sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Julie Kagawa: Rautatytär – Rauta-saaga 2

Vierailla vesillä seikkailun jälkeen olikin taas mukava palata tuttujen kirjojen pariin. Palauttelukirjana toimi tällä kertaa Julie Kagawan Rauta-saagan toinen osa, Rautatytär. Sarjan edellinen osa oli minusta erittäin hyvä, joten uskalsin toivoa samanlaista tasoa myös tähän kirjaan, enkä väärässä ollutkaan.

Meghanin on tekemänsä sopimuksen mukaan palattava jääprinssin mukana Mikämikään. Kukaan ei usko heidän kertomuksiaan rautahaltijoista, eivätkä pidä näiden aiheuttamaa uhkaa todellisena haltijoille. Uhka on kuitenkin jo soluttautunut hoviin, joten pian kesän ja talven haltijat ovat sodassa keskenään. Meghan pakenee muutaman apurinsa kanssa hovista tavoitteenaan saada rauha palaamaan haltijoiden välille.

Rautatyttären kiinnostavimmat henkilöt kuuluvat Meghanin lähipiiriin. Jo edellisen kirjan, Rautakuninkaan, arviossa hehkuttamani Grimalkin-kissa on myös tässä kirjassa oma mahtava ja itsetietoinen itsensä. Sen sijaan uusi kumppani Meghanille on Rautahepo – yksi edellisen kirjan pahimpia vastustajia, joka tässä kirjassa on Meghanin puolella väärää rautakuningasta vastaan. Rautahepo nousikin kirjassa yhdeksi suosikkihahmokseni.

Jännitettä Rautatytär-kirjaan aiheuttavat tietysti myös kolmiodraaman kaksi kärkeä, kesähovin Puck ja talviprinssi Ash. Jos minulta kysytään, niin Puck on näistä ehdottomasti moniulotteisempi ja kiinnostavampi, mutta saa nähdä kumman Meghan valitsee. Luulen, että sen väärän, sillä olen yleensä kirjojen sankarittarien kanssa ihan eri linjoilla näiden kilpakosijoiden suhteen.

Rautatytär ei yllä ihan edellisen kirja tasolle, sillä tietty yllättävyys jää kirjasta puuttumaan. Kirjojen maailma on nyt jo tuttu, joten se tietty ihastusvaihe jää kokematta. Myöskään tarinan kolmiodraama ei yllätä, ja jotkin muutkin puolet tarinassa tulevat vähän itsestäänselvyyksinä. Näistä asioista huolimatta Rautatytär on minusta erittäin viihdyttävä ja ahmittava kirja.

Luulen tietäväni, minne sarja suuntaa seuraavaksi, mutta ihan varma en voi olla. Tämä Rauta-saaga ei nimittäin ole lainkaan niin ennalta arvattava kuin monet vastaavat sarjat. Tätä mieltä oli myös 14-vuotias bonustyttäreni, joka luki viikonlopun aikana kaikki kolme sarjan toistaiseksi ilmestynyttä osaa! Minä puolestani tartun seuraavaksi tuohon kolmoseen, eli Rautakuningattaren.

Toivottavasti sarjan suomentamista jatketaan, sillä tämä kiilasi Harlequin-suosikeissani heti kakkossijalle tiukasti Kissojen kesken -sarjan perään. Rauta-saagasta on ilmestynyt englanniksi jo neljäs osa, The Iron Knight. Lisäksi saatavilla on kaksi kirjojen väleihin sijoittuvaa tarinaa, joista toinen, Summers Crossing, on ilmaiseksi jaossa kesäkuuhun asti täällä.

Lue myös arvioni sarjan ensimmäisestä osasta, Rautakuningas.

Lukunäyte sivulta 24:
Selkäpiitäni karmi. Haltijat eivät pitäneet kuolevaisista. Ihmiset olivat pelkkiä leikkikaluja, jotka saattoi koska tahansa heittää pois. Vaikka olin puoliksi haltija ja Oberonin tytär, olin nyt ypöyksin isäni ikiaikaisen vihollisen hovissa. Jos kävisin Mabin hermoille, saattaisin muuttua vaikka valkoiseksi kaniksi, tai sitten kuningatar voisi usuttaa hiitensä kimppuuni. Se tosin vaikutti enemmän Titanian tyyliltä. Pelkäsin pahoin, että Mab voisi keksiä jotain loputtoman paljon kauheampaa ja kieroutuneempaa.

Rautatytär Harlequinin sivuilla ja Helmetissä.

Kagawa, Julie: Rautatytär – Rauta-saaga 2 (The Iron Daughter, 2010). 396 sivua. Suomennos: Eeva Parviainen. Harlequin, 2011. ISBN: 9789164084392

2 kommenttia:

  1. Nämä kolme odottelevatkin lukuvuoroa tuolla hyllyssä (kuten myös kissojen kesken- sarjan kaksi viimeistä osaa).
    En tiennytkään tuosta kirjojen väliin sijoittuvasta tarinasta, kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyviä kirjoja odottelemassa! TOivottavasti säkin tykkäät niistä. :D

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...