kirja. Tekstit muodostivat sulavan jatkumon, jonka kuluessa tunnelma muuttui pikkuhiljaa: alussa seikkaillaan hilpeissä tunnelmissa (Roverandom, Maamies & Lohikäärme), mutta loppupään tekstit ovatkin sitten jo vakavan pohdiskelevia (Niukun lehti, Saduista).
VastaaPoistaOmiksi suosikeiksini nousivat loppupään tekstit.
Tuo ylläoleva kysymys liittyen Tolkienin suosioon on todella hyvä! Siihen on näin äkkiä vaikeaa keksiä tyhjentävää vastausta. On vain todettava, kuten kuuluisa Tolkien-tutkija, Tom Shippey, on sanonut: "But just the same, none of them could do it like him."