torstai 19. huhtikuuta 2012

Seija Vilén: Pohjan akka

Minulla taitaa olla uusi suosikkikirjailija! Yhden kirjan perusteella ei sellasta vielä uskalla sanoa, mutta kyllä kaksi kirjaa jo kertoo paljon. Pidin todella paljon Seija Vilénin Mangopuun alla -kirjasta, mutta tätä Pohjan akkaa suorastaan rakastin. Tiedättehän sen tunteen, kun jotain kirjaa lukiessaan tajuaa, että tämä on se kirja, jonka on aina halunnut lukea? Tai jos olisin kirjailija, niin tämän kirjan olisin halunnut kirjoittaa?

Pohjan akan kerronta tapahtuu kahdessa tasossa. Toisessa seurataan vanhustenkodissa asuvaa rouva Pohjaa, jota kirjailija Pertti käy haastattelemassa. Toinen taso liikkuu myyttisessä kalevalaisessa ajassa, jossa Pohjan akka pitää tilaa pystyssä etelästä tulevaa uutta aikaa ja uusia tapoja vastaan. Kertojana Pohjan emäntä solahtaa ja luikahtaa tasolta toiselle, mutta kieli pitää tasot silti riittävästi erillään.

Kirjan kieli onkin mahtavaa varsinkin kalevalaisissa osioissa. Se on intiimiä, soljuvaa, julmaa ja alkukantaista – Kalevalaa naisvoimalla kerrottuna. Siinä kiteytyy kaikkien menneiden sukupolvien naisten sitkeys ja voima, joka saa syvyyttä nykyhetkeen solmittuna. Jossain vaiheessa teksti sai jopa ihoni kananlihalle. Nykyhetken kerronta on julmaa toisella tavalla. Se kertoo niin paljastavasti ihmisen voimattomuuden vanhuuden edessä.

Pohjan akan rakenne oli ilahduttava. Luulin seuraavani sujuvasti kirjaa ja sen tasoja, mutta jossain vaiheessa huomasin kirjan vieneenkin minut ympäri alkuun ja päällekkäin jo luetun kanssa. Tarina kiertyy kerälle kuin omaa häntäänsä pureva käärme. Minusta rakenne oli erittäin onnistunut ja taitavampi kuin odotin. Se ei ole ollenkaan sellainen liian taiteileva vaan vilpittömästi raikas. Loppuun päästyäni minun teki mieli aloittaa kirja alusta, jotta olisin päässyt tarkastelemaan niitä muutamia kohtia uudestaan...

Kirjaa voisi lähteä tulkitsemaan valtavan monella tavalla. Joku voisi ajatella, että koko myyttinen taso on houretta, johon dementoitunut vanhus välillä katoaa, mutta en halua edes ajatella sellaista mahdollisuutta. Yksi Pohjan akan hienouksia onkin se, että outoudet jotka lukija alussa laittaa höpsön vanhuksen piikkiin, paljastuvat lopulta joksikin muuksi. Lukija joutuu puntaroimaan uudelleen suhdetta kirjan hahmoihin ja niiden luotettavuuteen.

Lukunäytteeksi Pohjan akasta kirjasta voisi poimia vaikka mitä, sillä huomasin koko ajan maistelevani sanoja ja lauseita, hymähdellen ilosta aina johonkin kauniiseen törmätessäni. Tiedänpä nyt ainakin yhden kirjan, joka tulee pääsemään vuoden parhaiden kotimaisten listalleni. Tämä on maagista realismia parhaimmillaan.

Lukunäyte sivulta 15:
Mustikka kypsyy. Tyttö taipuu, vihreä varpu. Vielä viime kesänä raakile. Letit rusetilla poimi maasta käpykyytön, koiranhännästä apilaa. Nyt nuolaisee neito viivytellen sormeaan. Nostaa sen ilmaan ja kokeilee, mistä puhaltaa. Livertää kuin leivonen: kii-re, kii-re. Nauraa helisee je vettä nostaissa kumartuu syvään. Sepon silmät viipyvät kaula-aukossa, ja hän unohtaa takoneensa jo kyllin. Minä seison akkunankarmin suojassa yksin.

