Jane Austen ja Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt

Sain vihdoin lukujumia ja mahtavan kirjan jälkeistä masennusta purettua hiukan. Ihan sujuvasti lukeminen ei kuitenkaan sujunut, mutta se ei ehkä johtunut pelkästään tästä kirjasta vaan enemmänkin yleisestä lukufiiliksestä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että uusin Jane Austen -adaptaatio onnistui pitämään mielenkiintoni yllä ihan kohtuullisesti.  

Järki ja tunteet ja merihirviöt -kirjan kirjoittaja on Ben H. Winters, joka on siis muokannut Jane Austenin alkuperäistä tarinaa ja lisännyt kirjaan – no, merihirviöitä. Luin viime vuonna ensimmäisen tällaisen muokkauksen, Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, joka oli minusta aika hauska kirjallinen leikki.

Järki ja tunteet ja merihirviöt kertoo Dashwoodin sisaruksista, jotka joutuvat äitinsä kanssa muuttamaan hirviöitä kuhisevan meren keskelle pieneen saareen. Sisaruksilla tuntuu olevan myös kovin huonoa onnea miesasioissa. Onneksi tarjolla on kuitenkin seuraelämää ja huveja huolimatta siitä, että merenalaiset hirviöt pistelevät poskeensa juhlaväkeä ja palvelijoita harva se päivä. Ja miesasiatkin onnistuvat lopulta.

Tuo ensimmäinen zombeilla lisätty kirja onnistui yllättämään ja hauskuuttamaan arvaamattomuudellaan, mutta se jäi tästä kirjasta puuttumaan. Järki ja tunteet ja merihirviöt ei ollutkaan minusta yhtä onnistunut kirja. Toki se oli terävä ja hauskakin, mutta pääasiassa kirja tuntui kierrättävän jo käytettyä vitsiä. Minua myös vähän harmitti, että kirjan henkilöt näyttivät niin kauhean pikkumaisilta, tyhmiltä ja raaoiltakin. Päähenkilöt olivat esimerkiksi huolestuneita ainoastaan sotkusta, kun merihirviöt repivät palvelijoita palasiksi.

Kirjan tarina merihirviöistä oli silti kirjan parasta antia. Se olisi seisonut ihan mainiosti omilla jaloillaankin, sillä nyt Austenin alkuperäinen kirja tuntui toimivan vain tarinan tukena. Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit -kirjassa tarina oli edelleen sama, vaikka olikin kuorrutettu zombeilla. Järki ja tunteet ja merihirviöt -kirjassa alkuperäinen kirja kutistui sivurooliin ja menetti myös suuren osan viehätyksestään. Halusin kuitenkin nähdä, miten tarina kantoi loppuun asti, joten kirja onnistui koukuttamaan minut. Loppu ei ollut ihan parasta, mutta ei tämä mikään huono lukukokemus kuitenkaan ollut. Luulen silti, että jätän nämä adaptaatiot nyt tähän – ainakin toistaiseksi.

Lukunäyte sivulta 37:
Uuden perheen saapuminen saarille oli hänelle aina suuri ilon aihe, ja nyt hän oli kaikin puolin viehättynyt asukkaista, jotka hän oli Rutonsyömänsaaren pieneen tupaan hankkinut. Dashwoodin neidit olivat nuoria, sieviä ja mutkattomia luonteeltaan. Jo viimeksi mainittu riitti hänelle hyvän käsityksen perustaksi, sillä mutkaton luonteenlaatu sekä tietyt afrikkalaiset lävistykset, joissa alahuuli venytetään muodottomaksi, olivat ne kaksi asiaa, joita hän nuoressa tytössä eniten arvosti.

Järki ja tunteet ja merihirviöt Schildtsin sivuilla ja Adlibriksessä.

Austen, Jane ja Winters, Ben H.: Järki ja tunteet ja merihirviöt (Sense and Sensibilty and Sea Monsters, 2009). Suomentanut Virpi Vainikainen. Kannen kuva Lars Leetaru. 350 s. Schildts, 2011.