Suzanne Collins: Nälkäpeli

Paljon kehuttu Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia on ollut minulla vielä lukematta, vaikka tämä nuortenkirjasarja onkin ollut lukulistalla jo jonkin aikaa. Bonustyttäreni ovat viime aikoina hehkuttaneet kirjoja, tai oikeastaan sitä ensimmäistä, niin paljon, että päätin korjata tilanteen heti. Luin trilogian ensimmäisen osan päivässä lähes ilman taukoja. Oikeastaan pidin taukoa vain sen verran, että tein ruokaa ja katsoin tv:stä Game of Thronesin uusimman jakson.

Nälkäpeli kertoo Katniss-nimisestä tytöstä, joka elättää perhettään salametsästyksellä ja keräilyllä eräällä kurjalla vyöhykkeellä. Katniss joutuu osallistumaan mielipuoliseen ja julmaan Nälkäpeliin, johon joutuminen tietää lähes varmaa kuolemaa, sillä 24 osanottajasta vain yksi voittaa – se, joka säilyy hengissä muilta pelaajilta ja pelin ansoilta. Nälkäpeli on viihdykettä rikkaan Capitolin väelle, sillä pelaajien kaikki hetket kuvataan ja lähetetään ympäri maata. Eikä siinä vielä kaikki, sillä nuorimmat peliin joutuvat ovat vain 12-vuotaita lapsia.

Kirjan maailma on koukuttava. Se rakentaa taitavasti ristiriitaa Capitolin ja 12 vyöhykkeen välillä. Capitol pumppaa vyöhykkeiltä kaiken rikkautensa, kun taas vyöhykkeiden asukkaat elävät kurjuudessa. Pelin tarkoitus on muistuttaa, mitä valtaapitävien vastustaminen tarkoittaa. Nälkäpelin päähenkilö on tavallinen tyttö, joka ei tiedä juuri mitään politiikasta, vaan yrittää vain selviytyä omasta kurjasta osastaan mahdollisimman hyvin. Onkin kiehtovaa seurata, miten asiat pikkuhiljaa valkenevat Katnissille.

Politiikan lisäksi Nälkäpeli kertoo tietysti itse pelistä. Se on ovela ja kauhea areena, josta selviytyy vain vahvin, ovelin tai kylmäverisin. Katniss oppii pelissä paljon itsestään ja siitä, keneen voi luottaa. Kirjaa tulee todella ahmittua, sillä pelin tempo tuntuu tarttuvan lukijaankin. Toisaalta haluaisi melkein lopettaa lukemisen, kun ei haluaisi, että se sympaattiselta vaikuttanut pelaaja kuolee. Todennäköisyys pelaajien hengissä säilymiselle ei ole kovinkaan hyvä, ja tuntuu mahdottomalta kannatta saamaan aikaan kahta pelaajaa.

Nälkäpeli on todella hyvä kirja, eikä sitä ehkä kannata leimata liikaa nuortenkirjaksi. Siitä voivat nauttia erittäin paljon myös vanhemmat lukijat. Kirjasta löytyy niin paljon erilaisia tarkastelukulmia, ettei siihen varmaan kyllästy useammallakaan lukukerralla. Kirjan voi lukea pelkästään jännittävänä viihdykkeenä, tai sen kautta voi pohtia epäoikeudenmukaisuutta, valtaa tai vaikka tosi-tv:n äärimmäisiä ilmiöitä. Erinomainen kirja, suosittelen!

Lukunäyte sivulta 21:
Seison Sauman kuusitoistavuotiaiden joukossa. Nyökkäämme kireästi toisillemme, ja sitten katseemme nauliutuvat tilapäiseen esiintymislavaan, joka on pystytetty oikeustalon eteen. Lavalla on kolme tuolia, koroke ja kaksi isoa lasipalloa, toinen pojille ja toinen tytöille. Tuijotan paperilappuja tyttöjen pallossa. Kahteenkymmeneen lappuun on kirjoitettu kauniilla käsialalla Katniss Everden.

Kirjan alku löytyy digipaperina täältä.
Nälkäpeli WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Collins, Suzanne: Nälkäpeli (The Hunger Games, 2008). Suomentanut Helene Bützow. WSOY, 2009.