Siirry pääsisältöön

Sergei Lukjanenko: Yöpartio

Kirjamielen seikkailut hyvien kirjojen parissa jatkuvat. Ihan näin mutu-tuntumalla arvioiden vaikuttaisi siltä, että tähän alkuvuoteen olisi osunut harvinaisen paljon loistavia tarinoita. Sellaiseksi paljastui myös tämä Sergei Lukjanenkon Yöpartio, jonka sain perjantaina ja luin saman tien. Hei, eihän voi jättää odottamaan kirjaa, jonka kannessa lukee, että siinä "Tähtien sota kohtaa Moskovan vampyyrit". En ole itse asiassa samaa mieltä tuon väitteen kanssa, mutta kirja oli silti erinomainen.

Yöpartio kertoo moskovalaisesta Antonista, velhosta, joka työskentelee Valon puolella Yöpartiossa. Hän on yksi Muita, ei enää ihminen vaan mysteereihin ja salaisuuksiin koulutettu soturi, joka ylläpitää tasapainoa Pimeyttä vastaan. Joka puolella ihmisten ympärillä liikkuu velhoja, vampyyreita ja muuta väkeä, josta ihmiset eivät ole tietoisia. Nämä pystyvät liikkumaan hämärässä, ihmisten todellisuuden ulkopuolella, jossa on omat sääntönsä.

Säännöt ja tasapaino sekä niiden avulla keinottelu kuluvat Valon ja Pimeyden kanssakäymiseen. Kaikki punnitaan, eikä hyvää voi tehdä ilman syytä, sillä silloin saa Pimeys vuorostaan tehdä vastaavan määrän pahaa. Ajatus ei ole mitenkään omaperäinen, mutta sen toteutus Yöpartiossa on huikeaa. Kirja on älykäs, yllättävä ja vie lukijaa kuin litran mittaa. En todellakaan osannut yhtään ennakoida tai arvailla, mitä tulee tapahtumaan.

Rakenteeltaan Yöpartio jakaantuu kolmeen erilliseen tarinaan. Ne ovat kuitenkin tiukasti riippuvaisia toisistaan ja tapahtuvat kronologisessa järjestyksessä. Vaihe vaiheelta lukija joutuu yhä syvemmälle Muiden maailmaan, oppii tuntemaan Antonin työtovereita ja ennen kaikkea tutustuu Antonin, yksinäisen sankarin, tempoiluun moraalin, rakkauden, kohtalon ja velvollisuuksien välissä.

Yöpartio toi eniten mieleeni Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan, mutta ilman sitä synkkää huumoria. Yhtäläisyyttä luovat rakenteen lisäksi moraaliset pohdinnat hyvän ja pahan eroista. Tässä kirjassa maailmankuva on vain vielä synkempi. Jatkuva Valon ja Pimeyden tasapainottelu aiheuttaa sen, että tekoja joudutaan koko ajan arvottamaan. Valo myös tuhriutuu kirjan kuluessa yhä mustemmaksi, kun lukijalle paljastuu, mitä hyvien puoli on uhrannut "suuremman hyvän" eteen.

Kirja on yksinkertaisesti niin mahtava, että ihmettelen suuresti, jos tämä ei ole vuoden Tähtifantasia-ehdokkaiden joukossa. Ja vaikka vuosi on vielä alkupuolella, niin uskon, että tämä on mukana ihan kärkikahinoissa. Odotan suurella halulla sarjan seuraavia osia. Yöpartio on aivan ehdotonta luettavaa kaikille älykkäästä aikuisten fantasiasta pitäville!

 Lukunäyte sivulta 22:
Juoksin ohi kirkkaina loistavien näyteikkunoiden, jotka olivat täynnä väärennettyä "vanhaa venäläistä keramiikkaa" sekä muovisia hedelmiä ja leipiä. Autot kiisivät ohitseni leveällä kadulla, ja jalkakäytävällä käveli muutama ihminen. Sekin oli vain väärennöstä, illuusiota; se oli ainut todellisuuden taso, jolla ihmiset pystyvät elämään. Onneksi en ole ihminen.
   Jatkoin juoksuani ja kutsuin hämärää.
   Maailma huokaisi ja väistyi tieltä. Oli kuin selkäni takan olisi kytketty päälle lentokentän valonheitin, joka viskasi eteeni pitkän, ohuen varjon. Varjo muuttui pilveksi ja otti muodon; se veti minua itseensä, tilaan jossa ei ole lainkaan varjoja. Se työntyi esiin likaisesta asfaltista, nousi pystyyn ja jännittyi kuin sankka savupatsas. Varjo juoksi edelläni..

Yöpartio Into-kustannuksen sivuilla ja Adlibriksessä.

