Siirry pääsisältöön

Gena Showalter: Kodittomat sielut

Gena Showalter on ollut yksi Harlequinin uuden yliluonnollisen kirjasarjan positiivisia yllätyksiä. Hänen Manalan valtiaat -sarjansa on yksi suosikeistani ja tämä uusi, nuorille suunnatun fantasiasarjan aloittava Kodittomat sielut on jälleen hyvä osoitus Showalterin ajankohtaisesta tyylistä. 

Kodittomat sielut kertoo kahden epätavallisen nuoren kohtaamisesta. Aden on hulluna pidetty nuorisohuligaani, jonka ongelmat johtuvat siitä, että hänen päänsä sisällä on neljä ylimääräistä sielua, joilla kaikilla on lisäksi jokin yliluonnollinen taito. Aden ystävystyy Mary Ann -nimisen tytön kanssa, jolla on kyky hetkeksi hiljentää nämä sielut. Tytön kanssa Aden saa kokea, millaista on olla ihan tavallinen nuori ihan tavallisessa koulussa. Tai ainakin melkein.

Ongelmia nuorilla kuitenkin riittää, sillä Adenin taidot houkuttelevat paikalle kaikenlaista yliluonnollista väkeä. Mary Annia vaanii musta susi ja Adenin unissa kummittelee oudon kaunis tyttö. Paikoin tarina meinasi käydä vähän liian hempeäksi, mutta onneksi Adenin pään sisällä olevat tyypit katkaisivat Kodittomien sielujen romantiikkaa kommenteillaan juuri sopivasti.

Vaikka Kodittomat sielut käyttää tuttuja myyttejä, on niihin puhallettu vähän uutta eloa. Kirjan alku oli minusta vähän outo, eikä suoraan sanoen tempaissut mukaansa. Mutta se muuttui, kun kirjaa luki hiukan eteenpäin. Yliluonnollisten yllätysten lisäksi kirjassa kohdataan ihan arkisia huolia, kuten murheita poikaystävän taholta sekä aikuisten ja nuorten välisen luottamuksen rakentumista.

Jotkin Kodittomien sielujen juonenkäänteet olivat aika arvattavia, mutta mikä tärkeintä, kirjan suuret linjat eivät ole liian ennakoitavia. Tämän ensimmäisen kirjan jälkeen en uskaltaisi mennä sanomaan, miten sarja jatkuu, ja se on aina hyvä merkki. Odotan jo malttamattomana sarjan jatkumista. Nämä nuorille suunnatut sarjat ovat osoittautuneet muutenkin erittäin hyviksi yliluonnollisiksi romansseiksi.

Lukunäyte sivulta 22:
Kuolleet olivat kaatuneet. Äänet Adenin päässä olivat kadonneet. Tyttö oli katsonut häntä ja rauha, josta hän oli vain uneksinut, oli ympäröinyt hänet.
Hänen oli saatava kokea tuo rauha uudelleen. Oliko tyttö tosiaan saanut sen aikaan? Oliko tyttö se, jota hän oli odottanut?
Hän pelkäsi, että ruumiit heräisivät jälleen, ja irrotti nopeasti kahden viimeisen päät. Mutta sotkun siivoamisen sijasta hän huomasi ottavansa reppunsa ja kiiruhtavansa tytön perään. Oli vain yksi keino selvittää, oliko tyttö saanut kaiken aikaan ja kuka tyttö todella oli.

Kodittomat sielut Harlequinin sivuilla.

Showalter, Gena: Kodittomat sielut (Intertwined, 2009). 397 sivua. Suomennos: Hanna Arvonen. Harlequin, 2012.

Kommentit