keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Julie Kagawa: Rautakuningatar – Rauta-saaga 3

Rauta-saagan kolmannen osan nimi on aika enteellinen, mutta eipä se kerro mitään sellaista, mitä lukija ei olisi jo arvannut edellisten kirjojen perusteella. Tämä Julie Kagawan sarja haltijoista uuden teknologian puristuksessa on ollut minusta varsin hyvä ja sopivasti romanttinen nuorten sarja. Rautakuningatar vie tarinan tietyltä osin päätökseen, vaikka jättääkin oven auki seikkailuille.

Vaikka Meghan kuvittelee Rautakuningattaren alussa pääsevänsä kotiin, asiat mutkistuvat aika tavalla. Sota Talven ja Kesän välillä on keskeytynyt, kun hovit ovat yhdistäneet voimansa Rautaa vastaan. Meghan saa tehtäväkseen väärän Rautakuninkaan tappamisen. Hän on puoliverisenä haltijana ainoa, joka pystyy kulkeman rautamaalla. Onneksi hän saa pienen taian avulla seurakseen myös ihailijansa, Ashin ja Puckin, sekä aina yhtä hurmaavan Grimalkin-kissan.

Pidän hurjasti Raudan kuvastosta: kiemurtelevista johtoköynnöksistä, metalliötököistä, romuista ja epätahtiin vilkkuvista katulampuista. Tekniikka on tunkeutunut myös satumaailmaan, mutta samalla se on imenyt itseensä osan satujen lumosta. Se on muuttunut ihan uudenlaiseksi mystiikaksi. En pidäkään raudan tunkeutumista haltijoiden maailmaan pahana asiana. Se luo omaa tarumaailmaansa.

Rautakuningattaressa Meghanin tarina suuntasi juuri sinne, minne ajattelinkin. Se onnistui kuitenkin myös yllättämään riittävästi. Rakkaustarina jää vielä kesken, vaikka valitettavasti siinäkin kävi ihan niin kuin arvasin. Mutta lopullinen päätös siis jää vielä seuraavaan, The Iron Knight -kirjaan. Toivoisin sarjan miessankareiden saavan siinä vähän terästä itseensä, sillä lopussa he tuntuivat kadottaneet suuren osan haltijamaisesta terävyydestään.

Olen pitänyt tästä Rauta-saagasta aika tavalla. Sarja on romanttinen ja kekseliäs, ja se yhdistää melko onnistuneesti vanhoja myyttejä uusiin unelmiin. Sarjassa on monia sympaattisia ja kiinnostavia hahmoja sekä hyvisten että varsinkin pahisten puolella. Ja tässä Rautakuningatar-kirjassa muutamat rautaötökät vaikuttavat entistäkin mahtavammilta tyypeiltä. Rautahaltijat ovat mielikuvituksen huippuja. Tällaista saa tulla lisääkin!

Rautakuningattaren arvio löytyy myös Luetuista maailmoista.
Lue myös arvioni sarjan kahdesta aiemmasta osasta: Rautakuningas ja Rautatytär.

Lukunäyte sivulta 19–20:
Hämähäkkiakat kiljuivat nyt täyttä kurkkua. Yksi kiristi otettaan hiuksistani ja nosti minut ilmaan. Haukoin henkeäni, ja kivun kyyneleet tulvivat silmiini, kun haltija sähisi päin kasvojani.
Silloin kylmänsininen valo leimahti välissämme. Rautahaltija kirkui ja... purkautui tuhansiksi pikkuisiksi säpäleiksi, jotka satelivat maahan ympärilleni. Pienet neulat ja piikit jäivät kimaltelemaan kuunvalossa, kun hämähäkkiakka poistui elävien joukosta.

Rautakuningatar Harlequinin sivuilla

Kagawa, Julie: Rautakuningatar – Rauta-saaga 3 (The Iron Queen, 2011). 397 sivua. Suomennos: Eeva Parviainen. Harlequin, 2012. ISBN: 9789164085061.

8 kommenttia:

  1. Miten minulta onkin voinut mennä melkein ohi koko Rauta-saaga! Se menee ehdottomasti lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, no onneksi löysit sarjan nyt! Ja kiva että kommnetit, niin löysin blogisi! :)

      Poista
  2. Annoin sinulle tunnustuksen toisessa blogissani (Vedenhenki).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nafisan, jes! Kiitos! Nyt myös muistin, että olen unohtanut vastata yhteen toiseen haasteeseen. Oops! :D

      Poista
  3. Mistä tätä kyseistä kirja-sarjaa voisi ostaa, olen katsonut jo monet nettikaupat läpi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! :) Kirjoja voit tilata Harlequinin sivuilta: http://www.eharlequin.fi/catalogsearch/result/?q=Julie+Kagawa+

      Poista
  4. Otko lukenut tästä sarjasta neljännen osan?

    VastaaPoista
  5. Olen sen jo itse lukenut ja minusta se oli erittäin kekseliäs ja hyvä.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...