maanantai 11. heinäkuuta 2011

Seija Vilén: Mangopuun alla

Voihan helteiset mangot sentään! Lukujumia ei todellakaan näkynyt nurkissa enää sen jälkeen, kun tartuin Seija Vilénin Mangopuun alla -kirjaan. Suorastaan ahmin tarinaa.

Päätin ottaa kirjan kesäkirjojen listalle siksi, että olen jo pitkään ajatellut lukevani sen. Kun ensimmäisen kerran kuulin kirjasta, luulin sen olevan katkeraa tilitystä epäonnistuneesta elämästä. Sen jälkeen kuitenkin kuulin kirjasta enemmän, tapasin kirjailijan ja luin ensimmäisiä kehuvia blogiarvioita kirjasta (ja sen jälkeen monia lisää). Päätin kuitenkin siirtää kirjan lukemista hiukan, että nämä asiat eivät vaikuttaisi lukukokemukseen.

Mangopuun alla on omaelämäkerrallinen tarina nuoresta tytöstä, joka liittyy uskonnolliseen Krishna-liikkeeseen. Hän menee naimisiin ja elää uskonnon määräysten mukaista elämää, kunnes on aika irtaantua uskonnosta ja lähteä. On kai kaikille selvää, että kirjoittaakseen tällaisen kirjan kirjailijan on jo oltava pois yhteisöstä, joka kieltää jäseniltään ja varsinkin naisiltaan niin paljon.

Tiesin ennakkoon, että Mangopuun alla oli saanut kritiikkiä vaikeasta rakenteestaan. Kirjan rakenne onkin kieltämättä vaikea, mutta eihän kaiken tarvitsekaan olla helppoa. Tarina muodostuu päällekkäisistä ja risteävistä ajatuksista ja muistoista, jotka kulkevat varoittamatta läpi kertojan lapsuuden ja nuoruuden. Välillä luulin olevani päähenkilön kanssa nuoruuden temppelissä, vaikka hänen ajatuksensa olivatkin jo siirtyneet lapsuuden vintille. Se ei minua haitannut silti yhtään. Ei kaikkea aina tarvitsekaan ymmärtää voidakseen nauttia siitä.

Parasta Mangopuun alla -kirjassa on sen kieli. Se on yllättävää, ryöpsähtelevää ja maalailevaa. Välillä kieli painuu tajunnan tason alapuolelle pakottaen lukijan tulkitsemaan ja luottamaan tekstin välittämiin tunteisiin. Heti kirjan alusta alkaen lukijalle on selvää, että kirja tulee päättymään onnellisesti. Kertojan ääni ei ole katkera tai lannistettu, vaan paikoitellen jopa hauska ja ehdottomasti naisellinen. Se liikkuu paikasta ja ajasta toiseen ilman rajoitteita ja käyttää kerronnassa apunaan kuvia ja tunteita. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Sieltä voi paljastua vaikka resepti tai vertauskuvallinen tarina. Kieli tuo kirjaan sellaisen leikittelevän tason, vaikka siinä silti puhutaan asioista suoraan.

Joskus toivoo, että kirjoissa olisi mukana jokin ominaisuus, johon voisi säilöä tuoksuja ja makuja. Tästä kirjasta melkein pystyi haistamaan Intian mausteet ja Kanadan metsät. Onneksi Seija Vilén ja Anna Kortesalmi julkaisevat syksyllä keittokirjan Sormet sahramissa – ruokaa ja kirjoja Intiasta. Siinä tutustutaan sekä intialaisiin ruokiin että kirjailijoihin, mikä on aivan mahtavaa. Olen varma, että jokainen Mangopuun alla -kirjan lukenut palaa halusta kokeilla intialaista ruokaa.

Mangopuun alla on vaikuttava kirja monella tapaa. On voimaannuttavaa lukea tarina itsensä löytämisestä, mutta ennen kaikkea iloitsin kirjan kielestä. Tarinoita voi kertoa monella tapaa, ja tässä kirjassa on löydetty yksi minun mielestäni parhaista tavoista. Se on leikkiä mielikuvituksella ja ilottelua sanoilla. Toivottavasti saamme pian lukea lisää Vilénin kaunokirjallisiakin teoksia.

Lukunäyte sivulta 24:
"Kyllä sinä voit liittyä", hän sanoi. "Ehkä ensi maanantaina."
Ehkä ensi maanantaina olin vielä alaikäinen. Viikkoa vaille kahdeksantoista.
"Ei se mitään merkitse", Pamppu hymyili. "Eivät sinun vanhempasi viikossa ehdi poliisia kutsua. Ja kahdeksantoistavuotiaana saat tehdä, mitä haluat."
Mitä halusin! Paitsi juoda alkoholia ja syödä lihaa. Pelata uhkapelejä ja harrastaa seksiä. Laiskotella sen sijaan, että mietiskelin Hare Krishna -mantraa. Nukkua auringonnousuun asti. Lukea materialistien kirjoittamia kirjoja. Soittaa kitaralla rokkia. Pukeutua shortseihin. Pitää tukkaani auki. Mutta kaikkea muuta sain tehdä.