Lukjanenko, Sergei: Yöpartio (Notšnoi Dozo, 1998). 414 sivua. Suomennos: Arto Konttinen, kansi: Tex Hänninen. Into, 2012. ISBN: 9789522640666

Kommentit

  1. Oijoijoijoi, mä selailin tätä kieli pitkällä aiemmin viikolla töissä, kun uudet kirjat olivat tulleet. Lukulistalla on paljon kirjoja odottamassa, mutta tämä taitaa kyllä ohittaa monet ihan houkuttelevuudellaan ja varsinkin, kun luin arviosi! :)

    VastaaPoista
  2. Älykästä aikuisten fantasiaa, kuulostaa erinomaiselle! Olen lukenut fantasiakirjoja erittäin vähän, ilmeisesti olen karttanut niitä turhaankin ennakkoluuloineni. Tästä voisi aloittaa matkan fantasiakirjallisuuden pariin, kiitos lukuvinkistä!

    VastaaPoista
  3. Pakko sanoa, että meinasin vilkaistuani kannen kuvaa, niin jättää arvion lukematta, kun kirjan nimi tai kirjailija ei sanonut mitään ja kansi vaikutti ei-yhtään-mun-jutulta, mutta onneksi en jättänyt, sillä arviosi perusteella kiinnostuin kovasti! Jei! Pitää laittaa nimi ylös :)

    VastaaPoista
  4. Eikä muuta kuin varaukseen kirjastosta. Tämä kuulostaa erittäin kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  5. Luin kirjan nelisen vuotta sitten englanniksi, ja se oli mielestäni ok. En ehkä pitänyt siitä kaikesta päätellen yhtä paljon kuin sinä, mutta joka tapauksessa on hienoa, että venäjänkielisiä genrekirjoja on julkaistu ja julkaistaan edelleen suomeksikin. Harmittaa kyllä, että kustantaja ei julkaise teosta samalla ekirjana. Haluaisin kyllä mielelläni tukea kustannustoimintaa, mutta en viitsisi ostaa tätä kirjaa toista kertaa paperiversiona.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa ihan mielettömän mielenkiintoiselta. :)

    VastaaPoista
  7. Varastan muilta ajatuksen: kuulostaa ihan mielettömän mielenkiintoiselta, älykästä aikuisten fantasiaa. Ehkä tämmönenki pörrö siitä tykkäis.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppi, kuulostaa todella vetävältä!

      Poista
  8. Itse tämän kirjastosta varasin, mutta en ole vielä saanut hyppysiini. Hetken heräteostoksena ostin tästä tehdyn leffan. En tiedä onko mistään kotoisin, mut voinpa sitten vertailla tätä ja leffaa :D

    VastaaPoista
  9. Meinasi kommentti mennä väkisin väärään väliin, otetaanpa uusiksi...

    Kieltämättä tuo kansi hämäsi minuakin, ensisilmäyksellä luulin sinun lukeneen jonkin dekkarin ;) Vaikuttaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  10. Jeh, sama hankittu kirjahyllyyn. Viime vuonnahan tämä tuli televiissiosta elokuvana joka oli ihan kohtalainen.
    Itse olen hämmästellyt mistä näitä mielenkiintoisia Venäjän nykykirjailijoita oikein tulee, itse pidin jo Dmitri Gluhovskin Metro 2033:sta.
    Lisää vaan tällaisia arvosteluun. Lukublogeissa on tuloillaa helvetillinen arvosteluhyökyaalto Tuomas Kyrön Miniästä, joten vaihtoehtoja tarvitaan! ;)

    VastaaPoista
  11. Pirskules, kuulostaa hyvältä, varsinkin tuo Noituri-vertaus... :-)

    (Mutta luen kyllä ensin Pelevinin Viidennen maailmanvallan (vampyyrejä Venäjällä!), jonka vihdoin ja viimein sain kaukolainattua. Itä ja yliluonnollinen, jesh.)

    VastaaPoista
  12. Lukulistalle tämäkin, kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Täällä muuten sinulle myös tunnustus:
    http://kirjanviemaa.blogspot.com/2012/04/liebster-blog-palkinto.html

    VastaaPoista
  13. Luin myös kirjan ja arvostelin blogissani. Aika pitkälle olen samaa mieltä kanssasi. Tuota Sapkowski-vertausta en huomannut aikaisemmin, mutta kyllä, olet oikeassa. Näissä on paljon samaa.

    VastaaPoista
  14. Hauskaa, että tämä kirja herätti näin paljon kiinnostusta. :) Olen nyt viime vuosina alkanut kiinnostua näistä venäläisistä fantasia/scifikirjoista, koska tuntuu että niissä on nyt tällä hetkellä enemmän annettavaa. Eli vinkkejä otetaan vastaan. :)

    VastaaPoista
  15. Tätä oli Hesarin jutussa verrattu Harry Pottereihin. Ilmeisesti mitään muuta yhteistä ei silti ole kuin alkuperäinen ilmestymisajankohta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velma, ihmettelin tuota vertausta, sillä ei näissä ole minusta mitään samaa. Erikoista lukijoiden kosiskelua...

      Poista

Lähetä kommentti