Voi millaisen ihana löydön tein kirjaston kierrätyshyllystä! Sinne saa siis viedä omia kirjoja ja sieltä voi ilmaiseksi myös ottaa kirjoja. Selaan hyllyn jokaisella kirjastokäynnillä. Tällä kertaa törmäsinkin yhteen lapsuuden kirjasuosikeistani. Kirjailija tai kirjan nimi eivät sanoneet minulle mitään, mutta kun näin kirjan kannen, kaappasin sen heti kainalooni. Eikö olekin mahtava kansi?
Liisa Karakorven Noidan kummityttö kertoo Pihla-noitatytöstä, josta pitäisi tulla isona jääkuningatar. Pihla ei kuitenkaan halua jäädyttää maata ja ryhtyä kuningattareksi, vaan hänen pitää rikkoa noitien lakia muuttaakseen kohtaloaan.
En oikein kunnolla muista, miten tarinassa käy – enkä vielä ehtinyt lukea sitä, mutta ehkäpä tänä iltana pääsen nostalgiamatkalle. Kirja on ohut, joten sen lukemiseen ei kauaa aikaa mene. En malta odottaa, ihanaa!
Liisa Karakorven Noidan kummityttö kertoo Pihla-noitatytöstä, josta pitäisi tulla isona jääkuningatar. Pihla ei kuitenkaan halua jäädyttää maata ja ryhtyä kuningattareksi, vaan hänen pitää rikkoa noitien lakia muuttaakseen kohtaloaan.
En oikein kunnolla muista, miten tarinassa käy – enkä vielä ehtinyt lukea sitä, mutta ehkäpä tänä iltana pääsen nostalgiamatkalle. Kirja on ohut, joten sen lukemiseen ei kauaa aikaa mene. En malta odottaa, ihanaa!
Voi..lapsuusaikojen kirja-aarteiden löytäminen on ihanaa !
VastaaPoistaItse olen vuosia kaipaillut ja etsiskellyt satukirjaa lapinpöllöstä, joka tekee vaarallisen ja seikkailujen täyttämän matkan yli tunturien löytääkseen parantavan ihmeyrtin. Tämä on ensimmäisiä satumuistojani.. Kirja vain on kadoksissa.. :)
Minäkään en tunnista tuota satukirjaa. Toivottavasti löytäisit sen joskus! :)
VastaaPoistaVoi miten hauskaa, siis tunnistit kannen kuvan, mutta et nimeä. Ihana löytö, oikea aarre.
VastaaPoistaSaila, on hassua, miten jotkut asiat ovat tallettuneet syvälle aivoihin. :)
VastaaPoista