Mangopuun alla Avaimen sivuilla ja Adlibriksessä.
Seija Vilénin kirjailijablogi.

Vilén, Seija: Mangopuun alla. 251 sivua. Kansi Satu Ketola, maalaus Seija Vilén. Avain, 2010.

11 kommenttia:

  1. Oih! Ihana arvio! Minä sain tämän juuri lahjaksi, pitääkin lukea pian. Kuulostaa hienolta.

    VastaaPoista
  2. olen niin tyytyväinen, että löysin blogisi! olen löytänyt monia uusia ja hyviä kirjailijoita ja kirjoja blogisi kautta. KIITOS :)

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka ihana arvio kirjasta, jonka olen itse sattuneesta syystä lukenut useammin kuin mitään muita kirjoja naismuistiin. :)

    VastaaPoista
  4. Pidin kirjasta juuri mainitsemistasi syistä. Rakenne ei mun mielestä ollut vaikea, vaan piristävän erilainen. Nykyisin kirjoissa on niin kaavamainen rakenne, että kiva, jos jossain ei ole.

    VastaaPoista
  5. Hieno arvio hienosta kirjasta! Tuli sellainen olo, että haluaisin lukea Mangopuun uudelleen. :) Minusta sen rakenne ei ollut vaikea. Siinä kuitenkin seurattiin koko ajan saman ihmisen elämää ja ajatuksia, monissa kirjoissahan pompitaan ihmisestä ja tarinasta toiseen.

    Toivottavasti Seija huomaa arviosi!

    VastaaPoista
  6. Tämä on ollut minun lukulistallani tosi pitkään, mutta en ole vielä törmännyt kirjaan kirjastossa. Haluan ehdottomasti lukea tämän kohta! Hieno arvio:)

    VastaaPoista
  7. Vau, kirjoitit upeasti, pitää etsiä kirja käsiini. Olen siitä aiemminkin lukenut arvioita, mutta tekstisi vakuutti minut siitä, että minäkin haluan lukea Mangopuun alla.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommenteistanne! On aina ihanaa, kun suomalaiset kirjat saavat paljon kommnetteja. :)

    Kirjoitin ehkä vähän sekavasti tuosta rakenteen hankaluudesta. Tarkoitin oikeastaan sitä, että sitä vaikeutta aiheutti se, ettei näistä aika- ja paikkasiirtymistä varoitettu lukijaa, vaan lukija huomasi yhtäkkiä olevansa jossain muualla kuin ehkä luuli. Mutta se sopi tähän kirjaan tosi hyvin, kun muutenkin tuntui siltä, että seikkailisi kertojan pään sisällä. :)

    linnea, olipa kiva lahja! Toivottavasti luet kirjan pian. :)

    Peppi, ihanaa että kommentoit! Toivottavasti löydät vielä paljon lisää luettavaa. :)

    Hanna, ei voi mitään, kun tykkäsin kirjasta tosi paljon. :D

    Mari A., hyvä huomio. Miksi pitäisi kirjoittaa samalla tavalla kuin aina kirjoitetaan? :)

    Jenni, Mangopuu varman kestää lukukertoja. Eikä haitannut yhtään, vaikka tiesinkin jo, miten tarina päättyy. Se kosketti silti. :)

    Sanna, toivottavasti törmäät kirjaan pian. Tai ehkä sun pitää oikein varata se. :D

    Maria, upeaa! Kirjablogin pitämisen huippuja on se, että joku muukin vakuuttuu mun suosikkikirjoista. :)

    VastaaPoista
  9. Hienosti kirjoitit hienosta kirjasta! Minä kuulun taas niihin, joille kirjan rakenne tuotti päänvaivaa. Syynä oli juuri tuo, mitä sanoit, eli että siirtymisiä ajassa ja paikassa toiseen ei mitenkään erikseen ilmoitettu vaan lukijan oletettiin pysyvän vauhdissa mukana. Ehkä suhtauduin kirjaan liian tiukkapipoisesti, olisi vain pitänyt antaa mennä ja unohtaa sen kuuluisan punaisen langan orjalllinen metsästäminen! Ja kielestä nautin minäkin! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä! Kuten Jenni, minäkin olen jo miettinyt kirjan uudelleenlukemista. Tuskin ihan heti, usein on vuosien tauko uusintalukemisten välissä. Mutta uskon jossain vaiheessa lukevani tämän uudestaan. Ei tule kovin monta muuta lukemaani vuoden 2010 romaania mieleen joista olisi jäänyt sama olo.

    VastaaPoista
  11. Zephyr, luulen, että Mangopuusta nauttii parhaiten juuri silloin, jos antaa niiden assosiaatioiden vain viedä. Ehkä sunkin pitää joskus kokeilla sitä uudestaan eri silmillä. :)

    Salla, luulen, että tämä kirja jää myös mulla mieleen. Selailin tuossa juuri blogin vanhempia tekstejä ,ja sieltä löytyi sellaisia kirjoja, joita en muistanut ollenkaan, joten yllättävän paljon kyllä kirjoja unohtuu nopeastikin. Tälle en usko niin käyvän. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...