Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Sain viime yönä luettua Pasi Ilmari Jääskeläisen uutuuskirjan Harjukaupungin salakäytävät. Kirjasta kertoo paljon se, että jossain vaiheessa iltaa päätin lukea sen loppuun asti, vaikka tiesinkin maksavani valvomisesta seuraavana päivänä. Jotkut kirjat vain ovat sellaisia, ettei niitä voi laskea kädestään. Tämä kirja veti sitä syvemmälle, mitä pidemmälle sitä luki. Jossain vaiheessa huomasin myös kamppailevani siitä, ahmiako kirja välittömästi loppuun vai lukeako sitä maistellen ja rauhassa.

Kirja kertoo keski-ikäisestä Olli Suomisesta, jonka keskiluokkainen elämä yllättäen muuttuu. Muutoksen sysää alkuun Ollin liittyminen Facebook-palveluun. Menneisyys ja sinne jääneet ihmiset tulevat yhtäkkiä lähelle. Olli huomaa pian haaveilevansa Kertusta, nuoruudenrakastetustaan, josta on tullut suosittu kirjailija. Kerttu kirjoittaa kirjaa Jyväskylän maagisista paikoista, joiden valtaan Ollikin taas pian joutuu. Ja lukija seuraa perässä.

Harjukaupungin salakäytävät liikkuu menneisyyden ja nykyisyyden välillä muistoissa ja unien muistoissa. Silti tarina pysyy koko ajan täysin hallinnassa. Minua hämmästyttää myös kerronnan tarkkuus – miten se siirtyy niin vaivattomasti Ollin yksityiskohtaisten tylsien päivien kuvauksesta unien rikkaaseen ja latautuneeseen tunnelmaan. Paikoitellen kirja on jopa pelottava, vaikka pohjimmiltaan siinä onkin kyse rakkaudesta.

Kirja sisältää otteita myös Kerttu Karan kirjoista Maaginen kaupunkiopas ja Elokuvallinen elämänopas. Ne istuvat kirjaan saumattomasti, mutta vaikuttavat silti itsenäisiltä teoksilta. Myös niitä leimaa tarkkuus ja yksityiskohtaisuus, joiden kautta lukijan on helppo löytää oppaiden sisäinen logiikka. Jos Jääskeläinen kyllästyy fiktion kirjoittamiseen, hän voisi luoda imperiumin opaskirjojen avulla, niin uskottavaa tee-se-itse-psykologiahömppää hän kirjoittaa.

Kun lukija on päässyt kirjan loppuun, voi hän käydä Atenan sivuilta lukemassa toisen mahdollisen lopun kirjalle. Kirjoja on painettu molemmilla lopuilla, joten lukija ei tiedä, kumman hän saa. En ole varma, oliko tarpeellista, että kirjalla oli kaksi loppua. Kirja olisi varmasti toiminut ilman sitä toistakin. Toisaalta kirjalla olisi voinut olla myös loputtomasti loppuja, jos aktivoidaan kaikki Mitä jos? -kysymykset.

Täytyy vielä loppuun toistaa itseään ja sanoa, että kirja oli todella vaikuttava, niin kaunis ja julma samaan aikaan. Kun kirjan maailma on niin maaginen kuin tässä, muuttuvat tavalliset asiat pelottaviksi. Niin kuin esimerkiksi se, kuka pyytää sinua kaverikseen Facebookissa. Ihailen Jääskeläisen taitoa koukuttaa lukija niin, että tämä on koko ajan tiukemmassa otteessa – on vain ryömittävä eteenpäin kuin yhdessä maagisen Jyväskylän pimeistä salakäytävistä.

Lukunäyte sivulta 48:
Hän avaa silmät ja kääntyy. Tytön suu on auki. He hengittävät samaa ilmaa, joka käy vuorotellen kummankin sisällä ja kuumenee. Olli katsoo huulia ja leukaa ja kaulaa ja olkapäätä. Silmiä hän ei vielä tohdi katsoa, ettei sydän kiihtyisi liikaa.
Hän koskettaa päärynäkuvioista mekkoa ja antaa kätensä liukua sitä pitkin. Kankaan läpi tihkuu kuumuus.
Häntä kauhistuttaa henkäys, joka karkaa punatuilta huulilta ja korventaa ihoa, sillä siinä on aistittavissa heitä molempia suurempi nälkä.

Jääskeläisen blogiin voi tutustua täällä ja Harjukaupungin salakäytävien Facebook-ryhmään täällä.

Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Harjukaupungin salakäytävät. Atena, 2010.