Pohjan akka Avaimen ja Adlibriksen sivuilla.

Vilén, Seija: Pohjan akka. 236 sivua. Kansi: Satu Ketola. Avain, 2012. ISBN: 9789516929067

20 kommenttia:

  1. no oho, tuo on paljon sanottu :O mutta on ihanaa löytää kirja "jonka on aina halunnut lukea"! mä en päässyt siihen manfopuuhun mukaan vaikka NIIN luulin, että se olisi minun kirja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anni.M, tämä taitaa jakaa mielipiteet myös samalla tavalla kuin Mangopuu, vaikka tämä kyllä oli minusta rakenteeltaan selkeämpi. :)

      Poista
  2. Voi että miten hieno teksti Marjis! Nyt kyllä himottaa tämä kirja entistä enemmän, Mangopuukin on vielä lukematta vaikka yöpöydällä odottaakin.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Linnea! Viikonlooppu olikin erityisen mukava! Pesin ikkunat eilen ja tänään niitä onkin saanut ihailla kirkkaassa auringonpaisteessa. :)

      TOivottavasti luet kirjan pian, niin kuullaan tykkäsitkö. :D

      Poista
  3. Tämän jälkeen haluan lukea Pohjan akan! Ihan mieletön postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin, noora! Suosittelen kirjaa kyllä! :)

      Poista
  4. Mä en valitettavasti päässyt tähän kirjaan sisään, vaikka olisin halunnut. Hieno kirja tämä silti varmasti on, ja upeat kehusi ansainnut. Minä luulen, että Mangopuu on enemmän minun kirjani, kunhan saan sen luettavaksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, en ole vieläkään uskaltanut käydä lukemassa muita arvioita kirjasta. :D Ennen lukemista en halunnut tietää kirjasta mitään ja nyt olen lillunut mukavassa tyytyväisyydessä. Ehkä ensi viikolla uskallan jo kurkistaa muidenkin ajatuksiin. :D

      Poista
  5. En ole lukenut Vilénin kirjoja, mutta Mangopuu kiinnostaa. Ihanaa, että olet löytänyt itsellesi tärkeän kirjan, tai siis Kirjan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, uskon, että tämä ensimäinen lukukerta ei todellakaan jää viimeiseksi. En myöskään tiedä, voinko koskaan enää lukea Kalevalaa samalla tavalla, sillä minua alkoi mietityttää, olisiko siitä tullut tällainen, jos se olisikin naisen kirjoittama... :)

      Poista
  6. Alkoipa kiinnostaa!

    Vaikuttaa kirjalta, jota joko rakastan tai inhoan, ei varmaankaan ole niitä "ihan kivoja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, minsta tämä kirja on juuri sellainen! Joko rakastaa tai inhoaa, mutta sitä ei voi tietää enne kuin kokeilee! :D

      Poista
  7. Uujee! Minullakin tämä lukulistalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, jos muistan sun Mangopuun arvion oikein, väitän, että tykkäät! :D

      Poista
  8. Liityn siihen suureen joukkoon, jota tämä nyt alkoi kovasti kiinnostaa - ja kiitos mahtavasta postauksesta!

    Onpas jotenkin viehättävä tuo kirjan kansi, muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, minustakin kansi on tosi kaunis! Ja toivottavasti otat tämän lukulistallesi. :)

      Poista
  9. marjis, sinulle olisi blogissani pieni tunnustus:

    http://luettujamaailmoja.blogspot.com/2012/04/liebster-ostoksia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pidetään tätä sinun kohdallasi vaikka onnitteluna tuosta 200 rajan rikkomisesta! Vaikka on se kiva rikkoa hieman sääntöjäkin välillä :)

      Poista
    2. Kata, hihii! Kiitos! Tuo 200 meni rikki ihan viime viikolla, joten ehkä siitä ei tarvitse välittää! :)

      Poista
  10. Mahtava juttu mahtavasta kirjasta! Tämä sai minutkin ihan kananlihalle :-)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...